Matkakertomus: Ateena, Kreikka

Historia on hikistä hommaa

1.11.2008, lauantai

Nousimme jo 8.30 ja menimme aamiaiselle. Hotel Plakan aamupalatarjoilu oli ihan hyvää keskitasoa. Juha täytti vatsansa munakkaalla ja prinssinnakeilla. Päälle vielä muutama pala paahtoleipää, hilloa, tuorepuristettua mehua ym. Hotel Plakan setillä pärjää kyllä muutaman tunnin.

Kävimme katsomassa hotellin läheisyydessä ja Acropolis-kukkulan pohjoispuolella sijaitsevaa Hadrian's librarya (vuonna 132 Jkr. rakennetun kirjaston jäänteet). Alueelta löytyi myös muinaisen kirkon rauniot. Kävelimme sitten arviolta 500 metriä Ancient Agoralle. Vierailimme mm. museossa, joka oli rakennettu Stoa of Attalos -nimellä tunnetun rakennuksen sisään. Näimme myös pienen kirkon sekä Stoa of Zeuksen. Tässä vaiheessa matkaa oli tullut varsin selväksi, että Ateenassa viihtyvät myös uneliaat kulkukoirat sekä harmittomat, mutta hieman ärsyttävät pikkukärpäset. Koiria tosiaan näkee joka kulman takana ja siinä mielessä Ateena voi olla hieman turhan jännittävä paikka koirakammoisille. Yksikään koirista ei kuitenkaan käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti, eivätkä ne ylipäätään kiinostuneet ohikulkijoista. Silti lienee viisainta antaa koirien olla omissa oloissaan. Voi olla, että teen kärpäsestä härkäsen, mutta kieltämättä 1-2 kpl otusta vaikutti pörräävän lähes koko ajan ympärillä. Oliko se sitten suomalainen hiki vai mikä ihme niitä houkutteli... :)

Seuraavaksi vuorossa oli vajaan kilometrin matkan päästä löytyvä Kerameikos museo ja sen ympärillä oleva historiallinen alue. Pylväitä ja temppeleiden raunioita, antiikinaikaisia vesikanavia ym. Alueen eräästä kulmasta muuten löytyy koiranhäkki. Häkin luona varoitellaan menemästä vihaisen koiran lähelle. Mikä "parasta", häkin ovi oli auki ja maahan oli jäänyt pelkkä koiran talutushihna...no, onneksi emme törmänneet siihen petoon.

Otimme Thission asemalta metron ja ajoimme sillä Omonoian kautta Akropoliksen asemalle. Ateenan metro on käytännössä miltei yhtä simppeli kuin Helsingin vastaava. Ainoa hankaluus oli metrolippujen leimaamisessa, sillä kaikki leimauslaitteet eivät tuntuneet lippuja hyväksyvän. Perillä kävimme keräämässä voimia kahvissa ennen kuin kipittelimme alueelle, jolta löytyy nähtävyys nimeltä Temple of Olympian Zeus. Kuvat ja Wikipedia kertovat nähtävyydestä enemmän. Kävelimme läpi kansallispuutarhan, joka oli ihan asiallinen, vaikkakaan ei enää syksyllä kaikkein kauneimmassa loistossaan. Suunnistimme sitten Mount Lycabettus -kukkulalle ja sillä sijaitsevalle Agios Georgios -kirkolle. Kukkulalla on korkeutta 277 metriä merenpinnasta. Kukkulalle ei välttämättä kannata mennä, jos lämpötila huitelee 30 asteen kieppeissä ja kuntopuoli on heikko. Nimittäin jo 25 asteen helle ja pohjilla olleet kävelykilometrit tekivät kukkulalle kiipeämisen kohtuullisen raskaaksi. Reitti on onneksi helppokulkuinen ja muutenkin kaikin puolin selkeä.

Kukkulan huipulla on tosiaan pieni kirkko sekä ravintola. Maisemat olivat muutoin hyvät, mutta Ateenan yllä leijui melko sankka savusumu. Tilasimme ravintolasta pienen pullon valkoviiniä, jonka ohessa meille tuotiin vettä sekä pieni kippo suolapähkinöitä. Siinä maisemista nautiskellessamme ehdimme myös ihmetellä pienen kissanpennun toikkarointia ja perhosten hätistelyä. Eikä tämä kissa ollut suinkaan ainoa Ateenassa näkemämme kissa. Niitä ei kuitenkaan ollut vapaana aivan yhtä tiheästi kuin koiria.

Laskeuduimme alas kukkulalsta ja kävelimme Syntagman aukion kautta hotellille, jossa olimme n. 15.45. Kävimme suihkussa, luimme matkaoppaita ja nukuimme puolisen tuntia. Kun akut olivat taas ladattuina, lähdimme etsimään mukavaa ravintolaa. Kävimme nyt katsomassa läheisen katedraalin, jonne emme päässeet edellispäivänä sisälle. Oikein mukava, vaikkakin restauroinnin alla. Kävelimme Ermou -kadulle, jolla piti matkaoppaan mukaan olla suuri tavaratalo auki. Vaan eipä ollut. Lohdutukseksi ostimme erittäin lahjakkaalta japanilaiselta katutaiteilijalta pienen lasimaalauksen. Maalauksen tekee erikoiseksi se, että se koostuu kaikkiaan kolmesta lasilevystä, joista kahdelle on maalattu kuvan maisema. Tämän ansiosta kuvassa on mielenkiintoinen kolmiulotteinen näkymä. Taululla ei ollut hintaa kuin 7 euroa, josta emme todellakaan kehdanneet tingata.

Ravintolan valitseminen ei ollut aivan helppoa, koska eräs oli mielestämme epäilyttävän halpa ja toisessa meille tyrkytettiin viinit kaupan päälle (kuulemma vain siksi, että olimme nimenomaan Suomesta; sanovat saman vaikka olisit mistä tahansa muusta maasta). Moinen epätoivoinen asiakkaiden kalastelu tuntui epäilyttävältä. Erään ravintolan luona tarjoilija kuuli puheestamme ehkä puoli lausetta ja niin saimme kuulla kaikenlaisia irrallisia lauseita varsin hyvin suomeksi äännettynä: "Huva ruoka, halpa hinta" ym. Jeps. Loppujen lopuksi menimme ravintolaan, jonka tarjoilija ei painanut hulluna päälle vaan antoi meidän tutustua ruokalistaan rauhassa. Ravintola löytyi Thespidosin ja Adrianoun kulmasta. Tilasimme neljä viininlehtirullaa (dolmades), tzatzikia (leiville) ja pääruuaksi pastat lampaasta ja vasikasta. Lammaspasta oli oikein hyvä, mutta vasikanlihapastassa oli hieman liikaa läskipaloja. Jälkiruuaksi meille kiikutettiin pyytämättä aika erikoiset keltaoranssit leivokset/hyytelöt. Juhaan jälkkäri upposi, mutta Päiville riitti lusikallinen tuota erikoisen koostumuksen omannutta..öö..jotain. Tähän mennessä kaikki oli mennyt tuossa ravintolassa ihan hyvin, mutta maksuhetkellä tarjoilija käyttäytyi omalta kannaltaan hieman typerästi. Juha nimittäin tiedusteli kelpaako heidän ravintolassaan Visa ja tarjoilija vastasi, että "jos ei löydy käteistä, niin kai sen sitten on kelvattava". Tarjoilija totesi vielä tylsistyneenä, että asiakashan sen loppukädessä päättää millä makselee. Kun itkupilli vei Visaa veloitettavaksi, ihmettelimme moista sävyn muutosta. Emme keksineet käytökselle muuta selitystä kuin sen, että tarjoilija kai oletti jäävänsä ilman tippiä. Näin ei todellakaan olisi ollut meidän kohdallamme, mutta hän tuli käytöksellään menettäneeksi muutaman ylimääräisen euron. Viimeistään nyt hän on vakuuttunut siitä, että kortilla maksavat eivät jätä juuri mitään tippiä... :)

Teimme vielä pienen iltakävelyn ja Juha koki yllättäen pakottavan tarpeen ostaa katukauppiaalta aivan älyttömän lattialle liiskattavan ja takaisin muotoonsa palautuvan kumitomaatin. Tomaattien lisäksi tarjolla oli myös kananmunia, hassuja naamoja, hiiriä ym. Ostopäätökseen vaikutti sekin, että niitä kaupusteltiin kymmenissä eri kadunkulmissa ja aina kun turisti tuli kohdalle, myyjä aloitti tuotteen innokkaan demostroinnin paiskomalla tuotteita edessään olleelle puulevylle. Monesti tuli miettineeksi, miten erilaisia ammatteja maailma tarjoaakaan. Pakkohan sitä oli tuollaista toimintaa tukea ja onhan liiskatomaatti arvokas muisto ulkomaanmatkalta siinä missä jääkaapinovimagneettikin! :)

Edellinen sivu | Seuraava sivu