Matkakertomus: Ateena, Kreikka

Vierailu Eginassa

2.11.2008, sunnuntai

Lähdimme heti aamusta käymään Eginan (tai Aegina) saarella, jonne pääsee laivalla Piraeuksen satamakaupungista. Metromatka läheiseltä Monastirakin asemalta vei vain 15 minuuttia.

Piraeus näytti hieman Ateenaa nuhruisemmalta ja varsinkin metroaseman läheisyyteen oli pakkautunut melkoinen määrä kaupustelijoita. Tarjolla oli levyjä, aurinkolaseja, kännyköitä, laukkuja ym. Ostimme Hellenic Seaways nimisestä yrityksestä laivaliput Flying Dolphin -kantosiipialukseen. Menopaluu Eginaan maksoi kahdelta hengeltä n. 50 euroa. Koska laivan lähtöön oli aikaa pitkälti toista tuntia, lähdimme kävellen Piraeuksen huvivenesatamalle. Matkalla ensivaikutelma Piraeuksen nuhjuisuudesta ei muuttunut. Paikoitellen seutu oli sen näköistä, ettei kaikille kaduille välttämättä kannattaisi mennä pimeän aikaan. Mutta se oli vain vaikutelmaa, sillä kaduilla ei kuitenkaan liikkunut uhkaavan näköistä porukkaa, hyvä jos ylipäätään ketään. Satamassa näimme hienoja jahteja kuin myös pieniä kalastusaluksia, joiden maalit lohkeilivat kyljistä. Muutama kalastaja koitti kaupitella saalistaan laiturissa. Aikamme kierreltyämme, palasimme laiturialueelle E8, josta kantosiipialus poimi meidät kyytiin. Matka kesti n. 40 minuuttia.

Eginan saarella sää oli selvästi mannerta viileämpi, mutta ei meille siltikään kylmä tullut. Kävelimme pitkin rantakatua, kävimme pienellä kalatorilla, ostettiin Eginan kuuluisia pistaaseja ja kävelimme sitten historialliselle kaivausalueelle noin pari sadan metrin päähän ydinkeskustasta. Kohde maksaa normaalisti 3 euroa, mutta sunnuntaina meiltä ei veloitettu mitään. Nähtävillä oli jälleen erilaisia kippoja ja kuppeja, mutta parasta oli ehdottomasti alueella oleva kukkula, jolta näki kauas merelle ja yli kaupungin.

Palasimme keskustaan ja kävimme syömässä rantaravintolassa. Tilasimme hieman ranskalaisia, leipää, tzatzikia, grillattua fetaa ja kasviksia (todella hyvää!) sekä grillattuja sardiineja. Ruoka oli jälleen oikein herkullista, mutta paikallinen valkoviini (Retsinaa?) ei oikein maittanut. Kokonaisuutena silti hyvä kokemus ja vieläpä kohtuuhintainen (yht. 29 euroa). Lopun ajan Eginassa käytimme pienten katujen kiertelyyn, korttien ja postimerkkien hankintaan ja menimme sitten erääseen rantakahvilaan istuskelemaan. Korttien kirjoittelu meni mukavasti jälkiruuista ja juomista nautiskellessa. Paluumatka Eginasta Piraeukseen oli aaltojen vuoksi aika pomppuisaa. Kantosiipialus rytisi ja natisi, mutta kesti kuitenkin kasassa koko matkan. Palasimme hotellille metrolla ja muutoinkin suorinta reittiä - Piraeus kun tuli riittävässä määrin nähtyä aamupäivällä.

Tällä kertaa emme viettäneet hotellilla kuin vajaan tunnin. Lähdimme kiertelemään Plakan katuja etsien pieniä tuliaisia. Tuliasiten hankintaa rajoitti kuitenkin se seikka, että kaiken piti mahtua käsimatkatavaroihimme. Mukaan tarttui pesusieniä, käsilaukku ym.

Ravintolaksi valitsimme paikan nimeltä Thespidos, jota mm. www.athensguide.com suosittelee. Eikä suositellut ollenkaan turhaan, nimittäin se on mukavasti pahimman katuhälinän ulkopuolella ja tarjoilee erittäin maukkaita annoksia. Päivi otti kanavasouvlakin ja Juha lampaankyljyksiä. Alkuun popsimme kreikkalaisen salaatin. Tämän ravintolan tsatzikissakin oli enemmän ytyä kuin muualla - tietysti makuasia millaisesta tykkää. Laskun ohessa meille tuotiin veloituksetta Tsipouro-snapsit sekä pieni makea leivos happamien omenaviipaleiden kera. Kerrassaan hieno yhdistelmä. No, pakko myöntää ettei snapseja varmaan kukaan herkullisen makunsa vuoksi juo, mutta kaikki muu jälkiruuassa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistunutta. Palvelukin oli moitteetonta, joten tätä paikkaa uskallamme suositella muillekin.

Kävimme vielä ennen hotellille paluuta terassilla herkuttelemassa. Päivi otti mansikkadaiguirin ja suklaamuffinin. Juha tilasi vaniljajäätelön karamellikastikkeella sekä seitsemän tähden Metaxaa, joka on eräänlaista brandia. Hyvää oli ja saatoimme siirtyä hotellille hyvillä mielin mukavan päivän päätteeksi.

Edellinen sivu | Seuraava sivu