Matkakertomus: Baskimaan kierros

Johdanto

Tämä matkakertomus kertoo 13.7. - 20.7.2010 tekemästämme viikon mittaisesta lomareissusta Ranskaan (Kaupungit Biarritz ja Bayonne) sekä Espanjaan (Kaupungit San Sebastian, Vitoria Gasteiz, Laguardia, Logorno ja Pamplona). Kyse oli siis Baskimaahan kohdistuneesta automatkasta.

Saimme noin vuosi sitten retkikuntaamme uuden jäsenen, jota kutsumme vielä näissä matkakertomuksissa nimellä Juniori. Kuten ehkä arvata saattaa, pienen pojanvesselin mukanaolo antaa tällaisille omatoimireissuille aivan uudenlaisen säväyksen. Kuten kotona, myös reissussa on huolehdittava säännöllisestä ruokailusta, päiväunista, sopivasta vaatetuksesta, vaipanvaihdosta, riittävistä virikkeistä, peseytymisestä, nukuttamisesta ym. Kaikki nämä on järjestettävissä myös ulkomaanreissulla, joten matkailusta ei tarvitse luopua. Pientä hienosäätöä ja valmistautumista kuitenkin vaaditaan, jotta reissusta saadaan kaikille mukava. Pitkät lentomatkat, autosiirtymät sekä ruokailu ovat esimerkkejä tilanteista, joissa vaaditaan pitkää pinnaa ja mielikuvitusta pienimmäisen viihdyttämiseksi.

Baskimaan kierros valittiin kohteeksi siksi, että emme ole aiemmin käyneet kyseisellä alueella ja toisaalta siksi, että siellä meidän oli mahdollisuus liikkua autolla varsin kohtuulliset päivämatkat. Espanja ja Ranska ovat myös erittäin turvallisia lomakohteita lapsiperheille.

Katso lisää matkakuvia täältä!

Tutustu myös oheiseen reissukarttaan. Kartta täydentyy lähiaikoina.

Suomen helteistä San Sebastianin lämpöön

13.7.2010, tiistai

Olimme pakanneet käytännössä kaiken valmiiksi jo edellisenä iltana, joten meidän ei tarvinnut enää aamulla etsiä tavaroita kiireessä. Päivin vanhemmat kuljettivat meidät kentälle, jossa olimme noin 9.30. Auton ulkolämpömittari näytti 31 astetta heti aamusta, joten Suomessa oli odotettavissa hikinen päivä.

Lentokentällä kaikki sujui muuten mallikkaasti, mutta me tulimme luottaneeksi liiaksi Blue1:n nettisivuihin, joiden mukaan lähtöselvityksestä voi ostaa pussin rattaille/vaunuille hintaan 5 €/kpl. Blue1:n virkailija kuitenkin kertoi, että pussit olivat loppuneet joitakin päiviä aikaisemmin. Kuulemma millään muullakaan lentoyhtiöllä ei ole pusseja tai he eivät suostu (?) antamaan niitä Blue 1:n asiakkaille. Meitä lohdutettiin tiedolla, että myös muut matkustajat ovat tuskailleet tämän asian kanssa. Tuo tieto ei valitettavasti kovin paljoa lohduttanut, koska maalaisjärjellä ajatellen kuljetuspusseja olisi voinut tilata lisää siinä vaiheessa kun ne ovat käymässä vähiin. Saimme kuitenkin tavallisia jätesäkkejä ja teippiä, joiden avulla askartelimme rattaille suojan. Renkaat katsoimme parhaaksi irrottaa kokonaan ja otimme ne erillissä muovipussissa käsimatkatavaroihin.

Lento lähti aikataulussaan ja mukavaa kyllä, Juniori nukahti noin 10 minuuttia nousun jälkeen. Kun hän sitten 2h kuluttua heräsi, oli vuorossa ruokailua ja vaipanvaihtoa. Yksi meistä saapui Ranskan maaperälle kokonaan ilman housuja, koska koneessa tapahtui ns. vaippapuolen ylivuototilanne. Reissu näytti alkavan hyvin, koska matkatavarat tulivat perille ja rattaatkin olivat ehjät. Kävelimme tavaroinemme Europcarin autonvuokraustiskille.

Olimme vuokranneet netin kautta auton Europcarilta ja hyvä niin, sillä asiakaspalvelija ei osannut juurikaan englantia. Hänen kanssaan olisi ollut täysin mahdotonta keskustella eri autovaihtoehdoista. Kielivaikeuksien takia tulimme myös ottaneeksi autoon kaikenkattavan vakuutuksen viikoksi, koska tämän asiakaspalvelijan kanssa ei ollut mahdollista keskustella vakuutusvaihtoehdoista tuota tarkemmalla tasolla. Saimme autoon myös ennakkoon tilaamamme turvaistuimen. Sen kiinnityksessä autoon meni kymmenisen minuuttia, koska emme saaneet mukaamme minkäänlaista ohjekirjaa. Istuimen kylkeen oli onneksi liimattu tarra josta oikea kiinnitystapa oli tulkittavissa. Aivan suoralta kädeltä kuva ei meille kuitenkaan auennut. Hetken yhdessä pähkäiltyämme olimme kuitenkin varmoja siitä, että istuin oli kiinnitetty ohjeen mukaisesti. Nämä ovat juuri niitä asioita, minkä kanssa ei pidä hoppuilla.

Saimme autoksi noin 8000 km ajetun käsivaihteisen Passatin (Diesel). Auto vaikutti oikein hyvältä. Juha tutki auton tarkasti mahdollisten kolhujen varalta, mutta moitittavaa ei löytynyt. Ajomatka San Sebastianiin sujui hyvin. Vastakkaiseen ajosuuntaan oli kyllä melkoinen ruuhka, koska autonkuljetusauto oli mennyt linkkuun ja suistunut moottoritiellä ojaan. Matkan varrella oli myös kolme tietullia, joista jokaiseen maksoimme vajaat 2 euroa. Mukaan ottamamme autonavigaattori neuvoi meidät hotellille todella tarkasti ja ilmaan minkäänlaisia virheitä.

Kirjauduimme hotelliin (Hotel Niza) ja kadotimme siinä hötäkässä passimme hetkeksi. Kyse oli loppujen lopuksi vain siitä, että hotellivirkailija pyysi meiltä sisäänkirjauksessa passeja, mutta me emme muistaneet pyytää niitä heti takaisin. Niinpä he pitivät passit itsellään tallessa. Hotel Nizan tapauksessa maksoimme myös parkkihallipaikasta, koska kadut olivat täynnä enemmän tai vähemmän oikein pysäköityjä autoja. Hotellin parkkiruudut löytyivät maan alta, kolme kerrosta hotellin alapuolelta. Juha lähti suorittamaan parkkeeraustehtävää itsekseen. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes Passat oli pakko pysäyttää ahtaaseen parkkikerrosten väliseen luiskaan. Pitkä auto ei yksinkertaisesti mahtunut kääntymään. Ongelma muodostui ennen kaikkea siitä, että Passatissa ei ole perinteistä käsijarrua keskikonsolin luona. Se on korvattu sähköisellä on/off -tyyppisellä käsijarrulla, jonka nappula löytyy vasemmalta kojelaudasta. Käsijarru ei jostain käsittämättömästä syystä suostunut irrottamaan otettaan ellei jalkajarrua painanut samaan aikaan. Näin ollen käsijarrulla ei tehnyt tuollaisessa tilanteessa yhtään mitään. Hikikarpalot nousivat otsalle, kun ensimmäisen epäonnistuneen peruutusyrityksen jälkeen auto oli enää muutaman sentin päässä seinästä. Toisella kerralla Passatin kytkin ja muu voimansiirto eivät saaneet minkäänlaista armoa ja sain auton irti seinän syleilystä ilman vaurioita. Loppu olikin enää ahtaaseen parkkiruutuun venkslailua.

Lähdimme aika pian ulos katselemaan maisemia. Lämpöä oli noin 26 astetta ja sää pilvinen. Mereltä puhaltava tuuli teki ilman miellyttävän raikkaaksi, varsinkin kun mielessä oli Suomen +30 asteen helteet. Juniori nukahti rattaisiin ja niinpä päätimme etsiä pikaisesti jonkin ruokapaikan. Ensimmäisen ravintolan terassilla odottelimme lähemmäs 10 minuuttia, mutta kukaan ei tullut palvelemaan. Viereisessä pöydässä kuitenkin syötiin, joten kaiken järjen mukaan ruokatarjoilua olisi pitänyt olla. Kyllästyimme odotteluun ja päätimme jatkaa matkaa. Pian löysimmekin ravintolan joka tarjoili mm. suorakaiteen muotoisia rapeita pizzoja, jotka asiakas itse viipaloi annoksen mukana toimitettavalla minikirveellä. Juuri kun pizzat kannettiin pöytään, Juniori avasi silmänsä ja aloitti kiljukonserton. Söimme siis pizzamme vuorotellen, jotta muilla asiakkailla säilyi edes jonkinlainen ruokarauha.

Ruuan päälle kävelimme katsomaan läheistä Santa Marian basilikaa ja Juha kahlaili meressä Juniorin kanssa. Vesi oli noin 20 asteista. Huomasimme hotellin vieressä mukavannäköisen terassiravintolan, josta oli hyvät näkymät merelle. Niinpä kävimme juomassa lasin viiniä ja olutta. Juniori puputti maissinaksujaan ja tutkaili kiinnostuneena muita asiakkaita sekä auringonlaskun värittämää taivaanrantaa. Vielä ennen hotellille paluuta haimme eräästä suopermarketista pientä mutusteltavaa. Olimme hotellilla n. 20.30.

Matkakertomusten alkuun | Seuraava sivu