Matkakertomus: Berliini, Saksa

Johdanto

Tämä matkakertomus kertoo 7.3. - 10.3.2009 tekemästämme kaupunkilomareissusta Berliiniin. Vaikka tämä kohde päätettiinkin henkisellä tasolla aika nopeasti Ateenan reissun jälkeen, lentoliput ja hotelli varattiin vasta vajaa viikko ennen matkan alkua. Valmistautuminen reissuun jäi erinäisistä syistä johtuen siis aika viime tinkaan. Berliini valikoitui matkakohteeksi ensisijaisesti historiansa vuoksi ja laskettiinpa plussaksi myös läheinen sijainti.

Lisää matkakuvia löydät tätä linkkiä klikkaamalla..
Tutustu myös oheiseen karttaan.

Leaving the Finnish sector...

7.3.2009, lauantai

Finnairin lento Berliiniin lähti ajallaan klo 9.40. Olimme perillä n. 10.30 paikallista aikaa (-1h Suomeen verrattuna). Sää oli pilvinen ja taivaalta tihutti hieman vettä. Siirryimme bussilla (tunnus: TXL) Berliinin keskustaan ja maksoimme siitä 2,10€/hlö. Hyppäsimme kyydistä Unter den Lindenin länsipäässä, koska meillä ei ollut mitään tietoa siitä, missä kohdassa bussi pysähtyy seuraavan kerran. Hotellimme NH Berlin Friedrichstrasse oli noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Sade oli mukavasti loppunut, vaikkakaan koleaa ja pilvistä säätä ei voi muutoin kehua.

Hotelli oli kokonaisuutena erittäin siisti ja huone jopa jossain määrin ylitti odotukset. Hauskana yksityiskohtana huomasimme, että eräästä eteiskaapista löytyi jopa minikeittiö keraamisine keittolevyineen. Muita meille olennaisempia varusteita olivat pieni jääkaappi, kassakaappi, ilmastointilaite ja kylpyamme. Niin ja tietysti televisio, vaikkakin sen jokaiselta kanavalta tuli saksaksi dubattua ohjelmaa.

Lähdimme heti kaupungille. Kävimme aivan ensimmäiseksi tutkailemassa viereisessä autoliikkeessa uutta Opel Insignia Toureria. Näitä Insignian farmarimalleja ei vielä ollut Suomessa ja koska tilavamman auton hankinta on näillä näkymin syksyllä edessä, piti tätäkin vaihtoehtoa käydä katselemassa. Ihan asiallisen näköinen peli kokonaisuutena, mutta tavaratila näytti kyllä odotettua pienemmältä. Kävelimme sitten Unter den Lindeniä itään Alexanderplatzille ja menimme sitten TV-tornin juurelle ostamaan Juhalle reissun ensimmäisen bratwurstin. Ja kyllähän se ihan hyvää oli ja Turun sinapin kera olisi ollut vieläkin parempaa. (Saksalainen sinappi maistui Juhan mielestä hieman omituiselle :)).

Vaikka sää oli pilvinen, päätimme kaikesta huolimatta nousta TV-torniin (Fernsehturm Berlin). Pilvet olivat kuitenkin katselutasanteen yläpuolella, joten jonkinlainen ympäristön tiirailu vaikutti mahdolliselta. Hintaa tuolla huvituksella oli 10€/hlö. Lapset olisivat pääseet 5,5 eurolla. Vaikka nyt ei ollutkaan pahin turistisesonki, niin kyllä me sellaiset 15-20 minuuttia jonottelimme hissiin pääsyä. Itse hissimatka 204 metrin korkeuteen vei n. 35-40 sekuntia. Katselutasanteelta näki ihan mukavasti yli Berliinin, mutta sään ja ikkunoiden likaisuuden vuoksi maisemat eivät piirtyneet parhaalla mahdollisella tavalla verkkokalvolle saatika sitten kameran linssille. Katselutasanteelta olisi voinut nousta kerroksen verran ylemmäs ravintolaan, mutta sinne oli niin pitkä jono, että jätimme mahdollisuuden käyttämättä.

Jatkoimme TV-tornilta länteen läpi muutaman puiston, ohi ranskalaisen ja saksalaisen katedraalin Friedricstrasselle. Kävelimme katua etelään paikkaan nimeltä Checkpoint Charlie. Kyseessä on vanha Länsi- ja Itä Berliinin välinen rajanylityspaikka ja nykyään se on yksi suosituimmista Berliinin nähtävyyksistä. Käytännössä paikalta löytyy vartiokoppi, hiekkasäkkejä sekä "You are leaving American Sector" -kyltti. Otimme paikalta muutamat kuvat ja menimme sitten läheiseen ravintolaan syömään Wienerleikkeet. Ja tilasipa Juha kyytipojaksi reissun ensimmäisen saksalaisen vehnäoluenkin. Ruoka ja juoma oli Berliinissä tämän ja muutamien myöhempien kokemusten perusteella jonkin verran edullisempaa kuin Suomessa. Herkullinen Wiener-leike maksoi hieman päälle 9 euroa ja 0,5l olutta 2,5 - 3,5 euroa. Vesi sen sijaan oli suhteettoman kallista ja jopa olutta kalliimpaa (0,2l vettä maksoi monin paikoin saman verran kuin 0,5l olutta). Juhalle jäi raskas ja yksinäinen taakka pitää matkabudjetti jollakin tavoin kurissa kittaamalla olutta. Päivi kun sai siunattuun tilaansa vedoten nauttia ylellistä kivennäisvettä.

Ruuan päälle kävelimme Hitlerin bunkkerille, jonka koordinaatit saimme kirjasta "Berliiniin: Retkiä lähihistoriaan". Ihan menettelevä historiakirja tuokin, mutta vielä parempaa matkalukemista edusti kyllä Joachim Festin Inside Hitler's Bunker. Tämä kirja kertoo varsin elävästi Hitlerin viimeisistä elinpäivistä Bunkkerissa. Mutta jos nyt palataan takaisin tähän päivään ja siihen, miltä bunkkeri näyttää tänä päivänä, niin eihän se miltään näytä. Paikalla on parkkipaikka ja ympärillä tavallisia kerrostaloja. Bunkkeri on tiettävästi n. 4-8 metrin syvyydessä asfaltin ja hiekkakerroksen alla. Lähellä on kuitenkin enemmän katsottavaa ja koettavaa tarjoava Holokaustin muistomerkki, eli yli 2700 erikorkuista ja tarkoin riveittäin järjesteltyä kivipaasia. Paasien väliin pääsee kävelemään ja se on itse asiassa tarkoituskin. Muistomerkin reunoilla nimittäin näet vielä hyvin jokaisen kivipaaden yli, mutta kävellessäsi keskemmälle huomaat maan muuttuvan aaltoilevaksi ja ikäänkuin hukut korkeimmillaan liki 5 metriä korkeiden massiivisten betonikappaleiden väliin. Muistomerkki on varsin hieno ja omasta mielestäni siinä oli mielenkiintoisinta juuri se, että katsoessasi muistomerkkiä sen reunoilta et voi kokematta tietää lainkaan sitä millaista on olla sen keskellä.

Muistomerkiltä kävelimme muutaman sadan metrin matkan 1700-luvun lopulla rakennetulle Brandenburgin portille. Katselimme hieman Pariser Plazin (aivan portin yhteydessä) eläväistä menoa, josta eräänä esimerkkinä vauhdikas breakdance-esitys. Ja kuten lähes kaikissa muissakin Euroopan kaupungeissa, paikalla olivat myös ns. elävät patsaat ja tässä tapauksessa myös venälaisiin sotilasunivormuihin pukeutuneet tyypit, jotka olisivat halunneet rahastaa heidän kuvaamisestaan. No, itse en olisi halunnut kuvata heitä lainkaan, mutta olivat tietysti asettautuneet historiallisten kohteiden etualalle. Heille ei tietenkään tarvitse maksaa ellei halua, mutta vaikeuttavat kuitenkin osaltaan hyvien kuvien ottamista.

Kävimme Unter den Lindenin varrella olevassa hienossa Einstein -kahvilassa. Tilasimme lämmikkeeksi kaakaot, Sacher -kakkua ja omenapiirakkaa. Tällaisesta herkkuhetkestä maksoimme aavistuksen päälle 20 euroa. Kävelimme sitten hotellille paikallisen CityMarketin kautta. Ensimmäinen päivä oli sen verran kävelyrikas, että jäimme huoneeseen lueskelemaan Saksan historiaa ja rypistyihän Juhakin kuumassa kylvyssä kirjan ja saksalaisen oluen kanssa yli tunnin verran.

Matkakertomusten alkuun | Seuraava sivu