Matkakertomus: Berliini, Saksa

Vierailu keskitysleirille

8.3.2009, sunnuntai

Saimme iloiseksi yllätykseksemme syödä tänä aamuna erään elämämme parhaista hotelliaamiaista. Kokkeja ja tarjoilijoita oli riittämiin, mikä takasi täydet ja monipuoliset tarjoilutiskit. Valittavana oli monenlaisia tuoreita hedelmiä, leipiä, leikkeleitä, munakasta, bratwurstia, mysliä, kuohuviiniä ym. Ja kokki oli myös valmiudessa valmistamaan vaikkapa munakkaan vieraan mieltymysten mukaisesti. Päivästä oli tulossa pitkä, joten huolellinen tankkaus oli todellakin tarpeen.

Nousimme Bahnhof Friedricstrassella 9.07 junaan, joka kuljetti meidät Oranienburgiin noin 40 minuutissa. Matka maksoi 2,80€/hlö (ABC vyöhykelippu). Kävelimme asemalta 20 minuutissa Sachsenhausenin keskitysleirille. Tämä museoitu keskitysleiri ei sinänsä maksanut mitään, mutta me maksoimme yhteensä 6 euroa englanninkielisestä selostuksesta. Selostuksesta vastasi kädessä pidettävä varsin erikoisen muotoinen nauhuri. Olisimme kyllä loppujen lopuksi pärjanneet yhdelläkin laitteella. Sachsenhausenin keskitysleiri oli odotustemme mukaisesti varsin karu paikka. Aikanaan alueella oli ollut useita parakkeja, mutta tänä päivänä pystyssä on vain muutama kertomassa siitä, millaisissa oloissa vangit viettivät aikaansa. Parakeissa oli vankien esineistöä, saksalaisia asiakirjoja, kuvia sekä paljon selosteita niin saksaksi kuin englanniksikin. Aiheeseen olis voinut materiaalimäärän puolesta ja lipputiskin sedän mukaan uppoutua noin neljäksi tunniksi, (jos olisi kuunnellut kaikki selostukset ja lukenut kaikki tekstit) mutta meille riitti 2h 15 minuuttia valikoituja kauheuksia ja ihmiskohtaloita.

Kävelimme takaisin asemalle ja aika onnekkaasti sade alkoi vain hieman ennen juna-asemaa. Niinpä emme ehtineet kastua juuri lainkaan. Ajoimme junalla Anhalter Bahnhofille, josta kävelimme kymmenisen minuuttia Berliinin tekniikkamuseolle. Museon sisäänpääsymaksu oli 4,50 euroa/hlö. Meillä ei ollut museossa mitään tiettyä kohdetta, mutta kiersimme kuitenkin katsomassa runsasta junavalikoimaa, valo- ja videokuvauksen historiaa, panimotoimintaa, lentokoneita, laivoja, tietokoneita sekä matematiikka-aiheista erikoisnäyttelyä. Lisäksi kävimme erillisrakennuksessa tutustumassa Spectrum -tiedenäyttelyyn, jossa pääsi itsekin kokeilemaan monia tieteeseen liittyviä ilmiöitä. Jälkimmäinen oli odotetusti suunnattu nuorille. Kokonaisuutena tiedemuseo oli ihan hieno ja riittävän laaja, mutta Lontoon tiedemuseo pitää silti vielä kirkkaasti kärkisijan meidän listoillamme. Lisäksi miinusta on pakko antaa siitä, että monin paikoin englanninkieliset kohdeselosteet puuttuivat kokonaan. Vietimme tiedemuseossa kolmisen tuntia ennen kuin palasimme metrolla takaisin hotellillemme.

Keräiltyämme huoneessa voimiamme noin tunnin verran, lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Pyysimme hotellin aulasta vinkkiä ravintolasta, joka tarjoaa aitoa saksalaista ruokaa ilman hienouksia. Saimme ohjeen mennä kahden metropysäkin päähän Maximillian's ravintolaan. Tilasimme alkupalaksi tomaattikeiton (Päiville) ja lajitelman saksalaisia makkaroita. Pääruuaksi Päivi otti possunfilettä ja Juha possun niskaa juustokuorrutuksella. Annoksiin kuului myös paistettuja perunoita ja salaattia. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta ei todellakaan mitään terveysintoilijan puputettavaa. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä, joten voimme hyvillä mielin suositella tätä ravintolaa.

Palasimme hotellille kävellen - toivoimme, että vatsa laskisi edes hieman ennen nukkumaanmenoa.

Edellinen sivu | Seuraava sivu