Matkakertomus: Berliini, Saksa

Historiaa, shoppailua ja eläimellistä menoa

9.3.2009, maanantai

Tämän reissumme ainoan aurinkoisen päivän ensimmäisenä kohteena meillä oli parlamenttitalo (Reichstag) Brandenburgin portin lähellä. Jonotimme sisäänpääsyä kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen seuraavat kymmenen minuuttia kuluivat turvatoimiin. Eli kävelimme läpi metallinpaljastimesta ja tavaramme sekä takkimme läpivalaistiin. Tämän jälkeen hissi pakattiin täyteen ihmisiä (me ja parikymmentä opiskelijaa) ja meidät kuljetettiin ylimpään kerrokseen katselemaan maisemia. Vierailumme aikana parlamenttitalon katolla oleva lasikupoli oli valitettavasti remontissa, joten emme päässeet sen sisälle lainkaan. Kiersimme katon ympäri ja noin runsaan kymmenen minuutin kuluttua olimme valmiita palaamaan alas. Itse parlamenttitalossa ei ole paljon mitään katsottavaa, mutta maisemat ovat toki aika hyvät - eivät kuitenkaan vedä vertoja Berliinin TV tornille. Vielä ennen lopullista ulospääsyä vartija jumitti meidät hetkeksi kahden lasioven väliin. Ilmeisesti ulommainen lasiovi ei aukea ennen kuin sisempi on mennyt kiinni. Näin estetään, ettei kukaan voi juosta sisälle yhdellä ovenavauksella.

Kävelimme seuraavaksi Tiergartenin (suuri puisto Berliinin keskustassa) itäpuolta Potsdamer Platzille. Alue oli ennen Saksojen yhdistymistä rakentamatonta aluetta, mutta 90- ja 2000-luvuilla alueelle rakennettiin runsaasti uusia rakennuksia (mm. pilvenpiirtäjiä) kuten Sony Center. Arkkitehtuurisesti hieno paikka, joten kannattaa käydä jos aihe kiinnostaa. Otimme Potsdamer Platzin alta metron ja ajoimme sillä KaDeWe:n (Kaufhaus des Westens) tavaratalolle. KaDeWe on Lontoon Harrodsin jälkeen toiseksi suurin tavaratalo Euroopassa. Erityisen mieleenpainuva kerros oli kuudes, jossa myytiin monenlaisia elintarvikkeita kaloista, makkaroista ja juustoista suklaaseen, alkoholiin ja säilykkeisiin. Helsingin Stockmannin herkkuosasto ei toki ole mitään tämän rinnalla, mutta toisaalta Harrodsin ylellinen ja viimeisen päälle harkittu esillepano jättää kyllä KaDeWe:n vielä taakseen. Juha olisi myös halunnut ostaa tuoretta sushia välipalaksi, mutta vastoin odotuksia yksikään tiski ei niitä vierailuhetkenä myynyt. KaDeWe on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka jo pelkästään elintarvikeosastonsa vuoksi. On kuitenkin turha kuvitella, että kaupasta saisi tehtyä erityisen edullisia ostoksia - hyvällä tuurilla voit kuitenkin löytää jotain sellaista, mitä et saa mistään muualta. Huomionarvoista on myös se, että KaDeWe:n alakerrassa oli tarjolla kaupan oma kerrosesite selvällä suomenkielellä.

Menimme kaupalta muutaman sadan metrin päähän Kaiser-Wilhelmin kirkolle. Kirkon silmiinpistävä erikoisuus on siinä, että se vaurioutui pahasti toisessa maailmansodassa ja pommitusten jäljet ovat edelleen selkeästi nähtävissä - kirkkoa ei siis milloinkaan kunnostettu alkuperäiseen loistoonsa. Lisäksi 60-luvun taitteessa kirkon viereen rakennettiin varsin erikoinen ja melko moderni kellotorni, jonka tyylikkyydestä voidaan olla montaa mieltä.

Jatkoimme jälleen muutaman sata metriä ja tulimme Berliinin eläintieteelliseen puistoon. Käytännössä kyse on näin vierailijoiden näkökulmasta eläintarhasta, joka on Euroopan suosituin kolmella miljoonalla vuosittaisella kävijällään. Ostimme portilta yhdistelmäliput, eli maksoimme henkeä kohden 12 euroa eläintarhasta ja sen päälle 6 euroa akvaariosta. (Myöhemmin ostettaessa akvaarion hinta on täydet 12 euroa). Eläintarhasta jäi erityisesti mieleen kuuluisa jääkarhu Knut sekä suuret kissaeläimet, joiden virtsan pistävä haju näytti tyrmäävän monet vierailijat heti rakennuksen ulko-ovella. Eläintarha jätti hieman kaksijakoisen fiiliksen, sillä oli hieman surullista katsella varsinkin suurempien ja ilmeisesti myös älykkäämpien eläinten harjoittamaa loputonta saman reitin laahustamista järkevämmän tekemisen puutteessa. Periaatteessa tällaisen eläintenvangitsemistoiminnan tukeminen ei tunnu oikein järkeävältä, mutta toisaalta ainakin Berliinin eläintarha harjoittaa monenlaista eläinten hyvinvointia tukevaa toimintaa. Oli miten oli, eläintarhassa tuli kuitenkin käytyä 3 tunnin vierailulla ja sillä sipuli! :)

Päätimme kävellä eläintarhalta takaisin hotellille. Päätös oli toki ylväs, mutta päästyämme Tiergartenin keskelle bongasimme fillaririksan ja sovimme kuljetuksesta Brandenburgin portille. Hintaa tuolle matkalle tuli hulppeat 14 euroa, mutta matka taittui ripeästi ja jalkamme saivat lepoa. Lopuksi kuljettaja valitteli, että olipas raskas polkea. Syylliseksi paljastui kuitenkin puolityhjä takarengas eikä matkustajien paino.

Vielä ennen hotellia kävimme muutamassa tuliaiskaupassa ja ostimme kaupasta välipalaa. Illemmalla teimme vielä lenkin yli museosaaren, sillä Päivin piti ehdottomasti saada eräästä kaupasta sellainen pieni soma paita (ei kylläkään itselleen)...ja lopulta sitten ohjauduimme aivan hotellin vieressä olleeseen ravintolaan syömään pastat. Saksalainen perinneruoka ei oikein enää maistunut, kun sitä oli saanut edellisen kerran eläintarhan ravintolassa. :)

Edellinen sivu | Seuraava sivu