Matkakertomus: Skotlanti & Lontoo

Skotlanti: Edinburgh

19.5.2004, keskiviikko

Koska edellispäivä oli ollut niin pitkä, nukuimme melkein 12 tuntia. Kuitenkin pääsimme liikkeelle jo yhdeksän maissa. Kävelimme Waverleyn asemalle tarkistamaan matkatavaroiden säilytysliikkeen aukioloajat, sillä tarkoituksenamme oli seuraavana päivänä jättää matkalaukku säilöön siksi aikaa, kun käymme kiertämässä Loch Nessin. Liike löytyi helposti, eivätkä aukioloajat tulisi aiheuttamaan ongelmia. Samalla kävimme ostamassa liput Lontoon junaan seuraavan viikon maanantaille. Liput maksoivat 65 puntaa / hlö. Matkalippuja tarvittiin kuitenkin vielä lisää, joten kävelimme muutaman sata metriä St Andrewin bussiterminaaliin ja ostimme bussiliput Invernesiin torstai aamua varten. Bussiliput maksoivat 15,50 puntaa / hlö. Nyt kun tärkeimmät tehtävät oli hoidettu heti aamusta, saatoimme nautiskella ympäristön tutkimisesta koko loppupäivän.

Kävelimme St Andrewin bussiterminaalilta muutaman kilometrin pohjoiseen The Royal Botanic Gardeniin eli kasvitieteelliseen puutarhaan. Olimme n. 5 minuuttia etuajassa klo 9.55, mutta koska portti oli auki, kipitimme sisään. Hetken kuluttua sitten eräs työntekijä tulikin ihmettelemään, että miten kummassa olimme päässeet sisään. :) Mies oli hyvin ystävällinen ja loppujen lopuksi ainoastaan utelias. Saimme siis jatkaa kiertelyämme rauhassa. Kävimme useissa eri kasvuolosuhteita mallintavissa kasvihuoneissa. Osassa oli viileää ja kosteaa ja toisissa taas tukahduttavan kuuma jne. Ulkosalla taas kasvoi mitä erilaisimpia puita, pensaita, kukkia ja muita kasveja, jotka ihme kyllä menestyivät Brittein saarten ilmastossa. Kiertelimme aluetta runsaan tunnin verran, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Kasvitieteellinen puutarha oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ja oli myös mukavaa, ettei pääsymaksua ollut.

Jatkoimme kävellen kohti pohjoista ja saavuimme lopulta meren rantaan, Firth of Forthille. Kävelimme rantaa pitkin Leithin satama-alueelle ja menimme Ocean Terminalin ostoskeskukseen. Ocean Terminal on parhaiten tunnettu sen yhteyteen ankkuroidusta Britannia -aluksesta. Ostoskeskus oli jotenkin hassussa paikassa tai oikeastaan sen kokoisen ostoskeskuksen olettaisi olevan ydinkeskustassa. Ilmeisesti se olikin rakennettu lähinnä risteilymatkustajia varten. Ostimme ostoskeskuksen Mark & Spencer -kaupasta herkullisia kolmioleipiä välipalaksi. Meinimme syömään eväämme ulos, sillä kauppakeskuksessa ei jostain syystä ollut penkkejä! Kävimme ottamassa aluksesta kuvan ulkoapäin, sillä laiva ei kiinnostanut meitä niin paljoa, että olisimme olleet valmiita maksamaan kiertokäynnistä 14 puntaa / hlö.

Lähdimme takaisin Edinburghin keskustaa, mutta kävelimme tietysti eri reittiä kuin tulomatkalla. Kuljimme Leith Walk -katua pitkin Calton Hillille. Calton Hill on eräs Edinburghin keskeisimmistä kukkuloista. Kukkulan päälle on rakennettu monumentti sekä kaksi observatoriota. Istahdimme hetkeksi katselemaan maisemia (mm. viereisen Hollyrood Parkin kukkuloita) ja jatkoimme sen jälkeen matkaamme hotellille.

Lepäiltyämme noin tunnin verran, lähdimme uudestaan ulos. Tällä kertaa oli Skotlannin kansallisjuoman vuoro. Menimme The Royal Whisky Heritage Centreen, joka sijaitsi vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotellistamme Royal Milen varrella. Tutustumiskäynti maksoi 7,95 puntaa / hlö ja se sisälsi maistiaisena tarjotun viskiannoksen (Whyte and Macckay -viskiä) sekä maisteluun tarkoitetun lasin. Kierros aloitettiin maistiaisella ja samassa yhteydessä opas kertoi millaisiin seikkoihin viskissä tulisi kiinnittää huomiota: väriin, tuoksuun, koostumukseen ja makuun. Tämän jälkeen jatkoimme pienessä ryhmässä eteenpäin. Ensimmäisessä huoneessa katsoimme videon, toisessa tutustuimme tislauksen saloihin, kolmannessa viskien sekoitukseen ja kierroksen lopuksi ajoimme eräänlaisilla vaunuilla läpi Skotlannin viskihistorian. Olisimme voineet jatkaa maistelua tislaamon pubissa omakustanteisesti (hinnoista ei saatu selkoa), mutta ilta oli nuori ja muutakin oli vielä koettavana.

Kävimme muutamissa ns. rihkamakaupoissa ja Juha osti eräästä kirjakaupasta itselleen Skottiviskeistä kertovan kirjan. Söimme päivän pääaterian ja tiedustelimme laskunmaksun yhteydessä tarjoilijalta, mistä löydämme Bobbyn pubin. Kyseinen pubi on tunnettu siitä, että neljäntoista vuoden ajan erään kuolleen miehen Bobby -niminen Skye Terrierri kävi hakemassa pubista päivittäisen ruoka-annoksensa, mutta vietti kaiken muun aikansa isäntänsä haudalla. Löysimme pubin tarjoilijan ystävällisten ohjeiden avulla varsin helposti. Kävimme siis päivän päätteeksi nauttimassa muutamat kansallisjuomat...tai ainakin Juha, sillä Päivi pitää enemmän siideristä. :)

Päivän aikana tuli kiinnitettyä huomiota erilaisiin pieniin yksityiskohtiin. Esimerkiksi lähes kaikki ulkosalla olevat penkit oli nimetty jonkun muistolle. Emme tiedä kustannetaanko tällaiset penkit omaisten toimesta, mutta tapa oli joka tapauksessa mukava. Kaikki kohtaamamme ihmiset olivat erittäin ystävällisiä, vaikkakin heidän puheestaan oli ajoittain vaikea ottaa selvää varsinkaan ensikuulemalla. Siksipä "Sorry?" oli aika usein käytössämme. Kaupoissakin toimittiin miellyttävästi - saimme aina katsella tuotteita kaikessa rauhassa, mitään ei tyrkytetty, mutta ostosten teon hetkellä palvelu tapahtui aina hymyssä suin. Liikenteessä taas kiinnitimme huomiota siihen, että jalankulkijat eivät välitä tuon taivaallista siitä, onko valo heille punainen vaiko vihreä. Vasemmanpuoleisesta liikenteestä johtuen olimme itse hyvin tarkkoja siitä, ettemme astuneet huolimattomasti ajoradalle, sillä oli yllättävän vaikea automaattisesti muistaa mitä puolta autot ajavat. Kun jossain vaiheessa tiedostimme tietä ylittäessämme katsovamme erittäin monta kertaa ympärillemme, aloimme kutsua itseämme huuhkajiksi. Ja väsyneenä otimme sitten tietysti linnun tunnusomaisen äänenkin mukaan... :)

Edellinen sivu | Seuraava sivu