Matkakertomus: Skotlanti & Lontoo

Skotlanti: Loch Ness

20.5.2004, torstai

Aamulla oli lomapäiväksi suht' aikainen herätys. Laitoimme tunnissa kamat kasaan, kävimme suihkussa, kirjauduimme ulos hotellista ja olimme n. 8.00 kadulla kaikkien kamppeittemme kanssa. Kävelimme Waverleyn asemalle viemään laukkumme säilytykseen, sillä olimme siirtäneet kaiken Loch Nessin kierrosta varten tarvittavan rinkkaan. Haimme aseman kaupasta vielä hieman aamupalaa ja kävelimme sitten St Andrewin bussiterminaaliin. Bussiliputhan olimme hankkineet jo edellisenä päivänä. Olimme aika paljon etuajassa, mutta bussi lähti täsmällisesti kello 9.30. Maisemat olivat kivat - juuri sellaiset, mitä Skotlannista odotimmekin: kumpuilevaa maastoa, lampaita, vuoria, puroja, peltoja, lehmiä. Ehkä parasta olivat kuitenkin lumihuippuiset vuoret, sillä lumihuippuja ei sentään osattu odottaa. Maisemat olivat meidän mielestämme eräänlainen sekoitus Norjaa ja Etelä-Saksaa. Neljän tunnin matkan aikana tuli välillä vettäkin, mutta perillä Invernesissä oli hyvä sää.

Päivämatkamme pää, Hotel Clansman Loch Nessin länsirannalla oli kuitenkin vielä n. 15 minuutin ajomatkan päässä Invernessistä. Koska hotellin ohi ajava bussi oli lähtenyt vain muutamaa minuuttia aikaisemmin, emmekä jaksaneet odottaa tuntia, päädyimme taksiin. Taksimatka maksoi noin 13 puntaa, mutta pääsimmepä eroon kolikoista ;)

Saimme varsin mukavan ja tilavan huoneen. Emme jääneet kuitenkaan ihailemaan sitä, sillä kun Loch Nessillä ollaan, niin rantaan täytyy päästä. Hotellin ja järven välissä kulkee varsin vilkkaasti liikennöity maantie ja koska kyseessä on suora, ajoivat ihmiset siinä aika kovaa ohitellessaan hitaampiaan. Viisaasti tuon tien ali oli kuitenkin kaivettu alikulkutunneli, jota useissa tienvarsikylteissä kehoitettiin käyttämään. Rannassa oli lipunmyyntikoppi, pieni venesatama, Loch Nessin hirviötä mukaileva humoristinen kelluke ja pari penkkiä. Heti kun lipunmyyjä tuli paikalle, ostimme liput klo 15.00 lähtevälle Loch Nessin risteilyn ja Urquhartin raunioiden kiertely -reissulle. Reissun kesto oli 2h ja lipun maksoivat 12 puntaa / hlö. Venematka raunioille kesti aika tarkasti puoli tuntia. Otimme kuvia, kunnes yllättäin huomasimme veneen takana tumman pisteen, joka kasvoi kasvamistaan hurjalla vauhdilla: sehän tulee kohti! Äänettömyys muuttuikin hetkessä korvia huumaavaksi pauhuksi, kun hävittäjä ohitti paattimme vain n. 200 metrin päästä. Eräs mummeli ei huomannut hävittäjää lainkaan ja säikähti pahanpäiväisesti kuullessaan pelkän koneen aiheuttaman metakan ilman sen aiheuttajaa. Iltapäivän aikana hävittäjiä lenteli useampikin (välillä pareittain) muutamia kymmeniä metrejä Loch Nessin yläpuolella.

Urquhartin raunioilla paistoi aurinko, vaikka venematkalla vähän vettä tihuttelikin. Raunioille oli tehty polut, joita pitkin pääsi linnoituksen eri osiin. Opastekyltit kertoivat, milloin olimme tallin kohdalla tai missä seppä oli takonut aseita jne. Linnan yksi torneista oli säilynyt kutakuinkin ehjänä ja sieltä oli hyvät näkymät Loch Nessille. Kiertelimme raunioilla tunnin verran, joimme välillä Irn-Bru:ta (paikallinen miltei ällömakea juoma, joka on jopa Coca Colaa suositumpi!) ja hyppäsimme sitten veneeseen ja palasimme takaisin hotellille. Ihan hintansa arvoinen reissu.

Päätimme kokeilla Hotel Clansmannin ravintolan. Tilasimme Päiville lohta, Juhalle taimenta ja lisukkeiksi salaattia, lohkoperunoita, sipulirenkaita ja kyytipojaksi valkoviiniä. Ja hyvää oli! Jälkiruuaksi päiville siideri ja Juhalle Lagavulin-viskiä. Ehdimme pitkähkön ruokailusessiomme aikana huomata, että viereisellä pöytäseurueella on jokin ongelma. Koitimme kovasti kuunnella, mikä heillä on hätänä ja vaikutti siltä, että joku seurueeseen kuuluvista vanhuksista oli kadonnut. Aivan varmoja emme kuitenkaan tuosta olleet ja menimme sen kummempia ajattelematta nukkumaan. Seuraavana päivänä asian laita sitten valkenikin...

Edellinen sivu | Seuraava sivu