Matkakertomus: Skotlanti & Lontoo

Skotlanti: Fort Augustus ja Fort William

21.5.2004, perjantai

Aamutoimien aikana kuulimme, kun helikopteri lensi hotellin yli. Lisäksi katsoessamme televisiota kuulimme kadonneen henkilön etsinnöistä Loch Nessillä. Kun ennen aamupalaa kävimme ulkona, näimme pihalla useita pelastuslaitoksen jeeppejä ja ambulansseja. Eli joku oli todellakin kadonnut. Aamupalaa syödessämme näimme suuren helikopterin leijuvan matalalla Loch Nessin yllä ja ilmeisesti kopterista koitettiin tähyillä rantaveteen. Monipuolisen ja herkullisen aamupalan jälkeen haimme kameran ja kävelimme rantaan. Huomasimme pienen kumiveneen kartoittavan (kaikuluotaimella) risteilyveneille tarkoitettua poukamaa. Myös yksi toimittaja oli paikalla. Itse asiassa kun itse palasimme hotelliin, eräs vanhus luuli meitä toimittajiksi, sillä Juhalla oli kamera kädessä. Kerroimme kyllä, ettemme olleet toimittajia, mutta mummeli halusi kertoa meille, että kadonnut oli kuulemma kuuluisa vuorikiipeilijä: vanhin Kilimanjarolle kiivennyt nainen. Vanhukset eivät kuulemma edes tunteneet toisiaan kunnolla ja siksipä kukaan ei ollut erityisen järkyttynyt. Vasta kotona saimme netin kautta selville, että vanhus oli kuin olikin löytynyt elossa ja hyväkuntoisena noin tunti lähtömme jälkeen. Oli kuulemma eksynyt pimeässä kiivetessään illalla vuorelle ja yöpynyt sitten vajassa.

Pakkasimme tavaramme, kirjauduimme hotellista ja menimme odottamaan bussia tarkalleen siihen kohtaan, mihin meidät oli hotellista opastettu. Varsinaista bussipysäkkiä ei ollut. Bussi oli myöhässä ja viittoilimme aika monille busseille siitä syystä, ettemme tarkalleen tienneet miltä meidän bussimme piti näyttää. Lopulta yksi bussi pysähtyi meistä 100m päähän miltei hotellin kohdalle - ei hemmetti, meidät neuvottiin väärään paikkaan! Onneksi saimme kuin saimmekin bussin pysähtymään vielä uudestaan, vaikka kuljettaja oli selvästi nyreissään uudesta pysähdyksestä. Rinkka bussin tavaratilaan ja matka Fort Augustukseen saattoi alkaa.

Bussimatkalla satoi vettä, mutta perillä paistoi taas aurinko. Tätä se Skotlannin sää on parhaimmillaan. Kävimme pienessä kanavamuseossa (ilmainen) ja kiertelimme kanavalla myös ihan oikeasti. Tarkoituksenamme oli käydä eräässä luostarissa, mutta se oli yllättäen kiinni. Niinpä ostimme Juhalle "lohdutukseksi" eräästä kaupasta kelttiläiskuvioidun taskumatin ja menimme kahvilaan omenapiirakalle. Samaan aikaan satoi hieman vettä, mutta siinä vaiheessa kun olimme valmiit jatkamaan matkaa ja vedimme sadekamppeita päälle, aurinko tuli esiin. Koska meillä oli n. 30 min. aikaa ennen seuraavan bussin saapumista, kävimme kaupassa ostamassa kolmioleipiä ja limua. Tällä kertaa bussi tuli ajallaan ja pääsimme Fort Williamiin. Jälleen matkan aikana tuli vettä taivaan täydeltä, mutta perillä aurinko paistoi. :)

Kävelimme suoraan turisti-infoon, sillä emme olleet varanneet Fort Williamista hotellia etukäteen. Maksoimme 3 puntaa, että meille varattiin juuri sellainen huone kuin halusimme. Sellainen järjestyikin muutamassa minuutissa n. 300m päässä olevasta Grand Hotellista. Saimme kaiken kukkuraksi varsin tilavan perhehuoneen.

Lähdimme taas aika nopeasti liikkeelle ja alunpitäen ideana oli käydä pikku kävelylenkillä. Kävimme uudestaan turisti-infossa ja haimme tietoa ns. lehmänkierroksesta läheisen vuoren ympäri. Kierrosta mainostettiin puolen päivän reissuksi...joopa..onneksi kilometrimäärä (13 km) ilmoitettiin, joten emme sentään jättäneet lenkkiä tekemättä liian pitkänä. Haimme kaupasta vielä hieman evästä ja olimme valmiit patikointiin. Alkumatkasta tuli pari tippaa vettä, joten vedimme sadetakit niskaan. Sää oli kuitenkin niin lämmin ja sadetakit eivät hengittäneet, joten lopputulos oli joka tapauksessa todella kostea. Reitin nousuosuus oli aika hengästyttävä ja mitä ylemmäs päästiin, sitä enemmän aurinko porotti. Vähensimme vaatetusta ja huiskimme paarmoja. Kävimme vuoren näköalapaikalla ja se kyllä kannatti: toisella puolella näimme koko Fort Williamin ja toisella puolella kohosi Ben Nevis - Brittein saarten korkein vuori.

Palasimme aika väsyneinä hotellille, kävimme kylvyssä ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Se tosin ei ollut kovin helppoa, sillä meistä tuntui, että ravintolat olivat joko liian kalliita, epämääräisen tunkkaisia, epäilyttävän autioita tai sitten niin täynnä, ettei meille ollut pöytää. Lopputulos oli sitten se, että menimme tuttuun ja turvalliseen Mäkkiin :)

Päivä oli ollut mukava ja liikuntapainotteinen. Jalat olivat toki väsyneet, mutta muuten olo oli mitä mainioin.

Edellinen sivu | Seuraava sivu