Risteily Grandeur Of the Seas -aluksella

Lähtö Chivitavecchiasta

7.7.2001, Lauantai

Noin kello 14.30 näimme laivan ensimmäisen kerran. Koska taksimme ajoi aivan laivan viereen, emme edes kunnolla hahmottaneet laivan kokoa. Jättimäinen se oli, sen saattoi kyllä todeta heti. Astuttuamme ulos taksista, laivan naisvirkailija otti meidät vastaan ja laittoi laukkuihimme tunnistemerkinnät. Laukuista huolehti joku tehtävään erikseen nimetty henkilö. Koska Roomassa oli huomattu, että Italiassa kyetään vaikka minkälaisiin huijauksiin, Juha oli hieman epävarma laukkujen todellisesta kohtalosta...

Astuimme sisään laivan vieressä olevaan terminaaliin, jossa odotimme sisäänkirjautumisvuoroamme. Jokainen oli saanut vuoronumeron, sillä muutoin tiskeille olisi tullut kerralla liian kova tungos. Kun numeroamme lupulta kutsuttiin, pääsimme esittelemään passia, matkalippuja ja Visaa. Visa oli sikäli tärkeä, että sen numero kirjattiin järjestelmään ja saimme käyttöömme laivan omat luottokortit, jolla maksettaisiin laivalla kaikki aina drinkeistä matkamuistoihin. Sama kortti kävi myös henkilöllisyystodistuksena sekä hytin avaimena.

Löysimme hyttiimme varsin helposti. Hytti vaikutti jopa tilavammalta, kuin hotellihuoneemme Roomassa. Ainakin kaikki säilytystilat olivat esimerkillisesti ja ergonimisesti suunniteltuja. Hytissämme oli sänky (tietysti), kirjoituspöytä, TV, sohva, sohvapöytä, suurehko ikkuna merinäköalalla sekä WC & suihku. Vähän sen jälkeen, kun saavuimme hyttiin, tapasimme myös huonepalvelijamme. Hän oli melko kookas tummaihoinen mies, joka puhui englantia varsin epäselvästi. Täytimme yhden kyselylomakkeen ja juttelimme hetken niitä näitä. Mukava mies, mutta hänen tapaamisensa jännitti joskus; jospa ei millään saa selvää mitä hän tällä kertaa sanoo? Onneksi häntä kuitenkin oppi ymmärtämään varsin pian.

Tietysti halusimme lähteä heti kiertelemään laivaa, sillä matkatavaroitakaan ei näkynyt. Sisältä laiva oli kerrassaan upea. Kaiteet kimalsivat ja tilaa riitti. Tiesimme, ettei tätä laivaa varata koskaan aivan tupaten täyteen, vaan vieraiden viihtyvyydestä pidetään huolta. Kävimme syömässä Windjammer -ruokasalissa, jossa toimittiin buffet -periaatteella. Ruokia on varsin vaikea sanoin kuvailla, mutta käsittämttömän hyvää oli. Vaikka WindJammer oli tarkoitettu rennoksi ns. casual -ruokapaikaksi, ruokavalikoima ja ruuan laatu ylittivät aina moninkertaisesti ruotsinlaivan vastaavat.

Laivalta löytyi myös mm. Paladium -teatteri, jossa oli joka ilta show -esityksiä. Lisäksi asiakkaat saivat käyttää kuntosalia, uida kannella olevissa uima-altaissa (2 kpl), löhöillä porealtaissa (6kpl), pelata erilaisia kansipelejä, juosta kannen juoksuradalla, lukea kirjastossa kirjoja, surffata netissä, tehdä ostoksia, pelata valtavalla kasinolla ja osallistua erilaisiin tapahtumiin, jotka vaihtelivat päivittäin.

Kävimme ensiksi varmistamassa paikkamme sunnuntain Pompeij -vierailulle ja sen jälkeen kävimme katsomassa tutustumisesityksen Paladium -teatterissa. Illalla klo 21 menimme syömään varsinaiseen juhlasaliin ja tapasimme pariskunnan Etelä-Afrikasta sekä Los Angelesista. Heidän kanssaan söimmekin lähes joka ilta laivalla ollessamme. Ruokailuun meni iltaisin n. 2h. Ensimmäisenä iltana söimme alkupaloiksi kalaa, seuraavaksi salaattia, pääruuaksi lammasta ja jälkiruuaksi suussasulavaa suklaajäätelöä ja suklaatorttua. Ruokailussa oli lisäksi sellainen erikoisuus, että meillä oli vakituisen pöytäseuran lisäksi vakituiset tarjoilijat, jotka oppivat ennen pitkää tuntemaan mitä kukakin pöytäseurueesta haluaa. Päätarjoilijan tehtävänä oli lähinnä valvoa kaiken sujumista, tarjoilijan esitellä ruokia ja aputarjoilijan tuoda lisukkeita. Siinä missä amerikkalaiset teettivät tarjoilijoilla töitä, me suomalaiset ihmettelimme miten näin hyvää "peruspalvelua" voi olla olemassa.

Ruokailun jälkeen olimmekin valmiita nukkumaan. Niin, saimme tosiaan illan mittaan laukkummekin, joten päivä oli erittäin onnistunut.

Edellinen sivu | Seuraava sivu