Risteily Grandeur Of the Seas -aluksella

Valletta

9.7.2001, Maanantai

Saavuimme hiljalleen Maltan Vallettaan. Heräilimme kaikessa rauhassa noin kello kymmenen maissa ja kävimme jälleen Windjammerissa aamiaisella. Palasimme hetkeksi takaisin hyttiin katselemaan televisiota, sillä laiva saapuisi Maltalle vasta noin 12 maissa. Televisiosta saattoi katsella erilaisia elokuvia, joiden alkamisajat kerrottiin hytteihin joka ilta jaetuissa ohjelmalehtisissä. Television kautta saatoi myös opetella kasinolla pelattavia pelejä sekä tutustua tuleviin pysähdyspaikkoihin ja niiden nähtävyyksiin. Matkustajat pidettiin myös ajan tasalla sen suhteen, missä kohdassa Välimerta kulloinkin liikuttiin ja mikä oli laivan nopeus / kurssi. Kaikkein laiskimmat saattoivat jopa seurata laivan etenemistä televisiostaan, sillä komentosillalla oli laivan kulkusuuntaan suunnattu kamera.

Otimme Maltasta muutamia kuvia ennen astumistamme maihin aika tarkalleen kello 12.00. Ilma oli kaunis ja helteinen. Tästä huolimatta emme huolineet paikallisten taksien tarjouksia viedä meitä ylös kukkulalla sijaitsevaan kaupunkiin: "No thank you, we are from Finland and we are going to walk". Ei voi sanoa, että kaduttaisi vaikka emme taksikyytiä ottaneetkaan, mutta ihan kaikkien kunnolle kiipeäminen ei taatusti sovi yli 30 asteen paahtavassa helteessä. Päiväretkille täytyy aina muistaa varata riittävästi juotavaa.

Kaupunki toi korkeuseroistaan johtuen etäisesti mieleen San Franciscon. Mielikuvaa vahvisti vielä upea Ferrari, joka poltteli kumejaan kapealla kadulla. Harmi, ettemme ehtineet ottaa siitä kuvaa. Malta ei ollut kovin edullinen paikka, etenkään mitä tuliaisiin tulee. Ruoka sen sijaan oli hinnaltaan kohtuullista, kunhan vain ensin löysi ruokapaikan. Myös juomaa myyvien kauppojen löytäminen oli yllättävän vaikeaa.

Pizzallehan me lopulta menimme. Kaksi pizzaa, vesi + kokis maksoivat 4.90 Maltan liiraa, eli noin 79 mk. Löysimme myös samalla pari kauppaa, joisa saatoimme ostaa limua. Malta erikoisuus olivat ns. vanhanajan lasista tehdyt kokispullot. Palasimme iltapäivällä neljän maissa laivalle hikeä tippuvina. Tuossa ajassa ehti kivasti nähdä Valletan, mutta eipä sitten Maltaa muuten. Kävimme vetämässä Windjammerissa pientä välipalaa ja katselimme hytissä Erin Brokowitchia (elokuva). Tämän jälkeen olikin jo aika valmistautua kapteenin cocktail -kutsuja varten. Kutsuilla tuli olla päällä juhlavaatteet ja varsin moni tätä protokollaa noudattikin. Saimme hyvät istumapaikat, sillä tarjoilijoita kulki koko ajan ohi. He kantoivat pöytään juomien lisäksi pikkusuolaista, kuten leipää, jonka päällä oli kaviaaria, hedelmiä, juustoa, kinkkua jne. Kapteeni esitteli itsensä, laivansa ja henkilökuntansa sekä mainitsi, että laiva on valmistettu Suomessa. Harmi, ettei hän kysynyt onko laivalla yhtään suomalaisia. :) Lisäksi yksi työntekijä (huoltomies) sai kuukauden työntekijän palkinnon, 1000 dollaria.

Juhlan jälkeen menimme suoraan illalliselle. Söimme ankkaterriiniä, ceasar -salaattia ja herkullista pastaa. Jälkiruuaksi söimme jäätelöä. Perinteeksi muodostuneeseen tapaan ruokailun jälkeen piti kiiruhtaa Paladium -teatteriin katsomaan musikaalishowta. Show aikana käytiin läpi pätkiä mm. West Side Storysta, Gypsy:sta, Hair:ista jne. Lavasteissa ei todellakaan oltu säästelty ja laulajat olivat todella ammattitaitoisia. Parhaiten lauluesityksistä jäi mieleen musikaalin Oz laulu, Somewhere Over The Rainbow.

Päivän aikana olikin jo ehtinyt tapahtua vaikka mitä, joten keskiyön aikoihin lähdimme hyttiin nukkumaan.

Edellinen sivu | Seuraava sivu