Risteily Grandeur Of the Seas -aluksella

Barcelona

11.7.2001, Keskiviikko

Saavuimme Barcelonaan klo 8.00. Emme kiiruhtaneet ensimmäisten joukossa ulos laivasta, vaan söimme kaikessa rauhassa aamupalaa. Hyppäsimme 9.30 lähtevään täpötäyteen satamabussiin, joka vei meidät muutaman kilometrin päähän Kolumbuksen muistomerkille. Matka maksoi kahdelta hengeltä 4 dollaria.

Barcelonan pääkatu (La Rumblas) oli täynnä turistirihkamaa myyviä kauppoja. Oli hieman ärsyttävää, etteivät myyjät antaneet rauhassa katsella ympärilleen, vaan heti piti hieroa kauppaa. Hiljalleen ajauduimme pohjoisempaan, mutta emme enää löytäneet mitään mielenkiintoista. Lähdimmekin kulkemaan rantaa kohden itäisempiä katuja pitkin. Barcelona oli tähänastisista kaupungeista eniten Helsingin kaltainen. Liikenne oli melko rauhallista ja jopa ruokakauppoja (supermarketteja) löytyi. Juha osti eräästä kameraliikkeestä videokameraan lisää filmiä (3 kpl / 50 mk). Filmi oli siis erittäin edullista Suomen hintoihin verrattuna.

Kävimme muutamissa kirkoissa, mm. Pyhän Marian kirkossa ja ostimme eräästä pikkukaupasta juotavaa. Sää oli edelleen kuuma, mutta Maltan jälkeen helposti siedettävä. Yllättäin keksimmekin mennä Barcelonan eläintarhaan katsomaan valkoista gorillaa. Sisäänpääsymaksu oli yhteensä 3200 pesetaa. Odotukset eivät olleet eläintahan suhteen kovin korkealla, mutta loppujen lopuksi Barcelonan eläintarha voittaa Korkeasaaren helposti. Eläimet olivat kuumuudesta huolimatta aktiivisia ja niitä oli paljon. Mieleenpainuvimmat olivat maailman ainoa vankeudessa elävä albiinogorilla, sekä valtavat kuristajakäärmeet.

Eläintarhasta poistuimme kiertelemään vielä hetkeksi Barcelonan katuja ja kauppoja. Lopulta päätimme kävellä koko matkan laivaan -> jalat olivat totaalisen tohjona. Ehdimme kuitenkin nipin napin Windjammeriin välipalalle. Kun laivamme oli ollut muutaman minuutin liikkeessä, ihmettelimme vauhdin yllättävää hidastumista. Lopulta laiva pysähtyi kokonaan. Kapteeni ilmoitti, että laiva on pysähtynyt erään matkustajan sairaskohtauksen vuoksi. Kävimme kannella katsomassa, kun potilas siirrettiin noin 15 minuutissa pienempään veneeseen ja kuljetettiin maihin.

Illemmalla päätimme käydä syömässä Windjammerissa vähemmän muodollisen illallisen. Tällä kertaa ei siis tarvinnut puhua paria tuntia englantia tai opettaa amerikkalaisia käyttämään haarukan lisäksi veistä. Totta se on, Los Angelesissa asuva pariskunta todellakin halusi oppia käyttämään veistä, aivan kuten eurooppalaisilla on tapana. Ja mehän opetimme. Oikeastaan toinen syy aiemmista illoista poikkeavaan ruokailupaikkaan oli Honeymooners Party, eli häämatkalaisille järjestetty erikoistilaisuus laivan ylimmällä katetulla kannella sijaitsevassa diskossa. Saimme shampanjacoctailit ja osallistuimme valokuvakansion arvontaa. Yritimme myös pitää pokkaamme, kun eräs jenkkipariskunta kertoi, että heidän avioliittonsa oli vaimon viides ja miehen kolmas. Ikää pariskunnalla oli täpärästi kolmenkympin verran. Kokonaisuutena juhla oli melko laimea laivan muuhun huipputarjontaan tottuneille.

Haimme hytistä kameran ja otimme muutamia kuvia. Sen jälkeen olikin illan pääshown vuoro. Tälläkin kertaa esitys oli ikimuistoinen, sillä näimme otteita 50-, 60-, 70-, 80- ja 90 -luvun musiikkiesityksistä. Kuuntelimme ja katselimme mm. Gloria Gaynorin, Michael Jacsonin sekä Queenin tyyliin tehtyjä esityksiä. Ja ne lavasteet..huh..kunnioitimme kuitenkin teatterissa ollutta kuvauskieltoa. Toisaalta oli parasta keskittyä esityksiin, jollaisia tuskin kovin äkkiä tulee näkemään uudestaan.

Shown jälkeen kiertelimme hieman kauppoja ja esittäessämme timanttisormuksista kiinnostuneita, saimme hyvän syyn maistella tarjolla ollutta sangriaa. Olimmehan edelleen Espanjan aluevesillä. Lopulta palasimme hyttiin nauttimaan maista hankkimaamme viiniä ja nukahdimme katsoessamme Down To Earth -elokuvaa.

Edellinen sivu | Seuraava sivu