Risteily Grandeur Of the Seas -aluksella

Villefranche ja Nizza

12.7.2001, Torstai

Villefranche, Nizza ja Monaco ovat meille tuttuja jo vuoden 2000 matkalta, mutta tämä vaikutti meihin vain siten, että emme lähteneet kiertelemään Monacoa. Halusimme tutustua Villefranchen idylliseen pikkukylään aiempaa paremmin, sekä päästä ostoksille Nizzaan. Suunnittelimme päivän siten, että lähdemme aluksi maihin päästyämme Nizzaan ja palaamme Villefrancheen myöhemmin.

Aamulla menimme syömään rauhassa, sillä laiva saapui Villefranchen lahteen vasta kello kymmenen maissa. Se, mitä meidän olisi pitänyt tehdä, olisi ollut lauttalipun mahdollisimman aikainen hakeminen, sillä nyt saimme lauttavuoron numero 10. Tästä syystä pääsimme maihin vasta n. 11.30. Rannassa huomasimme, että juna Nizzaan lähtee muutaman minuutin kuluttua. Siinä vasta tulikin kiire, sillä ihan lähiaikoina ei seuraavaa junaa menisi. Juoksimme myös ensin täysin väärälle raiteelle. Täpärästi ehdimme tupaten täynnä olevaa junaan..mitään lippuja emme tietenkään ehtineet hankkia. Jäimme pois junasta yhtä pysäkkiä ennen Nizzan keskustaan, sillä meille ei ole niin väliä vaikka joutuisimme hieman kävelemään. Aika nopeasti saavuimmekin paikkaan, jonka tunnistimme edellisvuodesta. Tällä kertaa halusimme käydä erään nimenkärjen korkealla näköalakukkulalla, josta saimmekin hienoja kuvia. Koska Juhalla ei ole tapana ikinä palata samaa reittiä takaisin, kuin mistä on tultu, etsimme vaihtoehtoisreitin. On aika tavallista, ettei tätä periaatetta noudattamalla pääse kovin vähäisellä kävelemisellä, mutta tällä kertaa osuimme poikkeuksellisen helposti kujasokkeloiden kautta vilkkaalle ja kapealle kauppakadulle.

Ensimmäisenä ostimme kallista juotavaa ja vähän tuliaisia. Tallustimme rantakadulle katselemaan hetkeksi maailman menoa. Koska Päivi halusi erääseen Nizzan suurimmista kaupoista, tutkimme aluksi hetken karttaa ja otimme sitten suunnan keskemmälle kaupunkia. Matkalla ostimme filmiä eräästä pikkuliikkeestä, jonka myyjä ei tajunnut sanaakaan englantia..no, elekielellä onnistuttiin. Tavoittelemamme suuri kauppa oli ihan ok, vähän Stockmannin tapainen. Loppujen lopuksi Juha sai yhden mukavan t-paidan (99 Frangia) liikkeestä, jossa kävimme muistaaksemme myös edellisvuonna.

Nälkähän oli moisesta kävelystä seurauksena ja pizzalle oli jälleen kerran päästävä. Juhalla rupesi pikkuhiljaa nousemaan tunteet pintaan, kun pizzoja ei kuulunut puoleen tuntiin. Osa muista asiakkaista lähti pois, sillä he eivät jaksaneet odottaa ruokaansa tai saivat aivan väärät annokset. Loppujen lopuksi pizzat tulivat ja olivat ihan syötäviä, mutta viimeisen niitin arkkuun löi 22 frangin, eli noin parinkympin veloitus puolesta litrasta vettä! Juha huomautti asiasta tarjoilijalle, mutta tämä vain kohautteli kiusaantuneena hartioitaan. Veden hintaa ei tietenkään ollut edes ruokalistassa..huoh, taas tyhmiä turisteja lirutettiin linssiin.

Kun olimme syöneet, kävelimme bussiasemalle ja laiturille 18. Siten pääsimme yhteensä 20 frangilla bussikyydissä Villefrancheen. Ahtaassa pikkubussissa tuli hiki, mutta näin säästimme aikaa kylän kiertelyyn. Kiipeilimme pitkin katuja yhä korkeammalle ja teimme riskivalinnan alastuloreitin valinnassa. Onni oli edelleen matkassa ja pääsimme rantakadulle osumatta kertaakaan umpikujaan. Rannassa seurasimme hetken kalastajaa, joka onki pikkukaloja. Kuuden maissa ostimme eräästä pikkukaupasta 80 frangilla kaikenlaista hyvää laivalle vietäväksi. Esimerkiksi keksejä, limua ja viiniä. Ihan kuin laivalta ei niitä saisi :)

Palasimme laivaan ja menimme pienen lepohetken jälkeen 20.45 ruokailuun. Söimme mozzarella-tomaatteja ,salaattia ja Juha otti pääruuaksi Sirlon-pihvin. Päivin valinta oli pastaa tomaattikastikkeessa. Jälkiruokana oli minttusuklaakakkua ja jäätelöä. Etelä-Afrikan pappa kertoi kovasti ompelukonebisneksistään. Hän oli kuulemma maan ensimmäinen ompelukoneen tehnyt henkilö. Vaimo oli selvästi ylpeä tästä mukavasta ja halvaantumisestaan toipuvasta miehestään. Harryn puhe oli joskus todella epäselvää, mutta yleensä jompikumpi meistä sai hänen jutuistaan selvää. Emme kohteliaisuussyistä jutelleen pöydässä keskenämme suomea paria poikkeusta lukuunottamatta, sillä olimme ainoat, joilla olisi ollut mahdollisuus puhua kieltä, jota toiset eivät olisi ymmärtäneet.

Illan showna oli tenori Renato Paglianin huumorisävytteinen esitys. Mies lauloi upeasti; ainakin huomattavasti paremmin kuin vieressämme istunut nainen. Myös yleisö meni miehen esityksestä jotenkin sekaisin, esimerkiksi takanamme istunut japanilaistyttö nauroi täysin käsittämättömissä kohdissa.

Shown loputtua pelasimme muutaman dollarin kasinolla voittamatta kuitenkaan mitään. Menimme hetkeksi kannelle seuraamaan nuorison toogabailuja. Juontaja meinasi hermostua toden teolla, sillä joku heitti häntä sitruunanpalalla poskeen. Kamalaa. :) Meille riitti päivän ohjelmat ja menimme tuutimaan.

Edellinen sivu | Seuraava sivu