Risteily Grandeur Of the Seas -aluksella

Livorno, Pisa ja Firenze

13.7.2001, Perjantai

Päivän ohjelma: Livorno, Pisa, Firenze. Heräilimme aamulla n. 7.00 ja menimme tuttuun tapaan aamupalalle. Kahdeksan maissa astuimme laivasta ulos satamalaiturille ja näimme liudan busseja. Outoa kyllä, ne veisivät meidät kuulemma Livornon keskustaan, mutta eivät juna-asemalle. Outoa tässä oli se, että laivan henkilökunta ei suositellut Livornoa, vaan Pisaa ja Firenzeä. Livornosta tai Pisasta meillä ei edes ollut karttaa. Hetken tilannetta pähkäiltyämme otimme taksin asemalle. Takseja vaan on vaikea saada suostumaan noin lyhyille reissuille, sillä heidän tavoitteenaan on saada ihmiset mukaansa koko päiväksi kiertelemään eri kohteita. Matka asemalle maksoi 25000 liiraa. Juna-aikataulut näyttivät, että olikin parasta mennä ensiksi Pisaan, eikä Firenzeen. Laivan antamien aikataulutietojen perusteella olisimme kyllä tehneet toisin.

Junamatka kesti vain n. 15 min. Kävimme tietysti katsomassa kaltevan tornin ja Babtistivan ulkoapäin. Pisa vaikutti rauhalliselta kaupungilta, jonka elinkeino lepää yhden kuuluisan turistinähtävyyden varassa. Toivottavasti torni pysyy pystyssä, sillä se vetää turisteja puoleensa kuin kärpäspaperi ölliäisiä.

Paluumatkalla ostimme taas juomaa (tämä on todellakin erittäin tärkeää etelässä!) ja hyppäsimme 10.30 Firenzeen lähtevään junaan. Matka Firenzeen kesti 1h 15 min ja maksoi kahdelta hengeltä 18000 liiraa. Perillä pähkäilimme hetken miten saisimme paluumatkaa varten liput ostettua, sillä jono lippuluukulle näytti uskomattoman pitkältä. Kävi kuitenkin ilmi, että paikallisjunien lippuja voi ostaa tupakkakaupasta. Paluumatkaa varten liput maksoivat 23000 liiraa.

Kiersimme Firenzessä pari kappelia, mutta niiden näkemisestä sisäpuolelta emme kuitenkaan suostuneet maksamaan. Huomasimme myös, että Firenze oli tulvillaan tummaihoisia siirtolaisia, jotka kauppasivat tauluja ja nahkatavaroita. Poliisi yritti ottaa heitä kiinni, mutta aina joku kaupustelijoista oli vahdissa ja porukka hajaantui juosten ympäri toria. Firenzessä kannattaa pitää hyvin tarkasti huoli tavaroistaan, ryysistä nimittäin riittää.

Firenzestä löytyy myös kappeli, joka on Pyhän Pietarin kappelin jälkeen toiseksi suurin, mutta sen kupoli on puolestaan maailman suurin. Kupolimaalaus oli hieno, mutta muuten kappeli ei meitä erityisesti sytyttänyt. Michelangelon museoon emme menneet pitkän jonon takia, mutta näimme kuitenkin David -patsaan kopion Firenzen suurimmalla aukiolla. Aukio on siitä jännä, että sen kohdalla ei saa istua saatika juoda limua. Meidänkin juomatuokiomme keskeytettiin. Päätimmekin lähteä samantien kävelemään joelle päin. Matkalla näimme hienoja katutaiteilijoiden maalauksia. Itse joki oli varsin kurainen, mutta sen ylittävä silta oli hieno. Sillalla on muuten pelkästään kultasepänliikkeitä.

Palasimme takaisin asemalle, sillä junamme piti lähteä takaisin 14.25. Kun kolmenne kerran kuulutettiin "vielä 10 minuuttia" aloimme jo olla huolissamme. Laiva ei nimittäin odota myöhästyviä ollenkaan. Kun selvisi, että parin raiteen päästä lähtee juna Pisaan, juoksimmekin siihen. Ajattelimme, että voisimme ottaa pahimmassa tapauksessa taksin Pisasta Livornoon. Tämä juna sentään onneksemme lähti liikkeelle.

Pisassa miettiessämme, mitä kannattaisi tehdä laivalle pääsyn eteen, tapasimme pari muuta laivalle pyrkivää ihmistä. Lopulta seisoimmekin taksitolpalla odottaen kimppataksia. Kymmenen minuutin kuluttua taksi tuli ja matkasimme laivalle yhdessä intialaisen pariskunnan kanssa. Taksikuski ei osannut oikein englantia, eikä tiennyt aluksi minne pitäisi ajaa, mutta taksikeskuksen avulla hän tajusi lopulta reitin. Matka Pisasta Livornoon maksoi kokonaisuudessaan 70000 liiraa, eli osuudeksemme tuli vain 35000 liiraa. Olimme tyytyväisiä. Kiiruhdimme kannelle katsomaan, kuinka moni myöhästyy laivasta. Viimeisimmät seikkailijat tulivat 5 min. ennen laivan lähtöä, mutta todellisuudessa laiva odottii erästä maksavaa ryhmää vielä 10 minuuttia. Epäreilua :)

Tapasimme vielä viimeisen kerran pöytäseuramme ja otimme heistä muistoksi yhden kuvan. Harmi vain, kun kaikkien nimet eivät jääneet kunnolla mieleen.

Kävimme vielä katsomassa illan showsta puolet (ei ollut kovin hyvä) ja menimme Pursers Deskille selvittelemään miten lähtöpäivän aamu hoidetaan.

Edellinen sivu | Seuraava sivu