Matkakertomus: Irlannin tasavalta

Johdanto

Olimme kuulleet Irlannissa vierailleilta tuttavilta positiivisia kommentteja kyseisestä maasta ja niinpä päätimme itsekin käydä paikkaa katsastamassa. Myös linnat, pienet kylät, kukkulat, kalliojyrkänteet ja Dublin kiinnostivat.

Alusta asti meille oli selvää, että vuokraisimme auton. Näin pääsisimme tarkalleen sinne, minne meitä kulloinkin sattuu huvittamaan. Ja kuten aikaisemminkin todettua, pidämme autolla liikkumisesta. Varasimme etukäteen auton ja kaksi majoitusta: Bed & Breakfastin ensimmäiseksi yöksi Kilkennystä ja hotellin Dublinista. Muut majoitukset etsisimme matkan varrelta. Tämä taktiikka on toiminut tähän asti ja uskoimme, että se toimii Irlannissakin. Tosin netistä luettujen juttujen perusteella vaikutti siltä, että majoituksen löytäminen Irlannista ei tule olemaan aivan niin helppoa kuin aikaisemmilla reissuillamme.

Suurpiirteisen matkareittimme voit katsoa täältä. Varsinaiset matkakuvat taas löytyvät tämän linkin takaa.

Irlanti ja Kilkenny, täältä me tulemme!

29.4.2006, lauantai

Tuskin oli kukkokaan ehtinyt kiekaista, kun jo viideltä aamuyöstä nousimme valmistelemaan lähtöämme lentokentälle. Vaikka kaikki oli pakattu huolella jo edellisenä päivänä, teimme vielä viimeisiä varmistuksia.

Kentällä koimme hämmennyksen hetkiä, kun lähtevien lentojen taululla luki Dublinin kohdalla "lisätietoja klo 8.00". Mitähän me lisätiedoilla tuolloin teemme, kun lennon pitäisi lähteä aivan samalla kellonlyömällä? Hämmennystä ei helpottanut se, että hetkeä myöhemmin lisätietoja luvattiinkin antaa vasta klo 9.00. Öö, siis kesken lentomme? ;) Ihan vakavasti puhuen, Blue 1 olisi kyllä voinut kertoa heti, että "lento on myöhässä, lisätietoja saatte portilta xx." Noh, myöhemmin saimme kuulla, että kyseessä oli tekninen vika ja pääsisimme matkaan klo 10.20. Samalla Blue 1 peruutti kokonaan Zürichin lentonsa ja todennäköisesti saimme ko. reitille tarkoitetun koneen tilalle - ikävämpi juttu Zürichiin matkanneiden kannalta.

Itse lento kesti odotetut 3 tuntia. Perillä Dublinissa haimme rinkkamme ja suuntasimme kulkumme Budgetin autonvuokrauspisteeseen. Loman alku tuntui hieman nihkeältä, kun ensin emme tahtoneet saada palvelua laisinkaan ja kun sitten lopulta saimme, vauhti oli niin kova, että asiakkaiden kuititkin menivät sekaisin. Juhan eteen mm. lyötiin yli tuhannen euron lasku allekirjoitettavaksi. Saimme kuitenkin vuokrauslappumme ja se kourassa kipitimme n. 300m päähän, josta auton saisi noutaa - siis tietenkin edellyttäen, että joku nyt vaan hakisi meille sen pirun auton! Jatkuva odottelu rupesi pikkuhiljaa kismittämään ja olisimme jo halunneet päästä omille teillemme. Kun sitten saimme auton, se oli onneksi sitä mitä pitikin. Automaattivaihteinen uudenkarhea neliovinen Ford Focus.

Juha hyppäsi ratin taakse ja ohjasi auton keskittyneesti tien vasemmalle puolelle. Ensimmäiset pari tuntia piti nimittäin totuttautua vasemmanpuoleisen liikenteen erilaisuuteen, mutta tästä eteenpäin ajaminen sujui jo varsin rennosti. Ajoimme ensimmäiseksi Dublinia kiertävälle M50 -kehätielle, josta erkanimme liittymän 13 kohdalla tavoitteenamme päästä Powerscourtin puutarhoja katselemaan. Kuten melkein kaikki muukin, myös navigointi tuotti loman ensimmäisenä päivänä ongelmia, sillä teitä ei oltu juurikaan numeroitu ja tienviitat olivat hyvin puutteellisia Suomeen verrattuna. Osittain tuurilla osuimme kuin osuimmekin oikealle tielle ja ajoimme Powerscourtin lähellä olevaan Enniskerryn kylään. Kävimme ostamassa Sparista tiekartan, joka osoittautui myöhemmin varsin hyväksi, vaikkakaan ei täydelliseksi. Varsinkin Irlannin lukuisille pikkuteille lähteminen on enemmän tai vähemmän arpapeliä kartasta huolimatta. Tämä kävi hyvin ilmi jo myöhemmin samana päivänä.

Powerscourtin puutarha löytyi muutaman minuutin ajomatkan päästä kylästä. Puiston sisäänpääsymaksu oli 7 euroa per henkilö. Puistosta löytyi muutama hieno suihkulähde, japanilainen puutarha, suuria puita ja hyvät näkymät Great Sugar Loaf -vuorelle. Puisto oli odottamaamme pienempi ja sen kiertelyyn ei kulunut meiltä kokonaista tuntiakaan. Odotuksemme taisivat olla varsinkin japanilaisen puutarhan osalta liian korkeat, sillä esimerkiksi pikkutarkkaa piperrystä ei löytynyt nimeksikään. Ehkä paras puutarhakausi olikin vasta tuloillaan.

Alkuperäisiin suunnitelmiimme kuului kiipäminen Great Sugar Loaf -vuoren huipulle, mutta lennon myöhästyminen aiheutti meille harvinaislaatuisen aikatauluongelman ja jouduimme muuttamaan suunnitelmiamme. Olimme nimittäin sopineet, että saavumme Kilkennyn Bed and Breakfastiin klo 18.00 mennessä. Niinpä ajoimme seuraavaksi Roundwoodiin, joka on Irlannin korkeimmalla sijaitseva kylä. Millään vuorehuipulla se ei kuitenkaan kiikkunut. Seuraavana kohteena oli Sally Gap ja sen hienoiksi mainostetut maisemat. Muutaman harharetken jälkeen löysimme kohteen ja kävimme ottamassa kuvia. Näkymät olivat todellakin hienot. Ympärillä oli runsaasti kukkuloita ja laaksoissa järviä.

Tästä eteenpäin päätavoitteenamme oli löytää Kilkenny. Yhdessä kohdassa päätimme oikeista erään pikkutien kautta valtatieltä toiselle. Kartalla kaikki näytti niin kovin helpolta, mutta ilman teiden numeroista kertovia kylttejä, on hyvin vaikeaa suunnistaa. Onneksi paikalliset ovat auttamishaluisia ja kysyimmekin ajo-ohjeita eräältä puutarhaansa hoitaneelta papalta. Aika seikkailuhan pikkuteillä palloiluista tuli, mutta tärkeintä kuitenkin, että tie N9 Kilkennyyn löytyi.

Majoituksemme (B&B Alcantra) Kilkennyssä oli erittäin hyvä ja paikkaa pitävä vanhempi rouva oli ystävällinen ja avulias. Hän tunsi kaikki kylän ruokapaikat ja antoi suosituksiaan. Ensimmäinen toiveemme olikin juuri ruoka, eli kävelimme noin kilometrin verran keskustaan syömään ja katselemaan paikkoja. Meno keskustassa oli poikkeuksellisen vauhdikasta, sillä paikalliset viettivät Kilkenny Rythm and Roots -festivaaleja. Meno oli kuin vappuna Suomessa. Ruuan päälle kävimme vielä pubissa juomassa Kilkenny -tuopilliset ja palasimme sitten huoneeseemme.

Ei voi kieltää, etteikö ensimmäinen päivä olisi ollut aika raskas. Yleensä meillä ei ole tarkkoja aikatauluja ja tämä päivä osoitti hyvin sen, miksi ei kannata ollakaan. :) Tästä eteenpäin saimme kuitenkin sanella aikataulumme mielemme mukaan, sillä seuraava etukäteisvarattu majoituksemme olisi vasta Dublinissa seuraavan viikon keskiviikkona.

Sää onneksi suosi meitä koko päivän. Kävelykilometrejä saimme aikaiseksi 10,2.

Matkakertomusten alkuun | Seuraava sivu