Matkakertomus: Irlannin tasavalta

Cliffs of Moher ja Burrenin alue

2.5.2006, tiistai

Irlantilainen reilunkokoinen aamiainen aloitti tämänkin päivämme. Tarkoitus oli lähteä liikkeelle noin klo 9.00, sillä näin ehtisimme mainiosti Tarbertista lähtevään autolauttaan. Kuinka ollakaan, hotelliyön maksamisessa kului tavallista enemmän aikaa, sillä Päivin Visa tai hotellin lukulaite temppuili. Lisäksi saimme päätielle päästyämme eteen etanavauhtia edenneen rekan. Olimme kuitenkin varanneet sen verran ylimääräistä aikaa, että ajoimme lautalle 5 minuuttia ennen sen lähtöä. Lauttamatka kesti noin 20 minuuttia ja rantaan päästyämme jatkoimme tietä N67 pohjoiseen. Vaikka vettä tuli taivaan täydeltä, pysähdyimme ja vedimme sadekamppeet niskaan ja lähdimme rantaan katsomaan hienoja tyrskyjä. Rantakivet olivat liukkaita ja vaakatasossa lentävä vesi saivat meidät kuitenkin palaamaan autolle melko nopeasti. Ajoimme seuraavaksi paikkaan nimeltä Cliffs of Moher. Paikalta löytyvät pystysuorat kalliot, joilta on pudotusta mereen enimmillään 120 metriä. Valitettavasti vesisade jatkui edelleen, joten kuvien ottaminen jäi melko vähiin. Joka tapauksessa paikka oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen.

Seuraavaksi otimme tien R480 ja ajoimme Aillween luolille. Tässä kohteessa sateesta oli yllättäen iloa, sillä sen ansiosta luoliin muodostui hienoja vesiputouksia ja puroja. Kävelyreitti luolissa oli noin kilometrin mittainen. Näimme myös satoja vuosia vanhoja karhujen luita ja kalkkipitoisen veden vuosisatojen myötä muodostamia tippukiviä. Kun tulimme ulos luolaretkeltä, sade oli mukavasti loppunut.

Alue, jolla ajelimme oli nimeltään Burren. Mieleenpainuvinta Burrenissa olivat kalkkikivimaisemat ja Poulnabronen dolmaani. Jälkimmäisessä on kyse eräänlaisesta suuresta kivipöydästä, jolla on ikää tuhansia vuosia. Aikoinaan dolmaani rakennettiin mitä ilmeisimmin hautapaikaksi, sillä paikalta löytyi kaivauksissa vuonna 1986 kuudentoista ihmisen jäänteet.

Jatkoimme matkaamme kohti Athlonea. Matkalla pysähdyimme aina silloin tällöin ottamaan kuvia linnoista ja raunioista. Näimme reitin varrella mm. pyörötornin, jota menimme tietysti katsomaan lähempää. Melkein heti kun astuimme autosta, meidät toivotti tervetulleeksi pieni koira. Tämä mukava hauveli kulki edellämme ja johdatti meitä ympäri raunoita. Aina kun jäimme ihastelemaan jotakin, koira odotti kiltisti, kunnes olisimme jälleen valmiita jatkamaan matkaa. Kun palasimme autolle, koira kipitti kotiinsa odottelemaan seuraavia turisteja. Kerrassaan mainio opas, joka ei turhia pulissut.

Majapaikan löytäminen Athlonesta oli aluksi hieman hankalaa. Päivi kävi muutamassa B&B:ssä katsastamassa tarjontaa, mutta huoneet olivat melko rähjäisiä. Löysimme kuitenkin puolen tunnin sisällä Shamrock Lodge Country House Hotellin, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Athlonen ytimestä. Lähdimme syömään Päivin syntymäpäivien kunniaksi Pavarotti´s nimiseen italialaiseen ravintolaan. Ruoka oli erittäin hyvää. Lopuksi kävimme vielä pubissa, jonka valitsimme täysin umpimähkään. Juha otti tuopillisen Murphy´siä, Päivi taas paikallista Bulmer´sin siideriä. Noh, totuuden nimissä täytyi sitä kokeilla vielä tuopillinen Smithwick´siäkin. Tuli sitä muutama sana paikallistenkin kanssa vaihdettua...heidän puhettaan oli hyvin vaikea ymmärtää, mutta siinä vaiheessa kun Juhalle vihjattiin, että voisi maksaa kierroksen koko porukalle, meni kielen ymmärtämättömyys aavistuksen näyttelemisen puolelle. ;) Kun sitten lähdimme pubista, satoi ulkona kaatamalla. Onneksi meillä oli sateenvarjo mukana. Kävimme vielä kaupassa ostamassa pientä purtavaa seuraavalle päivälle.

Päällimmäisenä tästä päivästä jäivät mieleen mahtavat maisemat ja kivat pienet kylät. Kävely korkeilla kalliojyrkänteillä ja syvällä kosteissa luolissa toivat päivään lisäksi mukavasti jännitystä. Askelmittarit näyttivät päivän päätteeksi lukemaa 10,4 km.

Edellinen sivu | Seuraava sivu