Matkakertomus: Islanti

Putouksia, mannerlaattojen reunaa, kraattereita ja mustaa rantaa...

16.8.2007, torstai

Herättiin yöllä klo 3.25, kun mitä ilmeisimmin palohälytin päästi kolme korviaraastavaa ujellusta. Missään ei kuitenkaan näkynyt liekkien loimotusta, savu ei haissut, varpaita ei poltellut eikä olo ollut sekava (jos vaikka hälytin olisi reagoinut häkään tms.). Päättelimme hetken juteltuamme, että hälyttimestä oli varmaan patterit lopussa ja jatkoimme unia.

Heräsimme varsinaisesti klo 8.00 ja totesimme olleemme oikeassa. Ei tulipaloa. Ja mikä melkein yhtä ilahduttavaa, sää oli loistava! Ei pilven pilveä! Vedettiin ennätystahtia kamppeet niskaan ja kiiruhdimme 200m päähän geysireille ja muille pulputtaville lähteille. Paikan vetonaula oli ehdottomasti geysir nimeltä Strokkur, joka suihkautti vettä 20-30m korkeuteen joka 5-8 minuutti. Lisäksi alueella oli kirkkaita ja kuumia lähteitä. Eräskin lähde hohti mystisesti sinisenä. Erittäin hieno paikka, suosittelemme käymään.

Palasimme tupaan, söimme aamupalat, pakkasimme tavarat ja jatkoimme matkaa. Ajoimme seuraavaksi vain noin 10km päässä Geysiristä oleville Gullfossin putouksille. Putouksia saattoi mennä ihailemaan aivan kosketusetäisyydeltä, mutta parhaan käsityksen paikan koosta sai viereiseltä kukkulalta. Veden pauhu oli, kuten arvata saattaa, korvia huumaava.

Ajoimme sitten edellispäivänä ohittamallemme Laugarvattenin kylälle asti. Otimme sen kohdalla hiekkatien kohti Pingvelliriä (tai Thingvelliriä, riippuu miten sen nyt haluaa kirjoittaa). Kävimme matkalla katsomassa pientä luolaa, jonka mukaan ottamamme Garmin Nüvi -autonavigaattori ystävällisesti meille paljasti.

Pingvellir on kiinnostava paikka siksi, että se oli aikanaan Islannin parlamentin kokoontumispaikka - aina 900-luvulta alkaen. Lisäksi Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen erkanemiskohta näkyy selvästi paikan kalliomuodostelmissa. Eli laattojen välissä on vaikuttava halkeama. Mannerlaattojen erkanemisvauhti on n. 2mm vuodessa. Kyseessä on lisäksi UNESCO:n maailmanperintökohde ja kansallispuisto, jossa riittää patikoitavaa vaikka koko päiväksi.

Ajoimme tämä jälkeen Keridin kraatterille. Upea kratteri, jonka ympäri oli melko helppo kävellä kraaterin reunoja pitkin. Pohjalla sinertävää kylmän ja puhtaan näköistä vettä. Koska nälkä jo hivenen vaivasi, ajoimme Sellfossin kylään syömään. Tilasimme kaksi halkaisijaltaan 30cm peruspizzaa ja kaksi pientä kokista. Maksoimme näistä 3900 islannin kruunua, mikä vastaa runsasta 40 euroa. Ai miten niin kallista? Totta puhuen tämä ensimmäinen kosketus islantilaisen ravintolaruokailun hintatasoon oli pieni shokki, vaikkakin myöhemmin saimme vastaavaa ruokaa jonkin verran edullisemmin.

Jatkettiin kohti Vik:iä. Haimme matkalla olleesta Hellan asutuskeskittymästä (ei näitä voi hyvällä tahdollakaan kaupungeiksi kutsua) vähän matkaesitteitä ja koitimme tihrustella Hekla -tulivuorta. Meille jäi kyllä vähän epäselväksi mikä se niistä kaikista vuorista oikein oli, joten pällisteltiin varmuuden vuoksi kaikkia. :)

Näimme jo kaukaa, että edessä oli upea vesiputous - Seljalandsfoss. Sama putous, joka oli Amazing Race episodi 6:ssa. Ajettiin tietysti auto parkkiin ja mentiin katselemaan lähempää. Sateenkaaria muodostui putouksen ympärille toinen toisensa perään. Kävelimme myös putouksen taakse. Tämä putous oli varmasti upein mitä me olemme ikinä nähneet. Tietysti kaunis sääkin vaikutti kokemukseen. Aika pian tämän putouksen jälkeen reitillämme oli toinenkin hieno putous, Skogafoss. Leveyttä tällä oli huomattavasti edellistä enemmän (25m) ja korkeuttakin 60 metriä, mutta se ei silti yltänyt samaan idyllisyyteen kuin Seljalansfoss.

Löysimme hotellimme nopeasti pienestä Vik:istä. Tämäkin hotelli tarkoitti aivan edellistä vastaavaa mökkimajoitusta. Lepäilimme hetken ja lähdimme sitten kävelylle merenrantaan. Rannan teki erityisen hienoksi sen musta, tuhkaan sekoittunut hiekka. Rantaan lyövät mainingit olivat komeat, vaikka sää ei ollut edes kovin tuulinen. Vaan pitäähän sitä aalloilla kokoa olla, kun merta oli edessä tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä. Otimme aika paljon kuvia auringon laskiessa vuorten taakse. Jotenkin se auringonlasku vaan tekee maisemista tavallista hienompia. Palasimme sitten mökille nautiskelemaan edellispäivänä ostetusta tax-free viinistä ja muista ostamistamme herkuista.

Luimme vielä jostain matkaoppaasta, että Vik on Islannin sateisin paikka. Meillä kävi siis melkoinen tuuri, sillä parempaa säätä ei olisi voinut toivoa. Päivi jopa onnistui polttamaan nenänsä auringossa. Sitä emme olisi ikinä osanneet odottaa tältä maalta. :)

Kävelymittarin mukaan kävelimme päivän aikana 13 km.

Edellinen sivu | Seuraava sivu