Matkakertomus: Islanti

Jäätä ja hylkeitä

17.8.2007, perjantai

Heräsimme aamulla noin klo 7.00, ellei herätyksesi lasketa jo edellisiltaa, kun paritalon kanssamme jakaneet naapurit rymistelivät huoneeseensa. Hotellihuoneen hintaan ei sisältynyt aamiaista, joten söimme omia eväitämme, pakkasimme tavarat ja lähdimme jatkamaan matkaa. Todennäköisesti tässä vaiheessa oli naapureiden vuoro kokea aikainen herätys...

Emme ehtineet ajaa kuin muutamia kilometrejä, kun näimme tien vasemmalla puolella levähdyspaikan ja sen ympärillä satoja erikokoisia kivikasoja. Levähdyspaikan opasteissa kerrottiin, että kivikasojen pystyttely tuo matkailijoille hyvää onnea, joten teimme itsekin minikokoisen kasan. Sittemmin samanlaista "kivitaidetta" näkyi lähes kaikkien pysähdyspaikkojen lähiympäristössä.

Tankkasimme auton Klaustur -nimisen kylän kohdalla ja jatkoimme sitten Skaftafelliin, Euroopan suurimpaan luonnonpuistoon. Vettä tihutti, mutta tähän olimme onneksi osanneet varautua niin henkisesti kuin vaatetuksenkin puolesta. Kävimme infopisteellä katsomassa reitin Svartfossin putouksille, jonne ei loppujen lopuksi ollut matkaa kuin muutama kilometri. Reitti oli helppo, mutta alkuosaltaan melko jyrkkä. Matkalla näimme kaksi pienempää putousta. Loppujen lopuksi Svartfossin teki hienoksi sitä ympäröivät kalliomuodostelmat, ei niinkään itse putous. Näytti nimittäin siltä kuin mustasta kalliosta olisi vuosisatojen aikana irronnut suuria nopan muotoisia palasia. Palasimme takaisin merenpinnan tasolle ja otimme infopisteeltä uuden reitin vastakkaisessa suunnassa olevalle Vatnajökullin jäätikönkatselureitille. Reitin varrella oli useita varoituksia siitä, että jäätikön muodostama joki on syvä, vesi jäätävän kylmää ja alueella on kaiken kukkuraksi juoksuhiekkaa. Kaikki eivät kuitenkaan varoituksista välittäneet ja näimme eräänkin pariskunnan kyhäämässä kivenlohkareista reittiä yli sulamisvesien. Toinen näistä sankareista onnistui astumaan ohi kiveltä ja hulahti polveaan myöden veteen. Tässä vaiheessa siirryimme pois näkö- ja huutoetäisyydeltä, sillä meininki vaikutti aika itsetuhoiselta. :)

Jäätikkö oli massiivinen ja reunastaan aika hiekkainen. Ei siis niin komea kuin esim. vuonna 2005 näkemämme Hubbardin jäätikkö. Vaikuttava joka tapauksessa. Maastosta näki selvästi, miten jäätikkö oli aikanaan vetäytynyt nykyiseen kohtaansa jättäen jälkeensä sileitä ja valtavan paineen alla murskaantuneita kiviä. Otimme paluumatkalle hieman eksoottisemman reitin läpi kivisen aavikon. Koko reissu putous ja jäätikkö mukaan lukien kesti aika tarkalleen 2h. Ostettiin infosta patongit ja ajettiin muutaman kilometrin päähän "hiekkaputoukselle" syömään. Hiekkaputous löytyi nähtävyytenä navigaattorin valikoista. Kysessä oli paikka, jossa hienojakoinen hiekka oli valunut alas pitkin vuoren rinnettä muodostaen näennäisen putouksen.

Muutaman kilometrin päästä löytyi kerrassaan upea paikka, Jökulsarlonin jäätikköjärvi (laguuni). Paikalla on kuvattu useiden eri elokuvien kuten Tomb Raiderin, James Bondin (Die Another Day ja View to Kill) ja Batmanin kohtauksia. Ja olipa laguuni myös mukana Amazing Race 6:ssa. Tämä on taas niitä paikkoja, joiden sanallinen selostaminen on aika vaikeaa. Mutta ideana siis on se, että Vatnajökull-jäätiköstä irtoavat lohkareet kelluvat ensin aikansa tässä laguunissa ja kun ne ovat sulaneet riittävän pieniksi, lohkareet ajautuvat laguunista johtavaa jokea pitkin mereen. Lohkareet voivat olla parhaimmillaan kerrostalon kokoisia, mutta rannalta käsin pääsee myös omin pikku kätösin taputtelemaan kirkkaita jääpaloja. Vesi on paikalla tosiaan kirkasta ja hohkasi kylmää sineä. Sää ei ollut vierailumme aikana aurinkoinen, mutta alueella nopeasti liikkuvat tarkkarajaiset sumurintamat olivat nekin ihan mielenkiintoinen kokemus. Näimme myös kymmeniä vedessä polskivia hylkeitä, joista suurin osa oli laguunista mereen johtavassa muutaman sadan metrin mittaisessa laskujoessa. Parhaimmillaan hylkeet tulivat vain muutaman metrin päähän - tosin ei tietenkään sen henkilön luokse, jolla kulloinkin oli kamera. :) Tämä oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka.

Siinä vaiheessa kun aloimme kutsumaan hylkeitä hyljyksiksi, oli pakko myöntää nälän yllättäneen pahan kerran. Ajoimme suorinta tietä seuraavaan majapaikkaamme Höfniin. Aurinkokin alkoi taas mukavasti pilkistellä pilvien lomasta. Totesimme, että huoneemme Hotel Askardur oli kaikinpuolin oikein hyvä. Sen kruunasi merinäköala ja taustalla näkyvä jäätikkö. Teimme autolla lyhyen lenkin Höfnissä ennen kuin ajoimme Hotel Höfnin yhteydessä toimivaan ravintolaan. Matkaoppaan mukaan ruuan piti olla ravintolassa hyvää, mutta palvelun töykeää. Kuulosti niin mielenkiintoiselta, että asiasta oli pakko ottaa selvää. Päivi tilasi alkupalaksi päivän keiton ja Juha taimenta. Hetken kuluttua tarjoilija tuli kertomaan, että Juhan pääruuaksi tilaamaa Halibutia (kala) ei ollut enää tarjolla. Näin ollen Juha vaihtoi sen toiseen Islannin ylpeyteen, lampaaseen. Päivin pääruokana taas oli taimenta. Ruuat olivat kyllä ihan hyviä, mutta palvelu ei tosiaankaan ollut odotetun töykeää. Höh.

Päivä ei ollut sään puolesta aivan yhtä nätti kuin edelliset, mutta eipä ajoittainen tihku sitä onnistunut pilaamaankaan. Lämpöä oli 9 - 12 astetta. Kävelymittariin saatiin kilometrejä n. 16.

Edellinen sivu | Seuraava sivu