Matkakertomus: Islanti

Vulkaanista toimintaa

18.8.2007, lauantai

Lähikauppamme Höfnissä ei ollut vielä 8:15 avannut oviaan, kun jatkoimme matkaamme kohti päivän etappia Reykjahlideniä. Aamupala sai siis odottaa. Sää oli puolipilvinen ja Höfniä ympäröivien vuorten päällä roikkui paksuja pilviä. Mahtavatko paikalliset edes ymmärtää, miten hienolta tuollainenkin sinänsä arkinen luonnonilmiö turistin silmin näyttää - tuskin.

Tie Islannin itärannikolla oli hyvin vaihtelevaa. Välillä asfalttia, toisinaan taas soraa tai pikitietä. Matkaoppaissa ja monilla www-sivuilla varoitellaan juuri noista asfalttiteiden muuttumisista hiekkateiksi, "kun auto voi vallan lähteä lapasesta". Minulle ei reissun aikana selvinnyt, miksi asfaltin päättymisen kunniaksi renkaat täytyisi kääntää linkkuun tai painaa jarru pohjaan. Muutoin oli tietysti syytä olla valppaana, sillä erityisesti itärannikon vuoristoisella alueella tielle oli tippunut rinteiltä isoja kivenlohkareita, joiden välistä täytyi pujotella. Tiellä saattoi myös olla lampaita, hevosia, koiria ja mäennyppylöiden takana u-käännöksiä tekeviä turisteja. Jälkimmäisten ajatuksenjuoksun ymmärtäminen oli kaikkein vaikeinta.

Pysähdyimme matkalla mm. Djupivogurin kylässä. Matkaopaskirja kehui paikkaa idylliseksi, mutta eipä kylässä meidän mielestämme ollut mitään silmiinpistävän erityistä. Myös ruokapaikat olivat hakusessa. Mutta sellaisen me löysimme onneksi suuremmasta kylästä nimeltä Egilstidir. Huoltamon yhteydessä oleva ravintola tarjoili mm. hampurilaisaterioita ja tokihan sellaista piti koittaa. Ruoka toimitettiin pöytään kuitista löytyvän numeron perusteella. Eli tarjoilija huusi numeron ja asiakas sitten viittoili tarjoilijan luokseen. Juha jo näki mielessään kuinka ruuat kipataan roskikseen, kun turisti ei ymmärrä mitä numeroa tarjoilijan huutama "fjöhölörtön" tarkoittaa. Onneksi mukanamme oli Lonely Planetin opus, jossa kerrottiin miltä tiettyjen numeroiden pitäisi kuulostaa. Ja niin me osasimme viittoilla juuri oikeaan aikaan. Ruokakin oli oikein hyvää ja hinta-laatu -suhde kohdallaan.

Tankattuamme itsemme, automme, ruoka- ja juomavarastomme jatkoimme kohti kuuluisaa "kuumaisemaa". Tuon karun seudun piti olla Islannin kuivinta (aivan kuten Vik:in kosteinta), mutta kumma kyllä me saimme roppakaupalla vettä tuulilasiin. Melkoinen vastakohtaisuuksien maa tämä Islanti. Horisontissa näkyi höyryä, joten olimme lähestymässä Myvattenin ja Reykjahlidenin seutua. Kävimme katselemassa Hveririn aluetta, jossa kuuma höyry suihkusi maasta ja jossa mutalätäköt kuplivat. Rikin haju oli tyrmäävän voimakas eikä oksupoksu ollut kaukana. Kun katselet tämän matkakertomuksen tuliperäisten alueiden kuvia, laita nenäsi mätään kananmunaan ja olet huomattavasti lähempänä aitoa tunnelmaa.

Ajoimme hotellillemme Vogarfarmin maatilalle. Saimme huoneen lähelle rakennetusta rivitalomökistä. Jälleen kerran huone oli sitä mitä olimme tilanneetkin. Lepäilimme hetken, pakkasimme uimakamppeet ja ajoimme muutaman kilometrin päähän uimapaikalle, josta käytetään nimitystä "pohjoinen laguuni", "pieni laguuni" ja "vihreä laguuni". Kyseessä oli siis eräänlainen kylpylä. Vesi oli miellyttävän lämmintä. Altaan pohjalla oli samannäköistä mustaa vulkaanista hiekkaa kuin Vik:in rannalla. Vesi pysyi hiekasta huolimatta kirkkaana, sillä hiekka oli hyvin painavaa. Vaikka paikasta on käytetty nimitystä vihreä laguuni, vesi oli kyllä väriltään lähempänä sinistä kuin vihreää. Oikein mukava, rauhallinen ja rentouttava paikka. Hintaa kylpemisellä oli 1400 ISK/hlö.

Uinnin jälkeen veimme tavarat hotellille ja kävimme kävelyllä Dimmuborgirissa. Tämän paikan nähtävyytenä ovat laavakivimuodostelmat, joista kuuluisin on nimetty kirkoksi. Teimme noin tunnin mittaisen lenkin kauniissa säässä. Laskevan auringon punertavat sävyt tekivät maisemista erityisen kauniit. Ajelimme sitten farmille (hotellillemme) iltapalalle. Juha päätti törsätä paikallisruokiin, kuten kylmäsavustettuun lampaaseen, geysir-leipään ja lampaanjuustoon. Päiville taas maittoi farmin omatekoinen jäätelö. Vogarfarmin tekee aika mieleenpainuvaksi paikaksi mm. se, että ruokailleessaan voi katsella lehmien lypsämistä. Jos vaan sattuu lypsyn aikaan paikalle.

Kävelykilometrejä kertyi päivän aikana 6.

Edellinen sivu | Seuraava sivu