Matkakertomus: Japani

Himeijin linna, Osakan akvaario ja Den Den Town

12.5.2008, maanantai

Aamulla nukuttiin pitkään, koska päivän ensimmäiseksi kohteeksi kaavailtu Osakan akvaario avautuu vasta 10.00. Kalamiehenä Juhan piti välttämättä päästä katsomaan, miltä pallokalan pulikointi näyttää ja muutenkin nuo kaikenlaiset merenelävät ovat aina olleet lähellä sydäntä.

Noin 20 minuutin metroajelun ja lyhyen kävelymatkan päätteeksi pääsimme akvaariolle. Mutta pyhä jysäys, mikä määrä kiljuvia koululaisia! Rakennuksen ulkopuolella olevassa kyltissä ehdotettiin, että vierailu kannattaisi ajoittaa koululaisryhmien vierailun ulkopuolelle. Siinä metelissä ehdotukseen oli helppo yhtyä. Katselimme erään akvaarion henkilökuntaan kuuluvan kanssa koululaisryhmien vierailuaikataulua ja totesimme, että ehkäpä voisimme kokeilla uudelleen joskus klo 15.00 jälkeen. Ei muuta kuin metrolla sama reitti takaisin ja kohteeksi Shin Osakan asema, josta pääsisimme luotijunalla Himeijiin.

Himeijissä kävimme niin linna-alueella kuin itse linnassakin. Linna oli kerrassaan upea ja sen ylimmästä kerroksesta avautuivat hienot näkymät yli kaupungin. Ehdottomasti ulkoasultaan reissun hienoin rakennus, jota kannattaa käydä katsomassa kauniilla säällä (valkoinen väritys pääsee parhaiten oikeuksiinsa). Päivä oli aika lämmin, emmekä olleet muistaneet syödä päivän aikana juuri mitään. Myös juominen oli jäänyt aika vähiin ympäristöä ihaillessa. Juhalla tulikin hieman heikko olo, jota paranneltiin ostamalla vettä yhdestä lukuisista kadunvarren automaateista. Palasimme Shinkansenilla takaisin Osakan keskustaan ja haimme välipalaksi leipiä. Japanin eräitä ärsyttävimpiä piirteitä on muuten se, että penkkejä tai ylipäätään mitään istumapaikkoja ei ole nimeksikään. Jos siis kaupasta ostaa evästä, on se syötävä seisten. Ruokailun päätyttyä olisi tietysti mukava löytää roskis, mutta Japanissa niitä vaikutti löytyvän lähinnä vain juoma-automaattien yhteydestä ja nekin olivat useimmiten tarkoitettu vain pulloille/tölkeille. Roskisten puuttumisesta huolimatta roskia näkyi maassa ja kaduilla hyvin vähän, emmekä huomanneet kenenkään jättävä roskia jälkeensä. Myös graffitit ja vandalismin jäljet olivat kaikissa vierailemissamme paikoissa äärimmäisen harvinaisia.

Kun eväät oli nautittu, otimme metron ja hurautimme sillä akvaariolle. Paikalla oli nyt rauhallista (klo 17.15), mutta muutamien lasten riemunkiljahduksia kuultuamme vakuutuimme siitä, että koululaisryhmien aikaan paikalla ei olisi voinut olla. Akvaariorakennuksen käytävillä kaikki äänet näet kaikuivat tavallista enemmän (tosin ei Päivin ääni, sillä hän menetti sen heti aamusta jonkinlaisen flunssanpoikasen vuoksi).

Menimme aluksi rullaportailla rakennuksen ylimpään kerrokseen ja sieltä loivasti laskevat käytävät johdattivat vierailijat alimpaan kerrokseen. Kalojen lisäksi näimme saukkoja, hylkeitä, pingviinejä ja delfiinejä, joilla ainakin maallikon silmään näytti olevan varsin hyvin elintilaa. Onhan kyseessä kuitenkin yksi maailman suurimmista julkisista akvaarioista. Erityisesti akvaariorakennuksen keskellä ollut allas oli hämmentävän suuri. Samaa ei valitettavasti voi sanoa japanilaisten eläinkauppojen oloista, joissa pienet koirat sullotaan täysin virikkeettömiin ja kohtuuttoman ahtaisiin häkkeihin. Mikä järkyttävintä, useimmissa häkeissä ei ollut edes tarjolla vettä, ruuasta puhumattakaan. Eläinrakkaiden ihmisten ei missään nimessä tule käydä japanilaisessa eläinkaupassa, sillä käynnistä voi jäädä melkoiset traumat eikä kaupan pitäjien kielitaito todennäköisesti riitä käsittelemään suullista palautetta.

Akvaariolta otimme metron Osakan Den Den towniin, eli paikalliseen elektroniikkaliikkeitä pursuavaan kaupunginosaan. Kiertelimme muutamia kauppoja, mutta emme vielä ostaneet mitään. Periaatteessa tavarat olivat aika samanlaisia kuin Suomessa, mutta monista merkeistä näytti olevan käytännössä kaikki mahdolliset variaatiot esillä.

Palasimme Osakan ytimeen ja menimme nauttimaan ns. liukuhihnasushia. Tämä ruokailumuoto tarkoittaa käytännössä sitä, että ruokailijoiden editse lipuu lautasilla erilaisia sushiannoksia ja jokainen voi napata haluamansa lautasen ja sitä kautta annoksen itselleen. Lautasen väri kertoo kunkin pienen annoksen hinnan. Ruokailijat kasaavat tyhjät lautaset päällekkäin ja lopuksi tarjoilija käyttää lautasten päällä RFID -lukijan, joka laskee lautasten pohjissa olevien vastinkappaleiden perusteella ateriakokonaisuuden hinnan. Maksu tapahtuu ulko-oven vieressä tarjoilijan antaman kuitin pohjalta.

Liukuhihnasushi oli meille uusi kokemus ja pidimme siitä todella paljon. Oli mukavaa kun sai valita popsittavakseen juuri sitä mitä halusi ja mistä ensimmäisen kokeilun jälkeen huomasi pitävänsä. Pienet annokset eivät olleet kalliita, joten 'riskejäkin' uskalsi ottaa. Helsingissä vastaavan sushimäärän syöminen (+ olut & sakea) tunnetussa japanilaisessa ravintolassa olisi maksanut kokemustemme mukaan kahdelta hengeltä noin 100 euroa. Tässä ravintolassa söimme itsemme kylläisiksi hieman runsaalla 30 eurolla. Hinta-laatusuhde oli siis enemmän kuin kohdallaan. Samalla on toki muistettava, että sushi on Japanissa arkipäiväistä ruokaa toisin kuin Suomessa.

Päivä oli pulkassa ja ennen nukkumaanmenoa haimme vain aamupalaa läheisestä kaupasta. Matkan aikana tavaksemme tuli myös ostaa automaateista omenamehua aamujuomaksi, koska nauttimiemme ravintola-annosten yhteydessä oli hyvin vähän kasviksia tai muuta ilmeistä vitamiinin lähdettä.

Edellinen sivu | Seuraava sivu