Matkakertomus: Japani

Kanazawan kautta yöksi Naganoon

13.5.2008, tiistai

Oli aika jättää Osaka taakse ja siirtyä uuteen kaupunkiin. Ostimme Osakan asemalta matkaevästä noin 3 tunnin mittaiselle luotijunamatkalle Kanazawaan, joka oli välietappimme matkallamme Naganoon. Veimme Kanazawassa rinkan ja suuremman laukun aseman säilytyslokeroon ja kysyimme turisti-infosta neuvoa, miten pääsisimme bussilla Kenroku-en -puistolle. Saimme haluamamme tiedot, mutta bussia odotellessamme jouduimme taas pohtimaan, miten bussilippuasia hoidetaan. Tällä kertaa eräs heikosti englantia puhunut mies opasti meitä oikeassa toimintatavassa: bussiin astuttaessa otetaan oven vieressä olevasta automaatista lippu ja maksun aika on sitten myöhemmin bussista poistuttaessa. Bussi mutkitteli pitkin katuja emmekä hahmottaneet lainkaan missä kohdassa karttaa liikuimme. Yht' äkkiä tilanne kirkastui ja onnistuimme pysäyttämään bussin juuri oikealle pysäkille. Tiesimme, että matkamme tuli maksamaan yhteensä 400 jeniä ja Päivillä oli valmiiksi kädessään 500 jenin kolikko. Ensin Juha tiputti liput yhteen laatikkoon, minkä jälkeen kuljettaja osoitti Päiviä laittamaan kolikon erääseen toiseen laatikkoon. Tässä vaiheessa oli kai aika luonnollista odottaa, että laite sylkäisee takaisin erotuksen, eli 100 jeniä. Mutta ei, laite pullautti ulos 500 jeniä 100 jenin kolikkoina. Nyt sitten tarvittavat 4x100 jeniä piti laittaa erilliseen laitteeseen matkan maksua varten. Päivi koitti osoittaa maksavansa meistä molemmista laittaen ensin 2x100 jeniä, minkä kuljettaja nopeasti esti. Hän halusi kerralla kaikki 400 jeniä. Matkasta olisi voinut maksaa vaikka sen 500 jeniä, jos homman olisi voinut hoitaa yhtään yksinkertaisemmin. :) Edellinen kuvaus nyt kuitenkin osoitukseksi siitä, että varsin arkipäiväinenkin asia voi olla vieraassa kulttuurissa hämmästyttävän monimutkaista. Erityisesti silloin, jos ei ole yhteistä kieltä ja käytetty logiikka uusi.

Kenroku-en puisto oli 2x300 jenin arvoinen kokemus. Puut, pensaat ja nurmet olivat hyvin hoidettuja ja vesi puroineen ja lampineen oli hienosti liitetty kokonaisuuteen. Puiston jälkeen palasimme juna-asemalle Kanazawan samurai-korttelien kautta ja vaihdoimme muutaman sanan meidät pysäyttäneiden vanhusten kanssa. Meiltä kysyttiin olemmeko amerikkalaisia ja kun kerroimme olevamme Suomesta, he hokivat hetken iloisesti "Finlande, Finlande". Ilmeisesti maa oli heille ainakin jossain määrin entuudestaan tuttu. Vanhukset halusivat myös varmistaa, että tiesimme viereisten talojen joskus kuuluneen samuraille. Ja kyllähän me sen verran olimme jo asiaan etukäteen perehtyneet.

Junamatka Kanazawasta Naganoon ei sisältänyt erityisen jännittäviä piirteitä, paitsi että näimme Japaninmeren ja vaihdoimme 8 minuutin vaihtoajan puitteissa toiseen junaan Naoetsussa. Vaihtoaika riitti mainiosti. Japanissa junat nimittäin ovat aikataulussa, mikä on VR:n "aikatauluihin" tottuneille täysi käsittämättömyys. Koko reissun aikana yksikään juna ei ollut minuuttiakaan myöhässä, kun taas Leppävaarasta Pasilaan junailtaessa voi mennä viikko, kun yksikään VR:n juna ei pysy aikataulussa: talvella on kuulemma hiutaleita radalla, syksyllä liukkaita lehtiä ja kesällä auringon heijastus raiteista häikäisee kuljettajia.

Perillä Naganossa oli jo pimeää. Tiesimme, että hotellimme on aivan lähellä juna-asemaa, mutta hotellin (Hotel Sunroute Nagano) tapa jättää nimi pois julkisivustaan hämäsi hetken. Hotelli kuitenkin löytyi ja huone osoittautui oikein mainioksi. Kävimme vielä lähistöllä syömässä (pizza & pasta) ja tulimme sitten hotellille odottelemaan nukkumattia. Päivi tosin kehitti itselleen maanantaisen äänenmenetyksen vastapainoksi niin raivokkaan iltayskän, että nukkumatti kävi ennen meitä läpi kaikki muut hotellin huoneet.

Edellinen sivu | Seuraava sivu