Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Merellä Vision of the Seas -laivalla

18.6.2005, lauantai

Tämä päivä oli meripäivä, eli emme pysähtyisi mihinkään satamaan. Sen sijaan jos mahdollista, pääsisimme katsomaan Hubbardin jäätikköä. Aloitimme aamun aamupalalla laivan Windjammer -ravintolassa. Ruokailu toimi seisovan pöydän periaatteella. Valinnanvaraa oli riittämiin vaativampaankin makuun. Aamupalan jälkeen kipaisimme laivan teatteriin kuuntelemaan juttua tulevien pysähdyspaikkojen ostosmahdollisuuksista. Tuntui kuin olisi ollut mukana TV-Shop -mainosten kuvauksissa. Tapahtuma oli suunnattu selvästi amerikkailaisille, joille mikään hehkutus ei ole liikaa. Meille riitti loppujen lopuksi tulevien pysähdyspaikkojen kartat.

Kävimme kannella katsomassa laivan kiipeilyseinää, juoksurataa, uima-altaita, kansipelejä ja kuntosalia. Kapteeni ilmoitti, että sää on niin sumuinen, että emme ehkä pääse jäätikön lähelle. Hän lupasi toki yrittää, mutta jos riski törmätä jäälohkareisiin on liian suuri, hän joutuu kääntymään takaisin. Onneksi hetken kuluttua kapteeni ilmoitti, että hän oli onnistunut luovimaan meidät hankalan paikan ohitse ja kaiken kukkuraksi sumukin alkoi hälvetä. Pääsimme sittenkin jäätikön viereen, jippii!.

Kävimme taas syömässä ja katselimme samalla jäätikköä keularavintolan ikkunasta. Laivamme lipui koko ajan lähemmäksi ja kun olimme tarpeeksi lähellä, menimme monien muiden tavoin kannelle napsimaan kuvia. Miehistö piti samanaikaisesti eräänlaisen pelastautumisharjoituksen, johon kuului kiipeily vedessä lilluvien jäälauttojen päällä. Taisi olla enemmänkin vieraiden viihdyttämistä kuin totista harjoittelua. Näimme myös risteilyn ensimmäisiä luonnonvaraisia merieläimiä, hylkeitä. Itse jäätikkö hohti taustalla sinertävänä. Väri johtuu kuulemma siitä, että jää oli erittäin tiivistä ja valo kulkee sen läpi eri tavalla kuin tavallisesta jäästä.

Klo 15 menimme ohjattuun viininmaistelutilaisuuteen. Ensin haimme pöydästä pikkupurtavaa ja tämän jälkeen meille kaadettiin viiniä lasiin. Juontaja kertoi kustakin viinistä sen erityispiirteet ja esitti erilaisia viiniaiheisia kysymyksiä. Oikeasta tai riittävän lähelle osuneesta vastauksesta voitti viinipullon. Ihan kiva tilaisuus ja pääsimme maistamaan kaikkiaan 7:ää erilaista viiniä.

Meinimme hyttiin valmistautumaan formal-iltaan, eli vaatetuksen piti olla illallisella juhlava. Ennen illallista menimme kuitenkin kapteenin tervetuliaistilaisuuteen. Saimme pikkusuolaista ja shampanjaa. Shampanjan suhteen olikin hauska homma, nimittäin me oletimme, että shampanjaa ei juoda ennen kuin kapteeni tulee, sillä jossakin vaiheessa pitäisi kuitekin skoolata. Sitä taas ei sovi tehdä tyhjällä lasilla. Kokeneempia konkareita seuratessamme huomasimme, että parempi taktiikka onkin nostaa lasi huulille välittömästi, sillä vastuu lasin täytenä pysymisestä on joka tapauksessa tarjoilijoilla; heti jos lasi oli puolillaan, tarjoilija tuli kaatamaan lisää. :D .

Illallinen meni mukavasti rupatellessa. Hauskinta oli se, kun jossakin vaiheessa meitä pyydettiin sanomaan Jorma Ollilan nimi moneen kertaan, kun varsinkin etunimen ääntäminen tuotti jenkeille suuria vaikeuksia. Yhtä vaikea ellei vaikeampikin äännettävä oli sanonta "Hyvää ruokahalua". Otimme molemmat pääruuaksi paahdettua ankkaa. Kesken ruokailun näimme myös laivan vieressä reissun ensimmäiset valaat.

Ruokailun jälkeen kävimme katsomassa illan shown. Heti sen perään oli eräässä ravintolassa tilaisuus nimeltä Taste´s of Alaska. Toisin sanoen tarjolla oli ruokia Alaskasta. Vaikka maha oli täynnä, pitihän sitä kuitenkin käydä maistelemassa kaikkea pientä.

Edellinen sivu | Seuraava sivu