Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Juneau

19.6.2005, sunnuntai

Heräsimme aamulla katsomaan saapumistamme Juneauhun, Alaskan pääkaupunkiin. Sää oli hieman utuinen ja vettä tihutti ajoittain. Sillä aikaa kun laivaa kiinnitettiin satamaan, haukkasimme aamupalaa.

Kävimme muutamassa pienessä kaupassa ja haimme turisti-infosta tietoa patikointireiteistä. Valitsimme reitin, joka kulkee 1500 jalan (n. 500m) korkeudessa olevan köysirata-aseman kautta. Aloitimme patikoinnin 6th Streetin päästä. Polku teki aluksi tiukkaa siksakkia. Silloin tällöin oikaisimme muutamissa kohdissa suoraan ylöspäin. Sää oli edelleen kostea ja lämpöä n. +15. Otimme takit pois päältä ja jatkoimme patikointia t-paidoissa. Emme nähneet maisemia kovin hyvin, sillä vuori oli pilven ympäröimä. Tasan tunnin päästä saavuimme köysirata-asemalle. Ylhällä oli kahvila, pari matkamuistomyymälää sekä häkkiin lukittu valkopäämerikotka. Myöhemmin kuulimme, että kotka oli loukkaantunut törmättyään voimalinjoihin ja sytyttänyt samalla jopa metsäpalon. Siitä lähtien kotka oli ollut lentokyvytön.

Meillä oli ollut mielessämme suunnitelma kiipeämisestä aina 3800 jalan korkeuteen, mutta kaupan myyjä sanoi, ettei meillä olisi mahdollisuuksia päästä perille lumen ja jään takia. Toisaalta sääkin oli sen verran utuinen, ettei maisemista pääsisi kuitenkaan nauttimaan. Niinpä päätimme palata alas köysiradalla. Lipun alas saattoi ostaa 5 dollarilla tai vaihtoehtoisesti lipuksi kelpasi myös kuitti kahvilassa tai matkamuistomyymälässä tehdystä 5 dollarin arvoisesta ostoksesta. Tämä taisikin oli sunnuntain hankalin rasti, sillä emme oikeastaan olisi halunneet ostaa mitään. Mutta jos taas ostaisimme jotain, voisi ajatella laskeutumisen alas olleen ilmaista :) No, onnistuimme lopulta ostamaan jotain pientä ja niinpä hyppäsimme vaunuun. Tällä kertaa kävikin niin, että laskeutuminen korkeuksista pelotti Päiviä. Matka alas ei onneksi kestänyt kuin 4 minuuttia.

Kävimme vielä shoppailemassa ja pääsimme kokemaan meille uudenlaisen maksutavankin, digitaalisen allekirjoituksen. Eli kun Visa-kortti oli näytetty, kirjoitettiin oma nimi tiettyyn kohtaan lasilevylle ja siinä se. Ostimme vielä pullon viiniä ja kokeilimme puututaanko siihen laivan turvatarkastuksessa. Eipä puututtu, vaikka periaatteessa omien alkoholijuomien vieminen laivalle on kiellettyä. Vaikutti muutenkin siltä, että turvatarkastus oli enemmän tai vähemmän periaatteellista. Vaikka kaikki tavarat laitettiinkin läpivalaisuus, ei monitoria tulkinnut välttämättä kukaan. Kävimme syömässä, suihkussa ja menimme päiväunille.

Menimme klo 19.00 laivan teatteriin katsomaan Boogie Wonderland -laulu- ja tanssiesitystä. Ja tästä esityksestä ei puuttunut vauhtia! Erittäin lahjakkaita esiintyjiä. Esityksen jälkeen oli taas vuorossa illallinen ja kuulumisten vaihtaminen tutun pöytäseuran kanssa. Tällä kertaa ruuat liittyivät enemmän tai vähemmän Italiaan. Me söimme erinomaista lammasta ja minttuhyytelöä. Jälkiruuaksi otimme suklaakakkua, mutta Juha pyysi sen lisäksi Tiramisua, koska ei osannut valita kumman ottaisi. :) Tarjoilijat lauloivat kuorossa O´sole mion. Yhdessä vaiheessa aputarjoilija kysyi Päiviltä saako hän halata Juhaa. Saatuaan luvan tämä nuori nainen otti aikamoisen kuristusotteen ja toivotti Juhalle hyvää isänpäivää! Tuli hetken hiljaisuus, sillä Juhalla ei tietääkseen ole lapsia, mutta ehkä tarjoilijamme tiesi paremmin :-O. Tämä aputarjoilijamme oli muutenkin aikamoinen persoona. Hän ei esimerkiksi kyennyt hyväksymään sitä, että vesilasi saa olla ihan rauhassa tyhjillään. Hetken kuluttua hän tuli kuitenkin kaatamaan lisää vettä ja selitti, ettei voi vastustaa kiusausta... :)

Loppuilta meni laivalla kierrellessä. Katselimme mm. rivitanssiopetusta, pelasimme kasinolla ja lopuksi istuskelimme hetken Crown Lounge -baarissa laivan ylimmässä kerroksessa. Päivi tykästyi kovasti suklaiseen After Eight -drinkkiin. Laivalla kiersi tarjoilijoita, joilla oli tarjottimella pieniä lohi- ja kinkkuleipiä. Oli "pakko" maistaa, vaikka juurihan sitä tuli syötyä...

Edellinen sivu | Seuraava sivu