Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Skagway

20.6.2005, maanantai

Tavanomaisten aamutoimien jälkeen kävimme ottamassa Skagwaysta parit kuvat laivan kannelta ja poistuimme sitten laivasta. Laivayhtiön edustajat yrittivät saada meitä kuvaan jonkun jääkarhupukuisen tyypin kanssa. Ideana olisi siis se, että ostaisimme kuvan jälkikäteen. No niin varmaan, meiltähän noita kuvia puuttui :)

Kävelimme suoraan turisti-infoon. Alaskan luonto oli tehnyt meihin vaikutuksen ja halusimme uudelle patikkaretkelle. Valitsimme reitin, joka veisi meidät Upper Icy Laken takana olevalle putoukselle. Reitin alku oli todella jyrkkää nousua. Kuljimme läpi erilaisten metsämaisemien. Välillä oli vehreää kuin sademetsässä ja välillä taas puut törröttivät pystyynkuolleina. Hieman vajaassa tunnissa pääsimme nätille järvelle. Tähän saakka reitti oli ollut leveä ja selkeä, mutta yht´äkkiä polku näytti päättyvän järven rantaan. Löysimme kuitenkin pian pusikon ja kallion välistä raon, jonka takaa polku jatkui vieläkin kapeampana. Välillä nousimme ylemmäs kallioille ja silloin tällöin täytyi vaihtaa niin sanotusti nelivedolle. Järvi kapeni pikkuhiljaa joeksi ja polku erkani siitä hetkeksi. Noin vartin kuluttua aloimme taas kuulla veden kohinaa ja löysimme putouksen. Putous oli oikeastaan hyvin jyrkästi virtaava, noin parinmetrin levyinen puro. Olisi ollut houkuttelevaa laskeutua alas vuorelta puron reunaa seuraillen (olisimme päässeet kaupungin laidalle), mutta toisaalta reittioppaassa oli erikseen sanottu, ettei tämä olisi turvallista. On mahdollista, että joki olisi syöksynyt jossakin vaiheessa suoraan alaspäin ja olisimme joutuneet joka tapauksessa palaamaan takaisin. Näin ollen emme lähteneet pois merkityltä reitiltä ja palasimme samaa reittiä takaisin kuin mitä olimme tulleetkin. Lähempänä reitin alkua päätimme vielä kiertää Lower Laken kautta ja onneksi teimme niin, sillä muutoin emme olisi nähneet upeita turkoosinvärisiä puroja. Vaikka meillä oli jonkinlainen karttakin, onnistuimme yhdessä vaiheessa kävellä muutaman sata metriä harhaan ja päädyimme onnekkaasti kaupungin yläpuoleiselle jyrkänteelle. Saimme sieltä otettua videota ja valokuvia koko kaupungista. Koko reitin pituus oli n. 12 mailia ja suoriuduimme siitä kolmessa tunnissa ja viidessätoista minuutissa.

Palasimme kiertelemään kaupungia. Kaupungin toisella laidalla oli pienlentokonekenttä ja koska Juha halusi kuvata lentokoneita, kävelimme sinne. Keskustan jalkakäytävät olivat länkkäreistä tutulla tavoin puusta tehty. Ihan mukava vanhanaikaisena pidetty kaupunki..tai kylä, riippuu missä raja näiden välillä meneekään. Ostimme muutamia kortteja ja yhden college-paidan.

Laivalla oli ensimmäisenä mielessä ruoka ja sitten päiväunet. Illemmalla klo 19.00 kävimme katsomassa showta, jonka teemana oli tällä kertaa Argentina. Lähinnä kyse oli taidokkaasta rumpujen soittamisesta ja boleroiden (narut ja puupallot) pyörittämisestä. Lisähöysteenä oli ihan leppoisaa huumoria. Varttia vaille kahdeksan kipitimme kannelle, sillä kapteeni oli aikaisemmin kertonut mahdollisuudesta nähdä merileijonia rantakallioilla. Ja eipä kapteenimme erehtynyt, sillä siellähän ne lekottelivat. Merileijonat ovat kyseisillä kallioilla kuulemma vain muutaman viikon vuodesta ennen kun jatkavat matkaansa muualle.

Oli taas illallisen vuoro. Söimme pääruuaksi Alaskan lohta. Kapteeni ilmoitti, että seuraavana aamuna saattaisimme nähdä valaita, mikäli heräisimme jo klo 7.00. Ja tietysti me heräisimme, sillä eihän sellaista tilaisuutta sovi ohittaa nukkumalla.

Illan päätteeksi menimme seuraamaan Love and Marriage -showta, jossa matkustajien joukosta oli valittu pariskuntia mukaan peliin. Shown ideana oli oikeastaan se, että ensin esimerkiksi miehiltä kysyttiin jokin pariskunnan parisuhteeseen tai elämään liittyvä kysymys ja vaimon tuli antaa sama vastaus. Esimerkiksi kuka on suvun rasittavin henkilö, mikä on miehen epämiellyttävin tapa tai vaikkapa vaimon strategiset mitat. Auts! :)

Edellinen sivu | Seuraava sivu