Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Icy Strait Point

21.6.2005, tiistai

Kapteenimme keräsi lisää pisteitä kotiin, nimittäin valaita oli aamulla laivan lähellä aivan kuten hän "lupasikin". Eniten katsottavaa tarjosi valaiden tapa nostaa suuri pyrstönsä pinnan yläpuolelle.

Tällä kertaa laiva ei menisi satamassa rantaan saakka, vaan matkustajat kuljetettaisiin Icy Strait Pointiin pienemmillä veneillä. Kävimme kuitenkin ensin aamiaisella ja hakemassa tavaramme hytistä.

Astuessamme maihin saimme ensimmäiseksi käteemme puupalat, mutta emme tienneet miksi emmekä jaksaneet kysellä. Hyvä ettemme heittäneet niitä pois, sillä meidän oli määrä polttaa ne rantanuotiossa saadaksemme hyvää onnea. Tämä tosin selvisi vasta hieman myöhemmin. Kävelimme läpi museorakennusten, kiertelimme kauppoja ja jätimme postikortit erään kaupan myyjälle, joka lupasi postittaa ne (ja näin myös tapahtui). Lähdimme kävelemään pitkin rantaa ja heitimme puupalat muiden tavoin nuotioon. Rannan tekivät erityisen hienoksi sileät kivet ja simpukankuoret. Kävelimme myös lyhyen lenkin korkeita puita kasvavassa metsässä. Jotkin puut ja kasvit oli nimetty ja näin saimme selville nimen piikikkäälle Alaskassa kasvavalle hyvin tavalliselle kasville, Devil´s Clubille. Onneksi olimme oppineet varomaan sitä ennen kuin olimme ehtineet tuntea sen piikit ihollamme.

Katselimme hetken toteemeja ja kun olimme aikeissa palata laivalle, huomasimme valaita laiturin lähellä. Iloksemme pääsimme todistamaan valaiden tapaa saalistaa kaloja. Aluksi valaat sukeltavat syvälle ja puhaltavat kuplia kalaparven ympärille. Näin kalaparvi tiivistyy. Tämän jälkeen valaat nousevat kuplien keskeltä kohti pintaa suut ammollaan ja kalaparvi tulee syödyksi. Veden pinnalla näkyy aluksi kuplia ja vähän tämän jälkeen valaat, joiden yläruumiit nousevat vedestä muutaman metrin korkeuteen kaatuen pian takaisin veteen. Kerrassaan unohtumaton näky.

Lähdimme takaisin laivalle. Eräs virkailija pyysi meitä näyttämään laivapassimme ennen kuin nousemme pikkuveneeseen. Juha kysyi, luuleeko virkailija meidän asuvan Icy Strait pointissa. Vastaus oli lähinnä hämillistä hymyä, sillä oikeasti saarella ei tainnut elää kukaan ja toisaalta henkilöllisyys tarkistetaan joka tapauksessa laivalla. :) Matkalla laivalle näimme edelleen valaita ja Päivi näki myös jonkin suuren hyppäävän kalan. Vaikuttaa siltä, että Alaskan vesissä riittää ainakin toistaiseksi elämää.

Sää oli melko viileä ja utuinen ja siksi uima-allas oli vapaana. Oli siis meidän skandinaavien vuoro pulahtaa altaaseen. Päivän aikana pestiin myös pyykkiä, lueskeltiin, syötiin ja lähetettiin sähköpostia laivan nettiyhteydellä. Ennen illallista kävimme katsomassa Judy Kolban laulu- ja komediaesityksen. Onneksi emme istuneet eturivissä, sillä tällä ladylla oli tapana ottaa yleisö kirjaimellisesti mukaan esitykseen. Ennen ruokailua näimme muuten kannelta parit delfiinit. Tällä kertaa jätimme menemättä hienoon ruokasaliin, sillä olimme saaneet lievän yliannostuksen small-talkia. Menimme siis rennompaan ravintolaan, jossa saimme olla rauhassa kahdestaan.

Ruuan jälkeen kuuntelimme karaoke-esityksiä (niin hyviä kuin karmiviakin) ja odotimme, että The Guest Gameshow alkaa. Leikin ideana oli se, että yleisö muodostaa 6 hengen joukkueet, joiden tulee suorittaa erilaisia tehtäviä mahdollisimman nopeasti ja tämän jälkeen heidän tulee tulla näyttämään juontajalle, että tehtävä on oikeaoppisesti suoritettu. Juontajalle piti esimerkiksi mennä esittelemään kaksi miesten vyötä tai vaikkapa naisten rintaliivit, tatuointi tms. Joukkueet saivat myös käyttää muuta yleisöä apunaan. Välillä oli kyllä sellainen meno päällä, että oksat pois. Leikki "huipentui" siihen, kun joukkueiden täytyi pukea mies naisten alusvaatteisiin...että semmosta. :) Tässä kisassa voittajajoukkueella ei loppujen lopuksi tainnut olla niin väliä.

Edellinen sivu | Seuraava sivu