Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Ketchikan ja Misty Fjords

22.6.2005, keskiviikko

Kävimme jälleen kuvaamassa kaupunkia, tällä kertaa Ketchikania, laivan kannelta. Pysähdys ei olisi pitkä ja halusimme käydä noin kilometrin korkuisella Deer´s Peakilla. Tiesimme, että reitti tulisi olemaan raskas ja jouduimme myös asettamaan itsellemme 2 tunnin aikarajan. Mikäli huippua ei olisi siihen mennessä saavutettu, joutuisimme palaamaan alas ehtiäksemme varmasti laivaan.

Pääsimme ensimmäisten joukossa ulos ja haimme tarkemman reittikartan turisti-infosta. Kävelimme kaupungin läpi katsellen toteemipaaluja ja ihmetellen työnsä äärimmäisellä vakavuudella ottavia liikenteenohjaajia. Jalankulkijan on turha kuvitella ylittävänsä tietä muualta kuin suojatien kohdalta.

Näimme sellaiset matkaoppaissa mainitut nähtävyydet kuin Creek Street ja Dolly´s House (aikoja sitten kuolleen maksullisen naisen talo). Käveltyämme mailin verran, olimme reitin alkupäässä. Lukaisimme infokyltit, joissa kuvattiin nousun jyrkkyyttä reitin eri vaiheissa, kerrottiin vuorikauriista ja karhuista jne. Reitti oli varsin hyvin hoidettu. Poikittaispölkyt sitoivat irtomaata, mutta liukkaita liuskekiviä riitti siitä huolimatta. Metsässä tunsi olonsa usein pieneksi, sillä monet puut olivat ainakin neljä kertaa tyypillisiä suomalaisia havupuita paksumpia. Niiden korkeutta on vaikeampi arvioida, mutta tuskin 50 metriä oli kovin kaukana totuudesta.

Ensimmäinen näköalapaikka oli n. 500 metrin korkeudessa. Jaloissa painoi jo aika tavalla, mutta toisaalta olimme hyvin itsellemme asetetussa aikataulutavoitteessa. Tämän jälkeen reitti muuttui jyrkemmäksi ja polku teki entistä tiuhempaa siksakkia vuoren rinteellä. Toinen näköalapaikka, jonne suurin osa turisteista kuulemma jää, tarjosi aika hyvät näkymät kaupunkiin. Tämä paikka tuntui kiehtovan hyttysiäkin, joten emme viitsineet jäädä pidemmäksi aikaa. Halusimmehan päästä niin korkealle kuin vain mahdollista.

Loppuosuus oli todella jyrkkää ja kapeaa polkua. Yhden risteyksen kohdalla kävelimme muutaman sata metriä väärään suuntaan, mutta todellista eksymisen vaaraa ei ollut toisin kuin meitä olivat eräät turistit varoitelleet. Emme nähneet vuorikauriita tai karhuja, mutta ajoittain tuuli toi nenäämme eläinten hajun. Halusimme ainakin uskoa, että haju oli peräisin kauriista eikä karhuista :) . Sitkeästi kivuten saavutimme huipun ajassa 1 h 45 min. Aika hyvin, kun turisti-infossa sanottiin kiipeämiseen menevän 3h. Otimme tietysti paljon kuvia ja videoimme itseämme vuoren huipulla. Olo oli mitä mainioin, vaikkakin jalat olivat hapoilla. Näkymät kaupunkiin ja ympäröiville lumihuippuisille vuorille olivat hienot. Deer´s Peakilla ei ollut lunta, vaikkakin viereisillä yhtä korkeilla huipuilla oli. Samaten alapuolellamme vuoren rinteellä oli lunta.

Palasimme alas puolessatoista tunnissa, josta noin vartti meni vastaantulijoiden kanssa jutusteluun. Miltei kaikki halusivat tietää, miten pitkä matka huipulle on ja aloittivatpa jotkut keskustelun niinkin, että "Meitä on turha houkutella kiipeämään ylös asti..". Jalat tönkkönä piti olla erityisen varovainen, ettei toheloi ja mene nurin.

Palasimme hetkeksi katselemaan kaupunkia ja ostimmepa me muutaman tuliaisenkin. Kaupunki oli kyllä aika ikävästi kaupallistunut, joten olimme tyytyväisiä, että käytimme suurimman osan ajasta luonnon keskellä. Tunnin päästä laivaan noustuamme laivamme jatkoi matkaa seuraavaan kohteeseen, Misty Fjordseille.

Misty Fjords on käytännössä vuono, jonka reunat kohoavat vedestä pystysuoraan ylöspäin. Menimme kannelle katsomaan vuonoon saapumista ja näimme tällöin kapteenin mainitseman pienen, mutta pinta-alaansa suhteutettuna hämmästyttävän korkean saaren. (Kuva ohessa) Kun olimme pääseet vuonon perukalle, kapteeni käänsi laivan ympäri ja palasimme samaa reittiä takaisin. Välillä kyllä näytti, ettei käännös voi onnistua, sillä keulahan oli melkein rannassa kiinni!

Kävimme katsomassa illan shown. Vuorossa oli tanssia ja laulua musikaalien muodossa. Mm. Evitaa, Oopperan kummitusta, Cats, Starlight Express jne. Kävimme sitten vaihtamassa parempaa päälle, sillä oli ns. formal-kattaus. Edellisillan valintamme mennä toisaalle syömään ei ollut jäänyt pöytäseuraltamme huomaamatta ja meitä oli kuulemma kovasti kaivattu. Jepjep. Herttaisia nuo amerikkalaiset. :)

Ruuan päälle kävimme vielä lasillisilla laivan baarissa ja kuuntelimme karaokea.

Edellinen sivu | Seuraava sivu