Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Vancouver: Gastown ja Stanley Park

25.6.2005, lauantai

Lähdimme aamulla Vancouverin keskustaan, Gastownin kaupunginosaan. Kävimme katsomassa kuuluisaa höyrykelloa ja kiertelimme kauppoja. Kävelimme myös Chinatowniin. Olimme etukäteen selvittäneet, että Gastownin ja Chinatownin läheisyydessä on alueita, jonne ei ole syytä mennä, ellei sitten ole kiinnostunut narkomaanien elämästä. Ajoittain oli hieman rähjäisemmän näköistä, mutta kaikenkaikkiaan rauhallista. Vancouverin Chinatown ei ollut aivan yhtä hyvä kuin Toronton saatika San Franciscon vastaava ja aika pian hyppäsimmekin bussiin, jolla ajoimme takaisin ydinkeskustaan.

Kävimme tutussa rantakahvilassa syömässä. Yllättäen paikalle tupsahti paimenkoira frisbee hampaissaan. Ensin eräs toinen asiakas heitti frisbeetä koiralle, mutta vähän ajan kuluttua koira toi frisbeen Juhan lähelle. Ja niin sitä sitten heiteltiin. Emme tiedä kenen koira oli, mutta sillä ei ollut väliä. Koira vain toi frisbeen viereen ja painui nurmikolle odottamaan. Jos ei vähään aikaan viitsinyt heittää, koira toi frisbeen muutaman metrin lähemmäksi. Fiksun oloinen turriainen. :)

Olimme tehneet vakaan päätöksen lähteä lennolle vesitasolla. Kävi kuitenkin niin, että emme saaneet lentoa samalle päivälle, joten varasimme sen seuraavalle. Täytyi vain toivoa, että sää olisi hyvä.

Otimme nyt suunnaksi Stanley Parkin, eli Vancouverin pääpuiston. Kiertelimme sen rantoja ja polkuja ja seurasimme häätoimitusta eräässä ruusutarhassa. Parin tunnin kävelyn jälkeen palasimme keskustaan. Ostimme lisää nauhaa videokameraan (kallista Suomen hintoihin verrattuna!) ja palaisimme hotellille.

Kovin kauaa emme tosin ehtineet lepäille, kun palohälytys pärähti soimaan. Itse asiassa luulimme aika pitkään, että ääni tulee televisiosta. Noh, ei siinä muu auttanut kuin lähteä hotellin vastaanottoon. Kyseessä oli väärä hälytys. Ongelma oli kuulemma nyt vain se, ettei hälytystä saanut pois päältä ennen kuin palokunta oli tehnyt tarvittavat tarkastukset. Menimme ulos odottelemaan, sillä hälyytysääni oli muuttunut tärykalvoja raastavaksi. Vartin päästä pääsimme takaisin huoneeseen ja loppuilta sujui rauhallisesti.

Edellinen sivu | Seuraava sivu