Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Vancouver: Granville Island ja lento vesitasolla

26.6.2005, sunnuntai

Päätimme käyttää aamupäivän Granvillen kaupunginosan kiertelemiseen. Hyppäsimme Vancouverin keskustassa bussiin 50 ja hurautimme noin vartissa perille. Granvillessä on taidegallerioita, ravintoloita, erilaisia kauppoja, pari museota, panimo ja muutama kauppahalli. Kävimme Bridges nimisessä ravintolassa syömässä savulohipizzan ja nachoja. Paikallinen olutpanimo tarjosi maistiaistarjottimen kohtuulliseen hintaan, joten kävimme kokeilemassa oliko juomista mihinkään. Noh, mikä ettei. Aloitimme tämän jälkeen paluumatkamme ydinkeskustaan. Olimme tullet saarelle bussilla yli sillan, mutta tälle sillalle ei ollut asiaa jalan. Niinpä ylitimme veden pienellä muutaman hengen lautalla. Kävelimme muutamien kauppojen kautta vesitasoille ja nousimme klo 16.00 koneeseen.

Kone oli tarkoitettu 14 hengelle ja sen merkki ja malli olivat DeHavilland DHC-3 Turbine Single Otter. Ohjaamolaitteet näyttivät olevan kymmenien vuosien takaa. Aluksi kapteeni ohjasi vesitason kiitoradalle, jonka ääriviivat olivat kuin veteen piirretty viiva. ;) Tämän jälkeen kaasu pohjaan ja menoksi. Nousu oli töyssähtelevää ja välillä tunsi, kuinka jompikumpi pontooneista otti kiinni aaltoon. Hetken päästä tärähtely vaihtui pieneen vaapuntaan - olimme päässeet ilmaan. Kapteeni kaartoi vasemmalle ja nousimme normaaliin lentokorkeuteen. (Mittareiden mukaan runsaat 2000 jalkaa) Teimme puolen tunnin kierroksen Vancouverin ja sitä ympäröivän merialueen yllä. Laskeutumisessa vesi roiskui, mutta sehän kuuluu asiaan.

Kävimme syömässä ja palasimme hotellille. Jälleen oli aika pakata, sillä huomenna vaihtaisimme uusiin maisemiin.

Edellinen sivu | Seuraava sivu