Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Lynn National Park, Whistler ja Lillooet

27.6.2005, maanantai

Aamulla nostimme rinkat selkään, kirjauduimme ulos hotellista ja suuntasimme Vancouverin keskustaan. Kävelimme Sea Busilta parikymmentä minuuttia Budgetin autovuokraamolle. Varauksemme oli olemassa, mutta tietoja ei ollut tietokoneella. Vaikka annoimme kaikki varaustiedot sisältäneen paperin virkailijalle, hän kyseli jatkuvasti haluammeko sitä sun tätä. "Hei, sulla on paperi nenän alla." :) Ford Explorer odotti meitä parkkipaikalla. Ja tämä se vasta olikin iso auto! Juha oli koko matkan kuolannut suurten maastureiden perään, joten nyt oli aika hypätä niistä yhden puikkoihin. Kaista tuli täytettyä laidasta laitaan. Auton mukava pieni yksityiskohta oli muuten sähköinen kompassi, joka kertoi kirjaimin mihin suuntaan ollaan milloinkin menossa. Esimerkiksi "N" tarkoittaa samaa kuin north, pohjoinen.

Ajoimme ensimmäiseksi muutaman kymmenen kilometrin päähän Lynn National Parkiin, jossa pääsimme kävelemään riippusillalla. Päivi ei ihastunut joen yläpuolella heiluvaan riippusiltaan ja ylitystä voidaankin luonnehtia ripeänä... Korkeutta sillalla oli noin 50 metriä. Kävelimme metsässä pienen kierroksen ja palasimme autolle. Ihan hieno paikka ja nyt oli sitten tullut riippusiltaakin kokeiltua ensimmäistä kertaa.

Jatkoimme tietä numero 1 länteen, joka vaihtui vähän ajan kuluttua valtatie 99:ksi. Aluksi jouduimme pysähtelemään muutamaan otteeseen tietöiden takia, mutta niistä päästyämme liikenne soljui hyvin. Ajoimme ensimmäiseksi Whistleriin, jossa pidetään vuonna 2010 talviolympialaiset. Näin kesälläkin Whislerissä Blanckcomb vuoren yläosassa voi lasketella. Aika moni näytti tulleen näin kesäaikaan harrastamaan mäenlaskua maastopyörillä.

Jatkoimme tietä 9 Lillooetiin. Matkalla näimme hienoja maisemia ja pysähtelimme useaan otteeseen ottamaan kuvia. Kerran pysähdyimme sattumalta eräälle leirintäalueelle pariksi minuutiksi ja kun olimme lähdössä, eräs virkaintoinen puistovahti tuli valittamaan siitä, kun olimme pysähtyneet hänen alueelle ilman, että olimme aikeissa leiriytyä. Sillä, ettei missään näkynyt kieltokylttiä, ei ollut merkitystä, koska "kyseessä on leirintäalue". No, me emme tule sinne koskaan leiriytymään, se on varma :). Lilloeetissa saimme huoneen Gold Panned -hotellista. Ei mikään ihmeellinen, mutta ihan siisti paikka. Koko kylä oli vähän samanlainen, kuin millaisiin Salaisten kansioiden Mulder ja Scully yleensä majoittuvat...spooky!

Lähdimme kylään kävelylle naposteltavaa etsimään. No, eipä siinä paljon kävelemistä ollut. Ostimme kaupasta paketin keksejä ja menimme kreikkalaiseen ravintolaan. Huono valinta, sillä palvelu oli tuskaisen hidasta. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana jätimme antamatta tippiä - tai no jätimme me pienimmän mahdollisen kolikon vihjeeksi siitä, ettei palvelu ollut juuri minkään arvoista. Kaiken kukkuraksi olimme huomanneet, että paikalliset saivat ruokansa paljon meitä nopeammin, joten hidastelu meidän kohdallamme oli tietynlaista taktikointia - turistit eivät kuitenkaan tule tänne toista kertaa.

Palasimme sitten hotellille suunnittelemaan seuraavan päivän ajoreittiä.

Edellinen sivu | Seuraava sivu