Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Toronto: CN Tower ja Toronto Island

10.6.2005, perjantai

Heräsimme aamulla seitsemän maissa, sillä halusimme päästä ensimmäisten joukossa yhdeksältä aukeavaan CN Toweriin. Kanadan kansallistorni, CN Tower, on maailman korkein vapaasti seisova rakennus. Sen korkeus on 553,33 metriä merenpinnasta. Torni on julistettu vuonna 1995 yhdeksi moderneista maailman seitsemästä ihmeestä. Olimme kuulleet, että aamu olisi paras hetki vierailulle, sillä ihmisiä voi muutoin olla tungokseen asti. Tornissa vierailee kaikkiaan 2 miljoonaa ihmistä vuosittain.

Kävelimme tornille hotelliltamme n. 20 minuutissa. Ostimme liput, jotka oikeuttaisivat pääsyn paitsi ensimmäiselle 342 m korkeudessa olevalle katselutasanteelle, mutta myöskin 447 m korkeudessa olevalle SkyPod -tasanteelle. Jälkimmäinen on itse asiassa maailman korkein julkinen näköalatasanne.

Aluksi pääsimme turvatarkastukseen. Siinä kukin vierailija astui vuorollaan eräänlaiseen oviaukkoon ja tämän jälkeen laite puhaltaa paineilmaa vierailijan vaatteisiin. Parissa sekunnissa koko homma oli ohi. Juha koitti avata keskustelua erään turvamiehen kanssa siitä, mitä laite itse asiassa teki, mutta vastaus oli hyvin lyhyt ja ytimekäs "Etsii räjähteitä". Turvamies ei halunnut puhua asiasta enempää.

Astuimme hetken odoteltuamme hissiin, joka kiidätti meidät 58 sekunnissa ensimmäiselle tasanteelle. Periaatteessa torniin on myös mahdollista kiivetä portaita pitkin ja nopein aika jossa kiipeäminen on suoritettu, on 7 minuuttia 58 sekuntia. Hissistä oli muuten erinomaiset näkymät ulos - jonkin verran korkeanpaikankammoiselle Juhalle jopa turhankin hyvät. :)

Katselimme tietysti maisemia, mutta hetken kuluttua löysimme lasilattian. Sen läpi saattoi nähdä koko matkan maahan saakka. Aluksi jalat eivät meinanneet mitenkään mennä lasin päälle, mutta hetken kuluttua kävely onnistui jo varsin vapautuneesti - lasi kesti sittenkin! Olihan se tietysti aika erikoinen tunne, kun vain kirkas lasi erottaa itsensä n. 350 m pudotuksesta. Mutta kun lattialla oli kävellyt, tunsi ylittäneensä itsensä. Ja aika hurjalta sekin tuntui, kun menimme hissillä vielä 100 m ylemmäs SkyPod -tasanteelle. Okei, maisemat olivat hienot, mutta tuulisella säällä ei tekisi mieli olla kyseisessä näköalapallerossa. Niin ja alas pääsi vasta sitten, kun meitä suvaittiin tulla hakemaan, eli käytännössä viiden minuutin välein.

Palasimme alas tukevalle maanpinnalle ja menimme rantaan erääseen ravintolaan syömään Chicken Fingersejä. Päätimme lähteä Toronto Islandille. Haimme kaupasta hieman juotavaa mukaan ja ostimme lauttaliput (yhteensä 12 CAD) saarelle. Toronto Island on eräänlainen virkistysalue, jonka puistot ja kanavat ovat upeasti hoidettuja. Saarella on myös suihkulähteitä, kotieläimiä ja pienimuotoinen huvipuisto. Me vuokrasimme kahdenpoljettavan "hyrysysyn", jolla kiertelimme saarta tunnin verran. Oli kivaa ja hiki virtasi. Ajelun päätteeksi menimme erään ravintolan terassille nauttimaan virvokkeet.

Paluumatkalla lautalle kävimme vielä katsomassa huvipuistoa ja kotieläintarhaa. Päästyämme maihin etsimme hetken Alamon autovuokraamoa, jota emme kuitenkaan löytäneet. Saimme sen löytämiseksi kuitenkin hyvät ohjeet. Kävimme hotellilla ottamassa päiväunet - kuumuus veti matkailijoista mehut aika tehokkaasti.

Illemmalla kävimme vielä kiertelemässä China Townia ja Kensington Market -aluetta. Koska jotain oli syötävä, menimme erääseen mukavaan italialaisravintolaan ja tilasimme Extra-Large -pizzan. Ajattelimme, ettei yksi pizza voi olla kovin suuri kahdelle, mutta sehän olikin aivan älyttömän kokoinen! Paitsi että tarjoilijoilla oli hauskaa, mutta niin oli myös ravintolaan syömään tulleilla asiakkailla. Meillä oli jonkin aikaa tavoitteena, että vetäisemme koko helahoidon naamaamme yllättäen kaikki virnuilijat, mutta valitettavasti Juha ei aivan päässyt omaan tavoitteeseensa. Näin ollen jouduimme ottamaan 2 palaa mukaan. Tarjoilijan mukaan suoritus oli siitä huolimatta erinomainen. Mukaan ottamamme pizzapalat jäivät kyllä syömättä...

Palasimme mahat pystyssä hotellille. Päivän mittaan olimme huomanneet, että kaikki ihmiset ovat tavattoman ystävällisiä. Eivätkä pelkästään tipillä elävät tarjoilijat vaan todellakin kaikki päivän aikana kohtaamamme ihmiset. Esimerkiksi Toronto Islandilla polkiessamme meiltä kysyttiin "onko mukavaa" jne. Vaikka näkihän sen kysymättäkin meidän ilmeestä :) Toinen huomio kiinnittyi siihen, että tavallisissa kaupoissa ei ole minkäänlaisia alkoholipitoisia juomia. Eli jos halajat vaikkapa keskiolutta tai viiniä, on löydettävä paikallinen "hyvin piilotettu" alko.

Edellinen sivu | Seuraava sivu