Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Cache Creek, Ashcroft, Hope ja Harrison Hot Springs

28.6.2005, tiistai

Käänsimme aamulla auton keulan kohti Cache Creekiä. Loppujen lopuksi kyseinen kylä näytti niin kuolleelta, että emme pysähtyneet muuta kuin tankkaamaan janoisen maasturimme. Tie numero 1 etelään vei meidät seuraavaksi Ashcroftiin. Kylä oli hieman päätien vieressä, mutta ajelimme kuitenkin kylän ympäri. Seuraava kylä, Lytton, sai meidät jo astumaan ulos autosta. Kävimme katsomassa, kun joet Thompson (se puhtaampi) ja Fraser (se sameampi) yhtyivät, ja niistä tuli Fraser. Ostimme vielä postimerkkejä ja jatkoimme sitten matkaa jylhissä Kanadan kalliovuorten maisemissa.

Seuraavaksi pysähdyimme paikassa, jota kutsuttiin Alexander Bridgeksi. Jätimme auton parkkipaikalle ja lähdimme etsimään Fraserin ylittävää historiallista siltää. Mutta kuinka ollakaan, emme löytäneet sitä! Eräs polku vei meidät junaradan luo, mutta kyltti kielsi meitä ylittämästä rataa. Näin ollen ajattelimme, että sillalle on oltava jokin toinen reitti. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, joten hyppäsimme autoon ja jatkoimme matkaa. Kummallinen homma.

Matkanvarrelle osui sellainenkin paikka kuin Hell´s Gate, jossa toistasataa metriä leveä joki puristuu n. 35 metriä leveään kanjoniin. Jotta sitä olisi päässyt katsomaan lähempää, olisi pitänyt maksaa yhteensä 24 dollaria. No thank´s. Tuskin voittaa Niagaraa. :)

Hope -niminen pikkukylä sai kunnian ruokkia meidät matkallamme kylään nimeltä Harrison Hot Springs. Olimme ottaneet Vancouverin turisti-infosta mukaamme koko British Columbian kattavan hotellioppaan ja sen perusteella valitsimme majapaikaksemme Hot Spring Villa -hotellin aivan järven rannalta. Huone oli siisti ja meillä oli myös parveke järvelle päin. Hotellihuoneen maisemat olivat ehkä koko reissun parhaat.

Lähdimme rantaan kävelylle. Rannalla oli maksullinen hiekkalinnanäyttely. Me kuitenkin näimme hotellihuoneemme parvekkeelta aivan riittävän hyvin, mitä muureilla ympäröity näyttely piti sisällään. Kävimme myös katsomassa kuumaa rikinkatkuista lähdettä, josta paikka oli kaiketi saanut nimensä.

Illemmalla kävimme vielä hakemassa syötävää ja juotavaa ja otimme rennosti.

Edellinen sivu | Seuraava sivu