Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Richmond

29.6.2005, keskiviikko

Aamulla kun palautimme huoneen avaimen vastaanottoon, Juha päätti kertoa, ettei ollut löytänyt TV:n kaukosäädintä mistään. Etteivät sitten luule, että me ahneuksissamme veimme sen. Kuinka ollakaan, kaukosäädin oli vastaanotossa! "Oh, it´s here, sorry.." . No, hyvä etteivät illalla keksineet vaihdella sillä telkkarimme kanavia.

Meidän oli määrä ajaa päivän aikana Vancouverin eteläpuolelle, Richmondiin. Koska meillä oli yllinkyllin aikaa, ajattelimme käydä matkalla katsastamassa erään seudun parhaaksi mainostetuista mikroautoradoista. Kävi kuitenkin ilmi, että rata on ehkä paras aivan perheen pienimmille. Niinpä ajoimme rannalle ja kävelimme katsomaan Vancouverin lentokentälle laskeutuvia ja sieltä nousevia lentokoneita. Moni todellinen lentokonebongari olisi varmaan ollut siitä paikasta haltioissaan, sillä näkymä kentälle oli täysin esteetön.

Ajoimme sitten Best Western -hotellille, johon meillä oli varaus. Huone oli tilava ja siisti, tosin maisemaa edusti tällä kertaa hotellin parkkipaikka. Meillä oli vielä jokunen tunti aikaa käyttää autoa, joten ajoimme muutaman kilometrin päässä olevalle Fisherman´s Warfille. Paikka on eräänlainen kalasatama, jossa on ravintoloita ja pikkukauppoja. Kävely sai vatsat kurnimaan ja kävimme eräässä pubissa syömässä. Listalla oli myös suomalaista possua, mutta tarjoilija ei osannut sanoa miksi. Hän kysyi, josko me osaisimme kertoa siihen syyn. Mikään ei kyllä tuntunut selittävän sitä, miksi Suomesta saakka kannattaisi kuljettaa possua Kanadaan.

Palautimme auton Richmondin Budgetiin, aivan kuten olimme vuokraamon kanssa sopineet. Taaskaan tiedot eivät olleet tietokoneella ja saimme odotella aika kauan, että auton palautus tuli hoidettua. Loppujen lopuksi vuokraamojen välimatka on vain parikymmentä kilometriä, joten olisivat välittäneet varaustedot vaikka savumerkeillä. ;)

Olimme taas jalan. Tiesimme, että alueella on paljon suuria ostoskeskuksia, joten lähdimme etsimään niistä tuliaisia itsellemme. Ja kyllähän sitä suurista ostareista jotain pientä löytyikin. Palasimme sitten hotellille ja laitoimme kellot herättämään kolmelta aamuyöllä.

Edellinen sivu | Seuraava sivu