Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Vancouverin ja Toronton kautta Helsinkiin + loppusanat

30.6.2005, torstai

Uni ei tahtonut tulla silmään. Ja sitten kun tuli, olikin jo aika nousta. Taksilla kentälle ja lähtöselvitykseen. Vaikka nettivaraus oli kotosuomessa näyttänyt, että meillä on vierekkäiset paikat, saimmekin paikat täysin eri riveiltä. Me kuitenkin halusimme vierekkäiset paikat ja kyllähän ne loppujen lopuksi järjestyivätkin - pienen valkoisen valheen turvin. Lento meni hyvin, vaikkakin lasketuminen Torontoon oli melkoista heilutusta. Edessämme istunut nainen otti jopa pakkolaskuasennon.

Saimme odotella aika kauan Toronton kentällä ennen jatkolentoa Helsinkiin. Mielenkiintoista kyllä, Finnarin tiskejä ei näkynyt missään. Lipuissa ei kerrottu, että mikään muu lentoyhtiö hoitaisi Finnarin lentoja. Koitimme kysellä infotiskin perään, mutta sellaista ei kuulemma ollut koko terminaalissa. Näppärää. Meidän pitäisi vain koittaa etsiä sinipukuisia virkailijoita. No, sellainen löytyi ja kuulimme, että British Airways hoitaisi Finnarin lennot. Ok.

Juhan reppu syynättiin tällä kertaa turvatarkastuksessa erityisen tarkasti. Samat tavarathan siellä olivat, kuin muillakin reissun lennoilla. Ehkäpä jokin tavara oli tällä kertaa hämäräperäisessä asennossa, ken tietää? Tätä ei pidä tulkita missään nimessä siten, että minulla olisi mitään turvatarkastuksia vastaan, päinvastoin. Se, että kaikilla kentillä oltaisiin yhtä tarkkoja, herättäisi minussa kuitenkin enemmän luottamusta.

Kiertelimme aikamme kuluksi tax-free -kauppoja ja pitkästä aikaa kuulimme puhuttavan Suomea. Keskustelun aihe herätti meissä hieman hilpeyttä: "Kuinka paljon viinaa me saadaan viedä Suomeen!". Muistimme yht´äkkiä, että voisimme saada hotellilaskujemme yhteydessä maksamistamme Kanadan GST-veroista (eräänlainen arvonlisävero) hyvitystä. Täyttelimme tarvittavan lomakkeen ja menimme sitten hoitamaan asiaamme eräälle luukulle. Homma meni kuitenkin vaikeaksi ja olisi kuulemma pitänyt hakea jokin lomake tullin toiselta puolelta jne. , joten päätimme laittaa verohyvityshakemuksemme menemään postitse, vaikka näin toimimalla menetämme kai jokusen euron hakemuksen käsittelymaksuihin. Kun nyt edes jonkun euron saisi takaisin.

Finnairin lento oli 1h 45 min. myöhässä. Ja vaikka olimme pyytäneet tilavammat paikat varauloskäynnin kohdalta, pääsimmekin yhtä riviä edemmäs. Tämä tarkoitti sitä, että meidän selkänojamme ei mennyt taaksepäin eikä meillä ollut edes ikkunaa. Mikäs siinä, lentohan kesti vain 7h 50 minuuttia. :)

Loppusanat

Lyhyesti ja ytimekkäästi, reissu oli onnistunut. Vain yksi päivä oli oikeasti hankala ja se on todella vähän, kun ottaa huomioon, että kyseessä oli alusta loppuun asti itse järjestetty kolmen viikon mittainen reissu. Toisaalta, olimmehan tehneet kotiläksyt aika hyvin ennen matkalle lähtemistä.

Mikä reissussa oli parasta? Tuskin mitään yksittäistä kohdetta voi nimetä, mutta kokonaisuus oli mielestämme onnistunut nimenomaan reissun vaihtelevuuden takia. Oli sopivassa suhteessa kaupunkia ja luontoa kuin myöskin hikistä kamojen roudausta ja sen vastapainona helppoa elämää laivalla. Lisäksi olimme lukeneet netistä, ettemme kovin todennäköisesti näkisi Hubbardin jäätikköä, sillä alueella on usein sumua. Täpärällähän se oli, mutta sää oli loppujen lopuksi upea. Kaiken kukkuraksi näimme monia erilaisia merieläimiä vapaana luonnossa.

Ja ei, me emme kahlanneet tai edes koskeneet lumeen koko reissun aikana. Tietysti monet vuorehuiput olivat lumen peitossa ja näimme myös suuria jäätiköitä, mutta ilmasto oli hyvin samankaltainen kuin Suomessa. Torontossa ja Vancouverissa sen sijaan tuntui olevan yhtä kuuma kuin Roomassa. Kuumuus taisi tosin olla vuodenaika huomioon ottaenkin aika poikkeuksellista.

Koti-ikäväkin kyllä tuli, nimittäin siinä vaiheessa, kun olimme matkanneet pari tuntia lentokoneella Torontosta Helsinkiin polvet suussa... ;)

Edellinen sivu | Matkakertomusten alkuun