Matkakertomus: Kanada ja Alaska

Niagaran putoukset

13.6.2005, maanantai

Kävelimme aamulla Alamon autovuokraamolle hakemaan vuokra-autoamme. Tiskillä eräs nainen valitteli, että hänen varaamansa auto olikin liian suuri, joten vuokraamo päätti antaa meille varatun auton naiselle ja me saimme sitten tilalle tuon suuremman ja kalliimman auton. Mikäs siinä, kun halvalla... :) Autollamme oli ajettu vain 16000 kilometriä ja konepellin alla oli riittävästi puhtia, joten Juha oli tyytyväinen. Ainoat ongelmat liittyivät siihen, miten kuljettajan penkin saa taakse ja ajovalot päälle, mutta hetken eri nupikoita väänneltyämme nämäkin ongelmat ratkesivat.

Ajoimme QFW -moottoritietä Niagaran putouksille. Reitti perille oli niin selkeä kuin se vain saattoi olla. Jätimme auton maksulliseen parkkiin Skylon -tornin parkkipaikalle. Ensimmäiseksi näimme pienemmät ns. Amerikan putoukset ja ihmettelimme, että tässäkö se nyt sitten on, mutta kun tajusimme kääntää päätämme 90 astetta oikealle, näimme massiiviset Niagaran putoukset. Putousten korkeus ei ole päätähuimaava (52m), mutta leveyttä löytyy sitäkin enemmän, 792 metriä. Kun olimme katselleet putousta riittävästi rannalta, ostimme liput laivaan, jolla pääsimme putousten alapuolelle. Onneksi saimme laivalta sadetakit, sillä muutoin olisimme olleet likomärkiä. Vesi kuohuili laivan ympärillä ja muutenkin tuntui kuin olisi ollut myrskyssä. Vettä roiskui joka puolelta ja putous pauhasi jossakin sumun keskellä. Saattoi kyllä hyvin tuntea, miten suuri voima putouksilla on.

Mutta vieläkin lähemmäs oli päästävä, joten päätimme mennä putousten taakse. Lipunoston jälkeen hissi vei meidät runsaat 30 metriä alaspäin Niagaran putousten taakse louhittuihin tunneleihin. Kahdesta kohdasta pääsi katsomaan, kun vesi syöksyi editse. Parhaiten putouksen kuitenkin näki kävelemällä erästä tunnelia pitkin putouksen viereen rakennetulle näköalatasanteelle. Putous piti aika matalaa ja kumeaa jylinää, mutta pauhu ei ollut mitenkään korvia raastava toisin kuin odotimme.

Kun palasimme ylös, oli aurinko tullut pilvestä, joten otimme vielä muutamia kuvia. Ajoimme autolla läheiseen pikkukylään nimeltä Niagara on the Lake, jossa kiertelimme kauppoja ja söimme. Yllättäen kuulimme ukkosen jyrinää ja näimme tummien pilvien liukuvan kylän ylle. Kipaisimme autolle ja heti kun saimme ovet kiinni, vettä tuli kaatamalla. Odottelimme autossa kymmenisen minuuttia, sillä vettä tuli niin paljon, ettei kannattanut lähteä ajamaan. Koska ehdimme nähdä kylää riittävästi, lähdimme sateen tauottua kotimatkalle. Koimme myös aidon kanadalaisen ruuhkan, jossa matelimme viimeiset 60 kilometriä. Veimme auton talliin ja lähdimme vielä kiertelemään läheisiä kauppoja ennen nukkumaanmenoa.

Edellinen sivu | Seuraava sivu