Matkakertomus: Automatka Keski-Eurooppaan 2006

Johdanto

Tällä kertaa matkamme kohteena on Sveitsi, Itävalta ja Pohjois-Italia. Pääkohteena olivat Alpit, mutta halusimme nähdä myös Como-järven, Venetsian ja muutamia muita valikoituja kohteita. Jos haluat nähdä koko ajoreittimme, klikkaa tätä linkkiä. Matkakuvat löydät tämän linkin takaa. Pidemmittä puheitta, mukavia lukuhetkiä.

Helsingistä Zürichiin - matka alkaa

21.7.2006, perjantai

Lomareissumme lähti käyntiin herätyksellä viideltä aamuyöstä. Varmistelimme vielä, että kaikki tavarat oli pakattu mukaan ja soitimme taksin viemään meidät lentokentälle. Kentällä ja lennolla kaikki sujui mukavasti, mutta ihmekös tuo, kun edelliskerrasta viisastuneena jätimme Blue 1:n tarjonnan huomiotta ;) (vrt. Blue 1 -kokemuksemme Irlannin reissulta) .

Perillä Zürichin kentällä siirryimme metron tapaisella kulkupelillä toiseen terminaaliin, josta saimme noutaa matkatavaramme. Seuraavaksi etsimme autovuokraamon, josta olimme etukäteen varanneet itsellemme keskikokoisen auton. Autoksi meille annettiin ~ 3000 km ajettu farmarimallinen Saab 93. Auto oli hyvin varusteltu, mutta kaikkein tärkein mukavuusvaruste oli ilman muuta ilmastointi.

Ensimmäiseksi halusimme nähdä n. 30 km Zürichin lentoasemalta pohjoiseen sijaitsevat Reinin putoukset. Olimme hankkineet ennen matkaa Garmin Nüvi 350 autonavigaattorin, jonka tehtävänä oli johdattaa meidät haluamiimme paikkoihin. Nüvin avulla Reinin putoukset löytyivätkin helposti, vaikka ajoimme silti yhden liittymän ohi siksi, kun navigaattori ei pystynyt tunnelissa paikantamaan sijaintiamme. Tunneleissa onkin hyvä suhtautua navigaattoriin kuten perinteiseen karttaan, sillä puheohjausta ei satelliittien katvealueella ole tarjolla.

Määränpäästä löytyi maksullinen parkkialue, jonne saimme auton pysäköityä. Ilman lämpötila oli hieman yli 30 astetta. Upeiden putousten näkeminen sai meidät kuitenkin unohtamaan tuskaisen kuuman sään. Kävimme lautalla (6,50€/hlö) putouksen halkaisevalla saarella. Saarella oli kapeat ja jyrkät portaat, joita pitkin pääsimme saaren huipulle ihailemaan maisemia muutaman kymmenen metrin korkeudesta. Tuntui aika jännältä olla keskellä putousta veden pauhatessa ohi molemmin puolin. Huipulle oli kohtuullisen kova tungos, joten vietimme siellä vain joitakin minuutteja. Saaren lauttarannassa putousten alaosassa oli mukava katsella kaloja kirkkaassa vedessä. Juha kysyi myöhemmin eräältä lahjatavaraliikkeessä työskennelleeltä nuorelta mieheltä minkä nimisiä kyseiset kalat olivat. Hän ei tiennyt kalojen englanninkielistä nimeä, mutta kirjoitti paperille, että sveitsiläiset käyttävät niistä nimeä "Aalet", kun taas saksalaiset käyttävät nimeä "Dölpel". Kummallakaan nimellä en onnistunut löytämään kyseisistä säyneen näköisistä kaloista lisätietoja, joten ehkäpä nuorimies ei loppujen lopuksi ymmärtänytkään mitä kysyin ja mitä kaloja tarkoitin. Jos jollakulla lukijoista on asiasta jotain käsitystä, ole ystävällinen ja lähetä palautetta. Kävimme vielä lopuksi rantaravintolassa syömässä pastat. Ruoka oli erittäin hyvää, kuten maisematkin. Tästä yhdistelmästä johtuen hinnat eivät valitettavasti olleet aivan edullisimmasta päästä.

Hyppäsimme autoon ja otimme suunnaksi Lichtensteinin ja sen pääkaupungin Vaduzin. Kuumuus tosin oli muuttanut mustan Saabin ruotsalaiseksi saunaksi. Auto kuitenkin jäähtyi nopeasti, sillä olihan kyse nimenomaan ruotsalaisesta saunasta. Ööh...olipa vekkulia, mutta palataanpa taas asiaan. Ajoimme varsin suoraviivaisesti Vaduzin ytimeen, jossa ulkolämpömittari näytti jo 36:tta astetta. Haahuilimme hetken kaupungin kaduilla, mutta emme löytäneet mitään mielenkiintoista. Tämä ei tullut meille kuitenkaan yllätyksenä, sillä opaskirjatkaan eivät erityisemmin Lichtensteinia hehkuta. Kävimme Coop-ruokakaupassa ostamassa lisää juotavaa ja asetimme navigaattoriin kohteeksi: St. Anton, Itävalta.

Ajomatkan puolivälissä taivaalle alkoi kerääntyi erittäin tummia pilviä ja päivä tuntui vaihtuvan etuajassa yöksi. Yht´äkkiä vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Moottoritiellä tämä ei niin haitannut, mutta tämän reissun ensi kertaa kapeilla vuoristoteillä ajaessa olisi toki toivonut parempaa säätä. Kaikki sujui kuitenkin ongelmitta. Päätimme jäädä heti ensimmäiseen järkevän näköiseen hotelliin St. Antonissa. Meillä kävi hyvä tuuri ja saimme mukavan huoneen tv:llä, alppimaisemilla ja aamiaisella 60 euron hintaan. (Alpenhof Hotel)

Kaatosateessa ja ukkosen jyristessä ei oikein voinut lähteä ulos maisemia katselemaan, joten huristimme autolla St. Antonin toisella puolella olevaan supermarketiin ostoksille. Ostimme mansikoita, viiniä, paikallista salamia ym. herkkuja. Pääruokapuolen hoidimme St. Antonin keskustan ravintolassa nimeltä Maximilia, jossa söimme elämämme parhaat wienerschnitzelit. Ilta menikin sitten herkutellessa ja säätä ihmetellessä. Pimeän laskeutuessa sade alkoi lupaavasti hellittää - ehkäpä tuleva aamu avautuu kauniissa auringonpaisteessa?

Kävelimme päivän aikana kävelymittareiden mukaan n. 6,5 km.

Matkakertomusten alkuun | Seuraava sivu