Matkakertomus: Automatka Keski-Eurooppaan 2006

Kohti Garda-järveä

22.7.2006, lauantai

Heräilimme aamulla melko aikaisin, pakkasimme tavaramme ja menimme aamupalalle. Aamupala oli varsin niukka, mutta hotellin hintataso huomioiden se oli odotettavissa. Pääsimme liikkeelle jo puoli yhdeksän maissa. Sää oli aurinkoinen ja edellispäivän rankkasateesta oli muistona vain pari ruokalusikallista vettä, jotka saimme niskaamme auton oventiivisteistä.

Ajoimme aluksi vain vajaan kilometrin päähän St. Antonin kylän ytimeen. Kävimme kiertelemässä katuja ja ihailemassa rakennuksia. Jatkoimme sitten matkaamme asettaen navigaattorin välttämään moottoriteitä. Tajusimme nimittäin illalla, että autossamme ei ollut Itävallan moottoriteillä vaadittavaa ajolupaa ja toisaalta - meillä ei ollut mikään kiire. Matkanteko sujui hyvin, vaikkakin navigaattori otti moottoritien välttämisen hieman turhan vakavasti ja kulkeuduimme muutaman kerran turhankin kapoisille teille.

Pysähdyimme seuraavaksi paikassa nimeltä Oetz ja kävimme katsomassa Tirolin korkeinta vesiputousta. Putoukselle johti varsin jyrkkä kävelytie ja sen seurauksena useampikin seniori joutui ottamaan aikalisän kauniissa alppimaisemissa. Meiltä kävelymatkaan kului 20 minuuttia per suunta. Putous oli kieltämättä komea. Olisi toki ollut mukava mennä vieläkin lähemmäs, mutta se oli kiellettyä. Eikä syyttä, sillä veden mukana kulkeutuu vuorilta kiviä eikä varmasti tuntuisi mukavalta saada sellaista kupoliinsa.

Ajelimme maisemia katsellen eteenpäin aina Söldeniin asti, jossa kävimme syömässä herkulliset pizzat. Tämän välietapin jälkeen maisemat muuttuivat erityisen kauniiksi ja pysähtelimme vähän väliä ihastelemaan ja ottamaan kuvia. Erityisen mieleenpainuva paikka oli Itävallan ja Italian rajalla 2500m korkeudessa sijaitseva Timmelsjoch. Käytännössä kyse on vuorenhuipusta, jolle on rakennettu pieni tönö. Sen vierestä löytyy myös kahvila. Tietysti kun mahdollisuus tuli eteen, piti käydä tallustelemassa lumessa ja heittämässä parit lumipallot - ikään kuin emme olisi ennen lunta nähneet. :)

Italian puolelle päästyämme ei tarvinnut koskea kaasupolkimeen piiiitkään aikaan. Jyrkät serpentiinitiet sen sijaan pitivät jarrujalan virkeänä moottorijarrutuksen käytöstä huolimatta. Ikävä kyllä kaikki eivät malttaneet ajaa rauhallisesti tai ainakaan omilla kaistoillaan, sillä puolivälissä alamäkietappia saavuimme kolaripaikalle, jossa poliisi ohjasi liikennettä. Autojen etukulmat olivat melko pahasti kasassa. Kieltämättä mutkissa joskus tuli pelättyä, että vastaantulija oikaisee kaistamme kautta, mutta tällaisia tilanteita osui koko matkan aikana kohdallemme onneksi vain muutamia eivätkä nekään olleet suoranaisesti vaarallisia. Kapeilla mutkaisilla teillä saa kuitenkin olla tarkkana.

Koitimme etsiä Bozenista erästä linnaa, mutta nähtyämme sen ulkoapäin emme enää olleet kiinnostuneita vierailemaan siinä. Linna näytti yksinkertaisesti tylsältä. Niinpä hurautimme moottoritietä Riva del Gardaan. (Italiassa saimme muuten taas ajaa moottoritiellä). Hotellin löytäminen osoittautui hieman haastavaksi, sillä pääkatu oli täynnä autoja, hotellien parkkipaikat ahtaita ja hotellit täynnä tai kohtuuttoman kalliita. Tuntui aika turhalta jatkaa hotellin metsästystä ko. alueella. Valitsimmekin autonavigaattorista hotellin kauempaa rannasta korkealla kukkulalla. Ensimmäinen kukkulalla ollut hotelli oli täynnä, mutta sen viereisessä Marina-hotellissa oli tilaa. Huoneen näköalat eivät olleet kummoiset, mutta emme me aikoneetkaan olla hotellissa muutoin kuin yöpymistarkoituksessa. Heitimme tavarat huoneeseen, kävimme suihkussa ja hurautimme autolla keskustaan.

Kävelimme tunnin verran rannalla katsellen hienoja maisemia ja rantaelämää. Hieman kello 21 jälkeen alkoi hämärtää ja menimme rantakahvilaan syömään patongit ja jäätelöt. Läheisellä aukiolla sinfoniaorkesteri aloitteli illan esitystään ja aukio täyttyi ihmisistä. Liityimme hetkeksi heidän joukkoonsa kuuntelemaan musiikkia. Ilta oli tyyni ja lämmin ja pimenevillä kaduilla oli eläväinen rento tunnelma. Kävelimme vielä hetken kaupungilla ennen kuin hyppäsimme autoon. Palasimme hotellille kukkulan toisella puolella kulkevaa äärimmäisen kapeaa ja pilkkopimeää tietä pitkin. Onneksi kukaan ei tullut samalla hetkellä vastaan, sillä kaksi autoa ei olisi mahtunut ohittamaan toisiaan ja satojen metrien peruuttaminen pimeässä olisi ollut ikävää. Tätä mahdollisuutta navigaattori ei osannut ottaa huomioon. (Tuloreittiä ei voinut yksisuuntaisten katujen takia käyttää)

Päivä oli oikein mukava ja Riva del Gardasta jäi hyvät muistot. Vaikka ihmisiä oli paljon, ilmapiiri oli hämmästyttävän kodikas. Lämpötila aiheutti hieman ongelmia, sillä se huiteli 35 asteen lukemissa ja jouduimme mm. nukkumaan märkien pyyhkeiden alla.

Kävelimme päivän aikana 14,5 kilometriä.

Edellinen sivu | Seuraava sivu