Matkakertomus: Automatka Keski-Eurooppaan 2006

Välietappina Sirmione

23.7.2006, sunnuntai

Uni oli yöllä jokseenkin katkonaista. Sitä kun on harvemmin tapana nukkua märkien pyyhkeiden alla. Pyyhkeistä oli kaikesta huolimatta apua.

Lähdimme hieman kello 9 jälkeen matkaan. Asetimme autonavigaattorin ohjaamaan meidät Garda-järven länsipuolta kohti etelää. Matkalla riitti tunneleita ja kapeita teitä. Pysähtelimme muutaman kerran katselemaan maisemia. Pysähdyspaikoilta lähteminen vaatii tarkkaavaisuutta, sillä mutkaisten teiden takia näkyvyys on heikkoa ja moottoripyöräilijöiden kaasukahva herkässä. Sää oli kaunis ja ilman lämpötila jo aamupäivällä 30 asteen tienoilla.

Päivän keskeisenä välietappina meillä oli Sirmione, kylä Garda-järveen työntyvän kapean niemen kärjessä. Alue löytyi helposti, mutta parkkipaikan löytämisen kanssa oli tiukkaa. Kuten muutkin, myös me yritimme aluksi saada auton mahdollisimman lähelle kylän sisäänkäyntiä. Sunnuntai oli kuitenkin houkutellut paikalle turistien lisäksi paljon paikallisia ja läheiset parkkipaikat olivat täyttyneet. Itse kylä on periaatteessa autoilta kielletty, mutta hotellien ja kylän asukkaat saavat siellä ajamiseen poikkeusluvan. Lopulta taivuimme jättämään auton parkkipaikalle, josta oli noin kahdenkymmenen minuutin kävelymatka kylään.

Kiertelimme Sirmionen kauniita katuja aluksi noin tunnin verran ja menimme sitten syömään lounasta. Ravintolan ulkoterassia varjostivat mukavasti suuret puut ja teki hyvää päästä hetkeksi pois paahtavan auringon alta. Ruoka oli hyvää, mutta lisukkeena olleista leipäpaloista veloittaminen oli suomalaisittain poikkeavaa. Eurooppalaisissa ravintoloissa on hieman maasta riippuen tapana tuoda leipäkori tai muuta lisuketta pöytään asiakkaan erikseen pyytämättä. Näitä lisukkeita ei näe ruokalistalla eikä niiden hintoja näin ollen tarkasti tiedä. Keskustelin kerran kaverini kanssa tästä asiasta ja hänen mukaansa lisukkeista ei veloiteta, jos niihin ei kosketa lainkaan. Sirmionessa testasimme tätä väitettä, mutta meidän kohdallamme lasku lisukkeista tuli joka tapauksessa. Hintalisä laskulla oli n. 2 euron luokkaa. Joissakin ravintoloissa lisäkustannus puetaan erillisen tarjoilumaksun muotoon ja ehkä tässäkin oli tavallaan kyse siitä. Emme viitsineet avata asiasta keskustelua tarjoilijan kanssa, sillä tiedämme toki eri maissa olevan erilaiset käytännöt ja yllärinä tullut summakin oli siedettävä. Pientä lisämaksua voi näin ollen oman harkintansa mukaan kompensoida mahdollisen tipin suuruudella. :)

Ruuan jälkeen kävimme vielä Sirmionen linnassa ja sen n. 30 metriä korkeassa tornissa. Näkymät yli kylän olivat hienot. Kaikkiaan vietimme Sirmionessa runsaat 3 tuntia. Kun pääsimme autolle, huomasimme ulkolämpötilamittarin näyttävän 42 astetta. Keskikonsoliin jäänyt Coca-Cola oli tulikuumaa ja rattia joutui käsittelemään aluksi sormenpäillä. Nahkapenkkien narina kuulosti nyt pikemminkin kypsyvän lihan tirinältä. Asetimme seuraavaksi kohteeksi Veronan. Vaikka navigaattori ilmoitti moottoritien tietullin jälkeen "ota oikea kaista", Juha otti silti jostakin käsittämättömästä syystä vasemman. Ja niin me sitten lähdimme huristelemaan kohti Milanoa. Navigaattori ei vetänyt tästä hernettä korttipaikkaansa, vaan neuvoi kärsivällisesti poistumaan seuraavasta liittymästä ja kääntymään ympäri. Näin tehtiin.

Kävimme Veronassa katsomassa Julian (näytelmästä Romeo & Julia) parveketta ja kiertelimme muutenkin katuja. Helle ohjasi meidät ennen matkamme jatkumista yhteen Veronan pääaukion kupeessa olevista kahvioista. Jäätelöannokset olivat mahtavat niin visuaalisesti kuin makunsakin puolesta. Myös persoonallisen tarjoilijan touhuja oli hauska seurata.

Alkuperäisen suunnitelman (aamulla kyhätyn) mukaan meidän piti yöpyä Padovassa ja siirtyä sieltä junalla Venetsiaan seuraavana aamuna. Padovan keskustan liikenne ja katujärjestelyt tekivät hotelleissa käynnin hieman hankalaksi, sillä autoa ei tahtonut saada parkkiin mitenkään. Hotel Europen kohdalla tämä kuitenkin onnistui ja Päivi pääsi kysymään huonetta. Tilaa oli ja meidän piti vain käydä viemässä auto läheiseen parkkihalliin. Parkkihallilla kävi kuitenkin ilmi, että pysäköinti tapahtuisi parkkihallin pitäjän toimesta eikä autoon pääsisi enää omin nokkinensa. Tämä ei oikein sopinut meille, joten päätimme jättää auto-ongelmaisen Padovan taaksemme :). Tämän jälkeen hermotkin rupesivat hieman kiristymään, sillä navigaattorin imukuppikiinnitys ei tahtonut pysyä ikkunassa (otti kai kuumuudesta itseensä), levähdyspaikalta oli limut loppu, tietulli ei antanut ajoon oikeuttavaa lippua ja sen seurauksena takana soi töötti ym. Lopputulemana oli se, että ajoimme Venetsian kupeeseen Mestren kaupunkiin ja otimme huoneen hieman hulppeammasta Best Western -hotellista. Hotelli oli aivan juna-aseman vieressä, joten seuraavana aamuna meidän olisi helppoa hypätä Venetsian junaan. Tyylikkäästä huoneesta löytyi nukkumista helpottava ilmastointi ja iloksemme saimme myös auton vartioituun parkkiin hotellin viereen. Vuorokauden parkkimaksu (10€) hyvitettiin meille hotellihuoneen hinnassa. Olimme taas oikein tyytyväisiä.

Kävimme vielä syömässä ja hotellin baarissa, sillä pitihän sitä Italiassa grappaa maistaa. Ja nimenomaan maistaa, sillä janojuomaksi siitä ei ole. Lopuksi vielä kylvyn kautta puhtaiden lakanoiden väliin ja päivä oli pulkassa.

Tämän päivän aikana tallustelimme 14,5 km.

Edellinen sivu | Seuraava sivu