Automatka Euroopassa 2003

7.7.2003, maanantai

Aamu alkoi mainiosti - vessan ovi oli jumittunut kiinni, vaikka kumpikaan ei edes ollut sisällä. Käsittämättömintä oli se, että ovessa ei edes ollut lukitusmekanismia. Kun ensin oli varmistettu, ettemme ole piilokamerassa, Päivi otti ja riuhtaisi jumittuneen oven auki. Mikä helpotus!

Kirjauduimme ulos hotellista ja veimme tavaramme Hotellin taakse pysäköityyn autoomme. Kävelimme n. 200m Metro-asemalle ja ajoimme metrolla Hampurin keskustaan. Kävimme mm. viisikerroksisessa Saturn-elektroniikkaliikkeessä ja suuressa urheiluvälinekaupassa. Raatihuoneen tori oli täynnä ruokakojuja (makkaraa), mutta me nautimme aamupalamme tunnetussa hampurilaisravintolassa :) Palasimme metrolla autolle yhden maissa iltapäivällä. Olimme tyytyväisiä valintaamme käyttää metroa, sillä Hampurin keskustassa oli varsin paljon autoja, mutta ei liiemmin vapaita parkkipaikkoja.

Ajoimme tietä nro 7 (E45) etelään kohti Hannoveria. Kun tie nro 3:n liittymä tuli kohdalle, valitsimme sen, sillä halusimme käydä kylässä nimeltä Celle. Kylä oli varsin pieni ja viihtyisä, mutta silti onnistuimme hukkaamaan automme hetkeksi. Kun saimme turisti-infosta kartan, löytyi autokin helposti. Cellestä jatkoimme matkaa tietä nro 43 Hannoverin ohi tielle 217, jota pitkin pääsimme Hamelniin. Hameln on tunnettu pillipiipari-tarinasta. Pysäköimme auton kaupungin (kylän?) reunalle ja koitimme löytää kävellen keskustaan. Keskustaa ei kuitenkaan tahtonut kunnolla löytyä, joten palasimme hakemaan autoa. Muutama risteys ennen automme pysäköintipaikkaa kuului rysähdys. Kaksi naista oli ajanut risteyksessä yhteen ja ainakin toinen autoista oli ajokelvoton. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut. Kun saimme automme liikkelle ehdimme ajaa vain muutamia satoja metrejä, kun näimme vastaantulevalla kaistalla kolmen auton ketjukolarin. Jälleen autot olivat aika muusina, vaikka kyse oli sentään kaupunkialueesta. Päätimmekin jättää tämän romuralliareenalta vaikuttaneen kaupungin taaksemme.

Ajoimme tietä 83 kohti Kasselia. Pysähdyimme matkalla kylässä nimeltä Höxter syömässä. Pizzerian poika oli kovin utelias ja ihmetteli, miten olimme Suomesta saakka tulleet moiseen tuppukylään. Hän oli itse saapunut pakolaisena Saksaan ja kysyi myös Suomen pakolaistilanteesta ja siitä, oliko poliisi pysäytellyt meitä matkamme aikana. (No ei ollut :) ) Häntä itseään kuulemma pysäyteltiin vähän väliä.

Hotelli Ibis löytyi Kasselista melko helposti. Hintaa hotelliyöllä oli 49€ ilman aamiaista. Päivän ajoreitti oli ollut mukava, sillä mutkatiet pitivät kuskin virkeänä. Vaikka moottoriteitä pitkin pääseekin nopeasti paikasta toiseen, ei saksalaisella moottoritiellä ajaminen ole kuitenkaan kovin rentoa autojen välisistä suurista nopeuseroista johtuen. Reitti sopii myös niille, jotka haluavat tutustua Saksan pieniin kyliin.

Edellinen sivu | Seuraava sivu