Lomamatka Pariisissa

4.5.2002, Lauantai

Koska menimme edellisenä iltana nukkumaan jo klo. 21.00, heräsimme aamulla jo 7.00. Valmistauduimme päivän retkeen kaikessa rauhassa ja kävimme aamiaisella hotellimme pohjakerroksessa. Aamiainen piti sisällään kahvin tai teen, tuoremehun, palan patonkia, croissantin, voin ja marmeladin. Kaikki olivat syötäviä, vaikkakaan aamiaista ei voi kehua erityisen täyttäväksi. (Siis Juhan kohdalla)

Noin 8.30 lähdimme kohti Moulin Rougea. Matkalla kuljimme läpi hedelmä- ja vihanneskojuin reunustetun puiston. Jos samanlainen tori löytyisi Espoon Leppävaarasta, niin saattaisipa sitä hakea muutamat sipulit. Moulin Rouge löytyi helposti, mutta aamuauringossa se ei kuitenkaan päässyt täysiin oikeuksiinsa. Yö ja lamput tekisivät varmasti astetta paremman säväyksen, mutta tuntuu aina yhtä mukavalta nähdä omin silmin paikka, josta on kuullut puhuttavan paljon.

Sacre Coeurin kirkko oli kuitenkin päivämme pääkohde. Se sijaitsee korkealla kukkulalla, jonne voi mennä joko köysiradalla tai kävellen. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon, kuten yleensä aina. Kiipeäminen kirvoitti muutaman hikipisaran (etenkin kun yritettiin kiirehtiä ennen japanilaisia), mutta emme osanneet aavistaa, että tämä nousu oli vasta alkua...Kirkko oli sisältä varsin hieno, mutta valitettavasti siellä ei saanut kuvata. Kiellosta huolimatta Juha otti muutaman kuvan ilman salamaa ja kirkkaan nestekidenäytön päällekytkentää, joten kuvan ottaminen ei taatusti häirinnyt ketään (Salakuvat ovat kuitekin aina enemmän tai vähemmän killissä). Kupoliin emme kuitenkaan heti pääseet, sillä olimme tuleet paikalle tunnin etuajassa. Jouduimme siis kiertelemään lähiympäristön katuja ja turistirihkamaliikkeitä kunnes kello löi 10.00. Ja mikäpä siinä, kivoja katuja riitti koluttavaksi. Päivi löysi odottelumme ansiosta itselleen jopa yhden paidan.

Kymmeneltä olimme ensimmäisenä odottamassa kupolin aukeamista. Ovet aukesivatkin viiden minuutin kuluttua ja maksoimme yhteensä 9 euroa pääsystä linnan kupoliin ja kryptaan. Ja nyt sitä kiipeämistä sitten riitti: Portaat tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Aina vain tuli samassa kohdassa pieni ikkuna ja ei muuta kuin uudelle tiukalle kierrokselle yhä ylemmäs ja ylemmäs. Portaat olivat lisäksi erittäin kapeat. Jonkin ajan kuluttua pääsimme ulkoilmaan, mutta vain hetkeksi, kunnes siirryimme kapeaa väylää pitkin uusille portaille. Nämä portaat olivat jo niin kapeat, että Juhan kokoisella oli jo jokseenkin ahdistavaa liikkua käsien nuohotessa pitkin kiviseiniä. Sydän takoen pääsimme kuitenkin löpulta kupoliin, josta avautuivat mahtavat näkymät yli Pariisin. Korkeanpaikankammosta kärsivälle kupoli ei varmasti ole rauhoittava kokemus - etenkin kun näkymiin yhdistetään kirkon muutamissa torneissa olevat erikoiset halkeamat. :)

Kiersimme kupolin ja otimme kuvia mm. kaukana siintävästä Eiffel-tornista. Joimme limut ja aloitimme laskeutumisen alas toisia portaita käyttäen, kuin mistä tulimme. Yllättäin vastaan tuli ensimetreillä kaksi säikähtäneen näköistä naista, jotka selittivät englanniksi jotain hulluista puluista. Todellakin, kapeaan portaikkoon oli tunkeutunut muutama pulu, jotka tietysti hermostuivat turisteista. Ei siinä muukaan auttanut, kuin laittaa kädet kasvojen eteen ja toivoa, että pulut väistävät. No, niinhän ne tekivätkin hurjan läpseen säestämänä.
Kävimme myös Kryptassa, mutta siitä ei ole pahemmin mitään sanottavaa. Aika mitäänsanomaton kokemus, mutta tulipahan käytyä.

Jälleen metron löytäminen oli hippusen hankalaa (kun asemia ei aina merkitä kunnolla), mutta löysimme kuin löysimmekin Abbessesin aseman. Ajoimme Concorden asemalle, jossa vaihdoimme Louvren metroon. Metrossa kuuntelimme erään pojan koko vaunulle pitämän poliittisen puheen (josta emme montaa sanaa ymmärtäneet). Lopuksi poika keräsi rahaa niiltä, jotka olivat olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Hmm..me kai sitten emme olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Olimme muuten saaneet ennen matkalle lähtöä vinkin, että metroaseman kautta Louvreen pääsee vähemmällä jonottamisella. Vinkki piti paikkansa, sillä emme jonottaneet juuri lainkaan lukuun ottamatta 2 minuutin jonotusta tavaroiden läpivalaisuun. Ostimme lippuautomaatista liput Louvren perusnäyttelyyn, sekä erityiseen Faaraonäyttelyyn. Liput maksoivat yhteensä 20 euroa. Kävimme katsomassa upeita maalauksia sekä tietysti Mona Lisan. Kuvan ottaminen oli vaikeaa, sillä ihmisiä oli tungokseen asti, eikä salamaa käyttäen (hämärä paikka) tahtonut saada heijastumattomia kuvia.

Seuraavaksi käytiin lähikadulla syömässä (Liput olivat voimassa koko päivän). Louvren ja Operan välissä oleva ravintola veloitti meiltä tällä kertaa 6 euroa vähemmän vastaavasta ateriasta kuin edellinen. Vieläkin aika kallista, mutta selvästi kohtuullisempaa. Tarjoilijakin sai nyt asiaankuuluvat tipit. Otimme ruuan jälkeen Operasta pari kuvaa ja palasimme sitten takaisin Louvreen. Vaikka menimme nyt pääsisäänkäynnin kautta, ei jonoa ollut kuin parin minuutin verran. Syyksi jonojen vähyyteen päättelimme sen, että kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina (seuraavana päivänä siis) Louvre ei maksa mitään.

Kävimme tällä kertaa katsomassa mm. Faaraonäyttelyn, Milon Venuksen patsaan, kruununjalokivet sekä Napoleon III:n hulppean huoneiston. Louvre tuottaa kävijälleen varmasti sitä enemmän elämyksiä, mitä enemmän tuntee taidetta ja historiaa. Meidän mielestämme paikka oli yksinkertaisesti hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen.

Väsymys alkoi jo painaa ja päätimme palata muutaman kaupankiertelyn jälkeen metrolla Operan asemalle ja sitä kautta Villiersiin. Juha osti itselleen välipalapatongin ja kävimme muutenkin vielä kaupassa ennen paluuta hotellille n. klo. 16.00.

Lepäilimme varttia vaille kahdeksaan, jolloin lähdimme taas kaupungille. Menimme hotellikadun varrella olevaan ravintolaan syömään pastat. Juhan kinkkupasta oli erittäin kermainen ja Päivin juustopasta ei oikein maistunut millekään. Söimme ruuat aivan normaalivauhtia, mutta tarjoilija ei jostain syystä tullut oma-aloitteisesti paikalle, joten Juha kävi erikseen pyytämässä laskun. Ilmeisesti pahoitellakseen käytöstään saimme pöytään cherryt, jotka Juha otti ja tempaisi noin minuutissa kurkusta alas. (Päivi kun ei välittänyt cherrystä). Eipä sitten muuta kuin rahat tarjoilijalle ja Au revoir! :)

Otimme metron Villiersistä ja ajoimme Charles De Gaullen metroaseman kautta Trocaderoon. Ostimme myös 10 metrolippua. Kävelimme Eiffel-tornille illan hämärtyessä ja otimme muutaman kuvan. Jonotimme n. 30 minuuttia, jonka jälkeen pääsimme 2. tasanterelle. Ihailimme näkymiä n. 20 min., kunnes pääsimme yhteen neljästä 15 hengen hissistä, joka vei meidät huipulle noin puolessatoista minuutissa. Näkymät olivat kerrassaan huikeat. Juha räpsi kuvia kaupungista pitkillä valotusajoilla. Tornista saattoi myös katsoa, missä ilmansuunnassa oli oman maan pääkaupunki. Koska ulkona oli aika viileä, katselimme maisemia mieluummin sisältä lasin takaa.

Noin 20 minuutin kuluttua jonotimme lyhyen hetken alaspääsyä. Hissistäkin näkymät ovat hienot, jos vaan uskaltaa raottaa silmiään :) .

Palasimme tämän jälkeen hotellille samaa reittiä kuin mitä tulimmekin - silloin tällöin kuvia napsien.

Edellinen sivu | Seuraava sivu