Matkakertomus: Pohjois-Norja

Svolvaerista Grantangeniin

19.7.2004, maanantai

Jälleen saimme nauttia hyvästä aamiaisesta. Illalla olimme suunnitelleet menevämme tutustumaan lähellä olevaan meriakvaarioon, mutta kun saimme selville hinnan, päätimme jättää kalojen pällistelyn sikseen. Lähdimme ajelemaan sateisessa säässä mantereelle päin.

E10 -> 822 ... kartan mukaan hieman ennen Fiskeböliä oikealle erkanevan tien piti mennä Sigefjordiin, mutta todellisuudessa tietä ei koskaan oltu rakennettukaan! Palasimme muutaman kilometrin takaisin päin Hanöyn lauttarantaan ja toivoimme, että pääsisimme lautalla Kallfjordiin, josta tiesimme pääsevämme eteenpäin. Meitä ennen oli vain yksi auto, joten vaikka lautta olisi pienikin, mahtuisimme varmasti mukaan. Päivi kävi katsomassa erään tönön seinästä aikataulua (joka oli jostain syystä vuodelta 2003) ja sen mukaan maanantaisin menee vain yksi lautta ja sekin oli mennyt jo muutamaa tuntia aikaisemmin. Mutta mitä ihmettä edessä olevassa autossa istuva pariskunta sitten odottaa?! Juha kävi kysymässä, milloin seuraava lauta menee ja vastauksena oli: "We don´t know..." . Kuljettajana ollut mies soitti puhelun (ilmeisesti lautasta vastaavalle) ja kuuli, että seuraava lautta menee vasta tiistaina. Erikoisia nuo norjalaiset, jotka ilman meitä olisivat kai odotelleet lauttaa kymmeniä tunteja, vaikka puhelinta käyttämällä asia selvisi muutamassa minuutissa. Myöhemmin huomasimme, että norjalaispariskunta lähti ajamaan samaa reittiä pois Lofooteilta kuin mekin.

Virhe kartassa ja harva lautta-aikataulu aiheuttivat siis sen, että jouduimme ajamaan Lofooteilta suurinpiirtein saman tien takaisin (Harstadin lenkkiä lukuunottamatta), kuin mitä pitkin olimme tulleet edellispäivänä. Ajoimme E10 tietä pitkin aina Lödningeniin asti, jossa kävimme kaupassa. Juha kokeili rannan laiturilta kalaonneaan muutaman minuutin, mutta kalaa ei tullut. Jatkoimme E10 tietä eteenpäin Tjelsundetin sillan yli mantereen puolelle. Läheisin ravintola ei oikein houkutellut, joten Juha päätti heittää muutaman heiton sillan kupeessa, jossa oli parhaillaan aika hyvä virta. Ensimmäisellä heitolla tuli kohtuullisen kokoinen turska, jonka päätimme paistaa. Nuotion kanssa oli pieniä ongelmia (ei irronnut tarpeeksi lämpöä), ja siksipä 5 minuutin pastat pehmenivät (kumisiksi) vasta 15 minuutissa ja kalasta tuli murenevaa. Taitaa olla myös niin, ettei turska oikein sovi avotulella paistamiseen. Eli ruoka ei ollut tällä kertaa hääviä, mutta olipahan kokemus. :) Lisäksi yksi ruohikkokoukulla varustettu pilkki onnistui jotenkin käsittämättömästi juuttumaan pohjaan. Kellokin oli jo 19.00 eikä majapaikasta tietoakaan.

Jatkoimme E10 tietä Bogeniin, jossa tankkasimme auton aivan kuten tulomatkallakin. Jatkoimme Bjerkvikiin, josta emme löytäneet auki olevaa hotellia. Ajoimme sumussa tietä E6 eteenpäin Grantangeniin. Grantangenin hotelli on tunnettu hyvistä maisemistaan, mutta kun sankassa sumussa ei nähnyt kuin muutaman kymmenen metriä, niin on mahdoton muodostaa mitään mielipidettä. Saimme toiseksi viimeisen huoneen. Huoneessa ei ollut televisiota ja hotellin ravintola oli kiinni. Haimme autosta tonnikalaa ja valkoviiniä - yhdistelmää ei voi kehua loistavaksi, mutta lohdutti kuitenkin hitusen.

Päivä oli melko epäonninen, mutta jaksoimme silti vitsailla. Sadekin on harvemmin mukava asia, mutta toisaalta oli aika jännää ajella vuoristossa läpi pilvien; välillä pilven reunan saattoi määritellä jopa metrin tarkkuudella.

Edellinen sivu | Seuraava sivu