Matkakertomus: Riika

Johdanto

Tämä matkakertomus kertoo 29.4. - 30.4.2011 tekemästämme viikonloppureissusta Riikaan.(Latvia)

Reissu toteutettiin tällä kerralla niin, että me aikuiset saimme hetken omaa aikaa ja Juniori jäi isovanhempien luokse yökylään. Kaupungin kiertelyn sijasta Juniori piti varmasti enemmän leikkimisestä ja muusta puuhailusta.

Katso lisää matkakuvia täältä!

Tutustu myös oheiseen reissukarttaan.

Riika

29.4.2011, perjantai

Kun Juniori oli saanut aamupalaa ja isovanhemmat olivat noutaneet hänet hieman ennen kahdeksaa, otimme taksin lentoasemalle. Meidän päivämme käynnistyi pullakahveilla lentokoneita katsellen. Oma lentomme (Finncomm / Finnair) lähti ajallaan ja rullasimme kiitotielle klo 9.45. Lento kesti 45-55 minuuttia, minkä aikana meille jaettiin purkilliset mehua.

Riikassa sää oli aurinkoinen, lämpöasteita hieman vajaat 15. Alun pitäen suunnitelmanamme oli ottaa lentoasemalta taksi keskustaan, mutta päädyimme kuitenkin bussiin. Bussi oli edullinen (0,7 latia / hlö). Reissun aikaan yksi lati vastasi n. 1,4 euroa. Matka lentoasemalta Riian vanhankaupungin reunalle kesti noin puoli tuntia. Bussipysäkiltä oli vain parin minuutin kävelymatka hotellillemme (Hotel Neiburgs). Olimme lukeneet netistä paljon positiivisia kirjoituksia tästä hotellista ja se yhdessä hyvän sijainnin kanssa vaikutti valintaamme. Alku oli ainakin positiivinen, sillä saimme huoneen heti. Huoneesta löytyi kaikki tarvittava pientä keittiötä myöden. Hyvänä yksityiskohtana mainittakoon huoneen oma kassakaappi, jonne saattoi jättää passit ja osan käteisestä. Kun tavarat oli saatu huoneeseen, lähdimme kiertelemään kaupungille klo 11.45.

Kävelimme aivan ensimmäiseksi raatihuoneen aukiolle, jonka laidalla olevasta Mustapäiden talosta löytyy turisti-info. Päivi kävi hakemassa meille sieltä tuoreen kaupunkikartan. Vierailimme tämän jälkeen lyhyesti läheisessä Pyhän Pietarin kirkossa. Se oli sisältä melko vaatimattoman näköinen. Täytyy toisaalta muistaa, että kirkko oli rakennettu jo 1200-luvun alussa ja ehkäpä vuosien saatossa kirkkoa laajennettaessa ja korjailtaessa oli kuitenkin haluttu kunnioittaa alkuperäistä vaatimattomuutta. Pyhän Pietarin kirkon luona oli myös muutamia käsityöläisten kojuja, joista eräästä Juha osti meripihkakorun tuliaiseksi. Kun kerran kirkkovauhtiin oli päästy, niin kurkkasimme myös viereiseen Pyhän Johanneksen kirkkoon, josta jäi lähinnä mieleen varsin hienot sisäkattokuvioinnit sekä taustalla soineet urut.

Oli lounasaika ja päätimme käydä syömässä netissä kehutussa Steiku Haoss -pihviravintolassa (Audeju iela 2). Tilasimme tenderloin -pihvit, talon kastiketta, talon ranskalaisia perunoita, grillivihanneksia, puolen litran karahvin talon punaviiniä sekä 0,75 litran veden. Näiden tilattujen lisäksi saimme leipää ja maustevoita. Kokonaisuudelle tuli hintaa hieman päälle 50 latia, mikä sisältää hintaan automaattisesti lisätyn (ja ruokalistalla kerrotun) 10% palvelumaksun. Palvelu oli erittäin hyvää kuten ruokakin ja uskallamme kyllä suositella paikkaa kaikille pihvien ystäville.

Kun vatsa oli täynnä, oli hyvä jatkaa kiertelyä. Otimme suunnan Riian keskustorille, jonka keskeisenä nähtävyytenä ovat torikojujen lisäksi Zeppelin -ilmalaivahallit. Tietysti torilla voi tehdä ostoksiakin. Tarjolla oli esimerkiksi hedelmiä, vihanneksia, kaloja, lihaa, kukkia, juustoja, leivoksia, käsitöitä, vaatteita, leluja ja jopa piraattihajuvesiä (mm. "Boos"). Osa kojuista oli ulkotiloissa ja osa (mm. liha, kala, juustot) sisällä suurissa halleissa. Zeppelin -halleissa ei nimestään huolimatta ole tiettävästi valmistettu eikä säilytetty ilmalaivoja. Matkaoppaiden mukaan torilla kannattaa olla varovainen, sillä väentungoksessa voi menettää omaisuuttaan. Torilta huokui itäeurooppalainen tunnelma, mikä heijastui myös monien torilla liikkuneiden vaatetuksessa.

Kävelimme torilta itään kauppakeskus Origolle. Miksikään ostosparatiisiksi emme tätä kauppakeskusta luonnehtisi, mutta Päivi löysi sieltä silti itselleen laukun. Ostoskeskukselta jatkoimme Elizabetes -kadulle, jolta piti löytyä Emils Gustavs'in suklaapuoti. Puodin piti olla osoitteessa Marijas 13 k.4, mutta sen paikalla olikin nykyään kahvila. Henkilökunta osasi kertoa, että suklaapuoti oli lopettanut kyseisellä paikalla, mutta oopperataloa vastapäätä löytyisi kuulemma yksi liike, joka myy tämän kuuluisan valmistajan suklaata. Jätimme asian toistaiseksi sikseen ja jatkoimme maisemien katselua. Kävelimme Vermanesin puiston läpi, jossa lapset saivat ajella erilaisilla sähkökäyttöisillä ajopeleillä. Yksi pikkupoika kaatui melko pahannäköisesti ajaettuaan mutkaan liian kovaa seisottavalla kolmipyöräisellä. Onneksi hän pääsi jatkamaan hetken kuluttua ajelua, joten loppujen lopuksi ei sattunut pahemmin. Kurkkasimme Esplanadin puistolla jälleen kerran erääseen kirkkoon, tai tarkemmin ottaen venäläiseen ortodoksikirkkoon. Tyylilajina näytti olevan "kullataan aivan kaikki".

Esplanadin puistossa oli tivoli (ei tietoa onko vakituinen vai väliaikainen) ja kävimme katsomassa laitteita. Ainakin Linnanmäeltä tuttu Enterprise näytti löytyvän sekä eräs aika hurjannäköinen "keinu", joka lakikorkeudessaan piti matkustajiaan ylösalaisin. Tähän laitteeseen oli suorastaan jonoa, mutta me emme olisi menneet siihen kyllä mistään hinnasta. Kävimme mieluummin katsomassa vapaudenpatsasta, jonka juurella Juha pääsi jälleen kerran valokuvaamaan turisteja. Suurin piirtein joka toisella reissulla joku pyytää Juhaa ottamaan itsestään tai seurueestaan kuvan. Juuri Pilsetas -kanavan ylitettyämme näimme pienen terassiravintolan, jossa kävimme nauttimassa väliaikavirvokkeet. Punaviinilasillinen, 0,5 litran Aldaris -olut ja yksi jäätelöannos suklaakastikkeella maksoivat noin viisi latia. (Pelkkä paikallinen Aldaris -olut maksoi 1,30 latia).

Olimme nyt aivan oopperatalon kupeessa, joten kävimme hakemassa palat Emils Gustavs'in suklaata. Läheisestä kaupasta ostimme paikallista Riga -kuohuviiniä ja pienen pussin sipsejä, minkä jälkeen palasimme hotellille noin klo 16. Jäähdytimme kuoharin jääkaapin pakastelokerossa ja katselimme sitten naposteltavan kera koostetta Williamin ja Katen häistä CNN:ltä. Paikallinen suklaa oli meistä ihan ok, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa.

Hieman ennen kuutta lähdimme käymään Riian linnalla ja katselemaan Riian vanhaa muuria sekä meripihkaesineitä Torna -kadulle. Torna -kadun päästä löytyi myös ruutitorni, josta tietysti piti ottaa muutama kuva. Hyvin läheltä löytyi ns. Kissatalo, jota on myös väitetty Riian kuvatuimmaksi kohteeksi. Tämän keltaisen talon erikoisuus on siinä, että sen kahden tornin huippuja koristavat mustat kissapatsaat. Kiertelimme vanhankaupungin katuja, kuuntelimme katusoittajia ja etsiydyimme sitten Daugava -joen rantaan. Rannan kävelytielle ei ollut aivan helppoa päästä, mutta hieman liikennesääntöjä oikoen sekin onnistui. Vanhankaupungin puolivälistä noin raatihuoneen aukion tasalta pääsee alittamaan vilkasliikenteisen tien, mikä on yksi oikeista reiteistä rantakadulle. Kävelimme joen rannalta aina Pilsetas -kanavan pohjoispuolelle puistoon pohtimaan sopivaa illallisravintolaa. Pilsetas -kanavasta voisi mainita vielä sen, että siinä liikennöivät pienehköt veneet, joilla voi tehdä jonkinlaisen kiertoajelun. Pilsetas kanavan yli on rakennettu useita siltoja, joista ainakin yhteen (Oopperatalon takana) hääparit olivat kiinnittäneet useita lukkoja. Valitsimme ravintolaksi Livonijan, joka sijaitsee Livu -aukion kupeessa melko keskellä vanhaa kaupunkia. Munkin kaapuun pukeutunut poika ohjasi meidät kellariravintolan hämyyn. Koska kellariravintolassa ei ollut muita ruokailijoita, emme olleet lainkaan vakuuttuneita valinnan onnistumisesta. Alkupalana nautitut paistetut leipäviipaleet, juusto ja sipulirenkaat voimakkaan dipin kanssa antoivat kuitenkin luvan odottaa hyvää pääruokaa. Pääruuaksi tilasimme kumpikin taimenet vihanneksilla ja myös nämä foliossa haudutetut annokset osoittautuivat ihan kelvollisiksi. Mausteita olisi ehkä kaivannut lisää ja ylipäätään jotain erityistä särmää, mutta ainakin ruoka vaikutti terveelliseltä. Siksi rohkenimme ottaa jälkiruuaksi suklaakakkua ja omenapiirakkaa, joiden myötä kokonaisuus ei varmasti jäänyt terveellisen puolelle. Juha oli juuri kysymäisillään tarjoilijalta milloin paikallisilla on tapana nauttia ruokaansa, kun tilan täytti suomalainen ryhmämatkaseurue. Salamavalot välkkyivät ja kellarin täytti kiivas keskustelu siitä, kuinka monta viinipulloa tilataan mihinkin pöytään ja ottaako joku kenties olutta. Olimme valmiita poistumaan ja maksoimme tästä ateriasta 10% palvelumaksuineen hieman alle 50 latia. Livonija -ravintolasta jäi positiivinen vaikutelma, sillä palvelu oli erittäin ystävällistä, kellari mukavan erilainen ruokapaikkana ja raaka-aineet vaikuttivat hyviltä.

Ulkona ilma oli viilentynyt reippaasti, mutta onneksi hotellille ei ollut kovin pitkä kävelymatka. Olimme huoneessa noin klo 21.30, joten Riian yöelämästä ei ole mitään kerrottavaa.

Matkakertomusten alkuun | Seuraava sivu