Matkakertomus: Riika

Riika

30.4.2011, lauantai

Yöunet Hotel Neiburgissa maittoivat hyvin, emmekä kokeneet samanlaista herätystä kuin Juha muutamaa viikkoa aiemmin Lahden Seurahuoneella. Siellä nimittäin hotellivieraiden oletetaan nousevan ylös klo 7 ja herätyskellona käytetään poraa sekä vasaraa, joilla haperoituvaa rakennusta koetetaan epätoivoisesti elvyttää. Noin yhdeksältä kävimme haukkaamassa hyvät aamupalat. Tarjolla oli leipää, leikkeleitä, hedelmiä, munakasta, makkaroita, lettuja, jogurttia, croisantteja, mehuja ym. Kaikki mitä hotelliaamiaiselta saattoi odottaa, oli katettu. Lisäksi kahvi, joka tarjoiltiin suoraan pöytään, oli erittäin hyvää. Haluan korostaa aamupalapuolta nimenomaan siksi, että netissä monien Riian hotellien aamupalatarjoilua on moitittu erittäin suppeiksi.

Lähdimme käymään rautatieaseman lähellä olevalla Stockmannilla, josta ostimme mm. pieniä Riga Black Balsam -pulloja sekä hieman muita tuliaisia. Sää oli hyvä ja taivas liki pilvetön. Paluumatkalla vanhaan kaupunkiin kävimme muutamissa pikkukaupoissa, joista mukaan tarttui mm. vaatetta Juniorille. Päätimme seuraavaksi käydä katsomassa Riikaa kaiketi korkeimmalta mahdolliselta paikalta, eli Pyhän Pietarin kirkon tornista. Pääsyliput sinne maksoivat 3 latia / hlö. Aluksi kiipesimme portaita muutaman kerroksen ylöspäin ja jäimme sitten odottamaan hissiä. Juha huomasi hissin vieressä kyltin, jonka mukaan hissi kulkee ylös ja alas joka kymmenes minuutti. Aika pian hissi tulikin ja hyppäsimme kyytiin. Kuljettajana toimi kaapumaiseen asuun pukeutunut nuori mies, joka ei ollut lainkaan juttutuulella. Hän luki mieluummin kirjaa, mikä on toisaalta aivan ymmärrettävää, sillä homma on varmasti todella tylsää. Pääsimme torniin ja Juha yllättyi heti kolmesta asiasta. Ensinnäkin olimme yllättävän korkealla, toisekseen näköalatasanne oli melko kompakti ja kolmanneksi hissi näytti olevan ainoa tapa päästä pois tasanteelta. Sanotaan näin, että jos matkailuja potee yhtään korkean- tai ahtaanpaikan kammoa, niin Pyhän Pietarin kirkon näköalatorni tarjoaa aimo annoksen siedätyshoitoa. Torni ei kuitenkaan huojunut, kuten niin monet muut vastaavat kokemamme. Kun käsien tärinä väheni, piti tietysti napsaista muutama kuva. Hissi vaikutti käytännössä kulkevan jatkuvasti, eli sen odottelu jäi pois halutessaan vain muutamiin minuutteihin.

Kävelimme läheiselle Mustapäiden talolle ja kävimme useissa matkamuistomyymälöissä ostamassa pieniä matkamuistoja. Meillä oli vielä aikaa käydä Tuomiokirkolla, mutta sisäänpääsymaksu 5 latia / hlö ei houkuttanut. Käytännössä Tuomiokirkon urut olisivat ilmeisesti olleet se päänähtävyys, mutta nytpä jäi henkilökohtaisesti näkemättä. Palasimme hotellille siten, että ehdimme pakkaamaan tavaramme ja kirjautumaan ulos ennen klo 12.00 ollut check-out:ia.

Palasimme bussilla lentoasemalle. Riian lentoasemasta voisi mainita vielä sen verran, että vaikka saimme Finnarilta SMS-viestinä check-in vahvistukset, niillä ei Riian lentoasemalla tee mitään. Kävimmekin Finnairin palvelupisteessä (2. kerros) tulostuttamassa itsellemme paperiset versiot. Kaikki kaupat (~ 5 kpl) olivat turvatarkastuksen jälkeen. Paluumatka sujui mukavasti, tosin Helsingin lennonjohdon vuoksi noin 20 minuuttia aikataulusta myöhässä. Isovanhemmat ja tietysti myös Juniori olivat meitä vastassa.

Yhteenveto

Riika ja ennen kaikkea meille tutummaksi tullut vanha kaupunki oli meidän mielestämme oikein mukava kohde lyhyelle viikonloppuvisiitille. Riian eduksi suomalaisen matkailijan näkökulmasta täytyy ehdottomasti nostaa lyhyt lentomatka. Pääsimme toisenlaisiin maisemiin erittäin nopeasti, mikä on tärkeää kun aikaa ei ollut kovinkaan paljoa. Jos olisi ollut kesä, oikein lämmintä ja yksi päivä lisää, olisi voinut käydä myös esimerkiksi Jurmalan hiekkarannoilla.

Ennakkoon olimme lukeneet, että palvelu Riiassa saattaa olla hieman nuivaa, mutta meidän kokemuksemme olivat aivan päinvastaisia. Kaikki osasivat myös englantia erittäin hyvin. Minkäänlaisia vaaranpaikkoja, huijausyrityksiä tms. emme myöskään tällä lyhyellä matkalla huomanneet. Nämä asiat haluan tuoda esille nimenomaan siksi, että myös täysin päinvastaisia kirjoituksia löytyy netistä aika paljon. On toki muistettava, että emme liikkuneet kovin myöhään emmekä humalassa, jolloin riskit ovat toki suuremmat kaikkialla maailmassa.

Kuten aiemminkin on todettu, emme ole kovin hyviä shoppailemaan matkoilla. Emme siis ostaneet mitään erityistä ja Juhan harmiksi varsinaisia elektroniikkaliikkeitäkään ei juuri eteen osunut. Tietysti nyt Riga Balsamia piti ostaa jonkin verran, vaikka sitä emme kyllä itse matkalla maistaneetkaan.

Kaikin puolin siis mukava reissu ja onneksi myös säät suosivat kaupungilla kiertelyä.

Edellinen sivu | Matkakertomusten alkuun