Automatka Norjaan 12.-21.07.2002

Matkakuvat löydät täältä: Matkakuvia Ruotsista ja Norjasta

Matka alkoi perjantaina 12.07.2002 laivamatkalla Helsingistä Tukholmaan. Matka meni kuin mikä tahansa aikaisempikin risteilymatka Ruotsiin - hyvää ruokaa jne.

Lauantai-aamuna Tukholmassa valitsimme tien E4 Jonköpingiin. Kävimme matkalla ajamassa läpi Kolmårdenin autosafarin ja otimme muutamia kuvia eläimistä. Jonköpingin kohdalla vaihdoimme tielle numero 40 ja ajoimme sitäpitkin Göteborgiin, jossa meillä oli hotellihuone varattuna Hotel Operasta. Matka sujui mukavasti pitkin hyväkuntoisia (moottori)teitä ja matkalla oli hyvin aikaa pysähdellä paikoissa joissa halusimme. Götebogiin saavuimme klo. 19.00 ja kävimme vielä syömässä ja kävelyllä ennen nukkumaanmenoa.

Sunnuntaina lähdimme ajamaan Göteborgista pohjoiseen tietä E6 ja vaihdoimme tielle nro 160 Jörlandan kohdalla, jotta pääsimme ajelemaan rantateitä pitkin. Näkymät tieltä 160 olivatkin komeat ja ylitimme muutamia erittäin korkeita siltoja. Herrestadin kohdalla valitsimme tien nro 161, ylitimme merenlahden lossilla. Lysekilin kohdalla ja jatkoimme tietä nro 162 Dingleen. Dinglestä jatkoimme moottoritietä E6 kohti Strömstadia, joka löytyy lopulta tien 176 varrelta. Strömstadista hankimme liput Norjan Sandefjordiin kulkevalle lautalle. Saimme liput (vaikka hetken näytti pahalta) ja ajoimme auton lauttaan. Lautta oli eräänlainen pienoismalli ruotsinlaivoista taxfree -kauppoineen ja ravintoloineen. Matka Sandefjordiin kesti n. 2,5h. Lähdimme heti ajamaan tietä 303 Larvikiin ja tämän jälkeen siirryimme moottoritielle E18. Jotta näkisimme paremmin maisemia, ajelimme välillä rantateitä pitkin teitä 416 ja 411. Tieltä 411 lähtenyt tie Kilsundin rantakylään oli kuitenkin liian kapea ja käännyimme ensimmäisen mahdollisuuden tullen takaisin, sillä meinasimme tehdä turhan läheistä tuttavuutta kovaa vastaantulleen poliisiauton kanssa. Ajelimme loppumatkan Kristiansandiin E18 -tietä pitkin, maksaen kolmisen kertaa tietullimaksuja (10 - 20 kr / kerta) ennen perillepääsyä. Kaupunkiin ajaminen olisi maksanut 10 kr, mutta ajoimme väärää kaistaa pitkin, emmekä joutuneet maksamaan mitään, vaikka yritimmekin tuputtaa rahaa paikalle pöllähtäneelle virkailijalle. Jouduimme etsimään sopivaa Hotellia vajaan tunnin verran, kunnes löysimme n. 21.00 Hotel Comfort Skagerrakin. Ennen nukkumaanmenoa kiertelimme vielä hetken kaupungilla ja kävimme syömässä pizzaa ja pastaa.

Maanantaina lähdimme lyhyen aamukävelyn jälkeen ajelemaan tietä E39 kohti Vigelandia, jonka kohdalla vaihdoimme tielle nro. 460. Halusimme nimittäin käydä katsomassa Norjan eteläisimmän kärjen. Vågesta löytyivätkin melkoiset maisemat kallioineen ja kaiken kruunasi vanha majakka, johon kiipesimme ottamaan kuvia. Kalastelimme myös hieman kivikkoisella rannalla ilman mainittavaa menestystä... Kun olimme aikamme pällistelleet, palasimme tietä 460 Vigelandiin ja ajoimme tämän jälkeen suoraan pohjoiseen. Lähdimme tämän jälkeen hivenen itään (tie 42) ja jälleen Hornnesin kohdalla otimme suunnan pohjoiseen pitkin tietä nro. 9. Maisemat olivat kertakaikkiaan upeat. Esimerkiksi Rygnestadin kohdalla on levähdyspaikka, jossa joki virtaa pitkin sileitä kallioita - mukava paikka vilvoitella jalkoja, vaikkakin vesi oli vuoristomaisen kylmää. Heti Rygnestadin jälkeen siirryimme kokeilemaan Hondan mäennousukykyä tielle nro 45. Ympärillä kohosi useita n. 1500 m korkeita vuoria viileine puroineen. Tie oli paikoitellen melko kapea, mutta varsin hyväkuntoinen. Noin 25km ennen Dalenia kokeilimme ABS -jarrujen tehoja lampaiden hyppiessä tielle. Välimatkaa niihin jäi kuitenkin vielä n. 5m. Kannattaa joka tapauksessa ottaa kotieläinvaroitusmerkit todesta! Ennen Dalenia pääsimme ajamaan alas elokuvistakin tuttua serpentiinitietä. Valitettavasti laaksossa lepäilevällä Dalenin kylällä ei ollut tarjota meille sopivaa yösijaa, joten ajoimme Often kautta tietä E134 Morgendaliin. Saimmekin siis huoneen Norjan "laskettelumekasta", ei hassumpi paikka tämäkään. Erityisen mukavaksi hotelli Rika Morgendalin teki se, että pääsimme seuraavana aamuna pulahtamaan hotellin uima-altaaseen.

Tiistaina suuntasimme Seljordiin, jonka järvessä kuulimme majailevan jonkinlaisen hirviön. Tämän meille kertoi eräs Norjassa asuva suomea puhunyt nainen, kun pysähdyimme maanantaina syömään tien nro 42 varrella. Hirviötä ei näkynyt, vaikka koitimme houkutella sitä paikalle kahlaamalla. Koska Juhalla oli vielä kova ajourakka edessä, varmuuden vuoksi vain Päivi meni rantaveteen ;). Ajoimme tietä 36 Gvarviin asti, jonka kohdalla vaihdoimme tielle 360 kohti Notoddenia. Ajoimme muutaman kilometrin tietä E134 kohti Seljordia, jotta pääsimme näkemään ns. sauvakirkon. Historiallinen näky ja ihan hieno muutenkin. Tämän jälkeen ajoimme tietä E134 Drammeniin, jossa söimme hampurilaiset ennen loppupyrähdystä pitkin tietä E18 Osloon. Oslossa meillä oli varattuna huone hotelli Ankerista, mutta pääsy hotellille oli uskomattoman vaikeaa. Vaikka haimme eräästä hotellista kaupungin kartan, ovat norjalaiset osanneet tehdä kaupungista todellisen autoilijan painajaisen. Yksisuuntaisia ja umpikujia on enemmän kuin laki sallii - lisäksi tietyöt toivat oman suolansa soppaan. Noh, aikamme kierreltyämme hotellin ympärystä löysimme raon, jonka kautta tungimme itsemme parkkipaikalle. Ennen nukkumaanmenoa oli vielä "pakko" kierrellä kaupunkia, joka näyttikin kävelijän näkökulmasta oikein mukavalta. Söimme Mona Lisa -nimisessä ravintolassa hinta-laatusuhteeltaan elämämme hirvittävimmät pizzat - noh, kokemus sekin :)

Keskiviikkona kävimme Vigelandissa, Kon-Tiki -museossa sekä tutustumassa Viikinkien laivoihin sekä esineistöön. Kävelimme myös Oslon linnoituksilla. Pienen päivälevon jälkeen lähdimme taas kävelylle keskustaan ja poikkesimme rantaravintolassa syömässä melkoisen kalliit, mutta tällä kertaa oikein hyvänmakuiset pastat. Juha jututti myös hetken norjalaista kalastajaa, joka mm. antoi lasten kokeilla kalastamista virvelillä. Oli saanut jo muutaman turskankin.

Torstaina Juhalla oli hivenen vatsa sekaisin (mahtoiko olla edellisen illan pastan seurausta ;)..), joten lähdimme liikenteeseen hieman tavallista myöhemmin. Juha halusi käydä kokeilemassa kalaonneaan paikassa, josta näki edellisenä iltana nostettavan ylös makrillia. Kalaonni oli kuitenkin huono ja ainoan lohdun toi Päivin jigiin tartuttama pienehkö lyyraturska. Kala pääsi kuvan ottamisen jälkeen takaisin kasvamaan. Lyyraturskaa enempää ei kovasta yrityksestä huolimatta saatu. Loppupäivä kierreltiin kauppoja, mutta emme löytäneet oikein mitään ostettavaa. Samat tavarat löytyy Suomestakin ja tavallisesti selvästi edullisemmin.

Perjantaina koitti lähtö Oslosta kohti Tukholmaa. Ajelimme tietä nro E18 ja tankkasimme varakanisterista bensaa Orjen kohdalla, josta lähetimme myös muutaman postikortin. Seuraavan kerran pysähdyimmekin vasta Västeråsissa, jossa kiertelimme muutamia kauppoja. Ilta oli kuitenkin vielä nuori, joten päätimme etsiä hotellin Bålstan ja Tukholman väliltä. Eipä arvattu miten vaikeaa se oli..ensimmäinen hotelli oli täynnä ja toisen parkkipaikalle emme meinanneet osua millään. Noh, Scandic -hotelli n. 7 km päästä Tukholmasta tarjosi hyvät yöunet ja hyvät ruuat.

Lauantai-aamuna ajoimme suoraan laivaterminaaliin ja laitoimme auton 5-6 tunniksi parkkiin. Kävelimme tämän jälkeen Skansenin eläintarhan lauttaan ja kiertelimme tämän jälkeen ympäri eläintarhaa kuvia napsien. Lopuksi otimme ja kävelimme takaisin terminaaliin, otimme auton ja tunnin jonotuksen jälkeen ajoimme auton laivaan. Laivalla söimme hyvin (kuten tulomatkallakin) ja teimme hieman ostoksia jne.

Yhteenveto

Reissu oli mukava ja vaikka ajokilometrejä kertyi 2200 km, ei ajaminen tuntunut lainkaan raskaalta. Asiaa toisaalta auttoi se, että alla oli uusi auto monilla herkuilla (mm. automaattinen ilmastointi) ja toisaalta se, että maisemat olivat hienot. Vaikutti myös siltä, että kanssa-autoilijat ajoivat vähemmän agressiivisesti kuin Suomessa, mikä näkyi vähäisenä puskurissa roikkumisena ja varsin turvallisina ohituksina.

Norjassa sai kuitenkin välillä haukkoa happea katsellessaan (ravintola)hintoja, mutta toisaalta osasimme jossain määrin varautua asiaan. Myös tietullit tuntuivat aluksi rahastukselta, mutta kun ajatteli asiaa hieman tarkemmin, huomasi teiden korkean laadun ja niiden sijainnin vaikeassa vuoristomaisemassa tasapainottavan yhtälöä. Hienoa oli myös se, että Norjassa oli vähän väliä informaatiopisteitä, joista suurimmasta osasta sai mukaansa jopa ilmaisen aluekartan!

Ihmiset olivat kaikkialla asiallisen ystävällisiä ja osasivat luonnollisesti erittäin hyvin englantia. Ongelmia ei ollut - mitä nyt ovet avattiin eri suuntaan kuin Suomessa ja välillä oli hieman vaikeuksia saada bensaa pumpusta...:)

Kokonaisuutena hieno reissu tämäkin. Ensi kerralla täytyy sitten tutustua Pohjois-Norjaan, jolloin kalaakin tulee toivon mukaan paremmin.

Paluu