Matkakertomus: Vilna ja Trakai

Johdanto

Tämä matkakertomus kertoo 4.11. - 5.11.2011 tekemästämme viikonloppureissusta Vilnaan ja Trakain kaupunkiin.(Liettua)

Katso lisää matkakuvia täältä!

Tutustu myös oheiseen reissukarttaan.

Vilna

4.11.2011, perjantai

Vilnan reissu oli aika täpärällä, sillä Juha heräsi keskiviikkoaamuna kuumeisena ja kurkku kipeänä. Juniorin edellisellä viikolla potema kuumetauti oli ilmeisesti hypännyt Juhaan. Meitä lohdutti kuitenkin se, että aiemmin syksyllä olimme suunnitelleet pidempää reissua, jonka aloitus olisi osunut keskelle Juniorin kuumepäiviä ja jatkunut Juhan sairastumiseen saakka. No, nytpä ei tarvinnut sitäkään reissua perua, kunhan vaan tämä pikapyrähdys onnistuisi. Torstaina Juhalla ei ollut enää kuumetta, joten syytä Vilnan reissun perumiseen ei ollut.

Juniori jäi yökylään isovanhemmille, koska häntä eivät vanhat rakennukset ja nähtävyydet voisi vähempää kiinnostaa. Matkamme Vilnaan sujui mukavasti lentoajan ollessa noin tunnin. Perillä aurinko paistoi ja lämpöä oli noin kymmenen asteen verran. Aika samanlainen syksyinen sää siis kuin Suomessa, pientä sumua myöden. Lentokentän aulassa oli kolmisenkymmentä ihmistä vastassa kukkien, kakun, punaisen maton ja kameroiden kanssa - tosin he eivät odottaneet meitä. Olisi ollut hauska tietää, kuka ansaitsi noin hienon vastaanoton, mutta kunniavierasta ei vaan näkynyt.

Heti lentokentän uloskäynnin vasemmalla puolella huomasimme bussipysäkin. Bussi numero 2 kaarsi sopivasti paikalle ja tiesimme, että se menee keskustan suuntaan. Ilmeisesti bussi numero 1 olisi mennyt vieläkin lähemmäs vanhaa kaupunkia, mutta olimme valmiita kävelemään hyvässä säässä. Juha koitti maksaa matkan 50 litin setelillä (matkan aikana arvo n. 15 euroa), mutta kuski ei suostunut ottamaan sitä vastaan. Kuski näytti, että pitää maksaa kolikoilla. Mistä tässä nyt muuttuu kolikoiksi, kun vasta saavuttiin maahan emmekä nähneet lentoasemalla minkäänlaista kioskiakaan, missä olisi voinut setelin hajoittaa. Kuski ei kuitenkaan heittänyt meitä ulos, vaan jatkoi ajamista. Niinpä me istuimme alas odottamaan lipuntarkastajia, paikallista poliisia ja putkareissua. Viimeisenä oljenkortena Juha nappasi tarkustaan nykyajan sveitsiläisen linkkuveitsen eli älypuhelimen. Sen avulla näimme bussimme liikkeet kaupungin kaduilla ja pystyimme haarukoimaan paikan, jossa hyppäämme pois kyydistä. Paikaksi valitsimme Svitrigailos ja M.K. Ciurlionio -katujen risteyksen. Kun vaan siitä jatkaisimme itään, osuisimme hotellillemme.

Ohitimme kävellessämme mm. Pyhän Mikalin ja Konstantinuksen ortodoksisen kirkon ja presidentin palatsin. Shakespeare boutique Hotel -niminen hotellimme löytyi helposti Vilnan vanhankaupungin koillisreunasta. Saimme huoneen heti, vaikka kello ei ollut vielä kahtatoista. Vastaanotto oli lämmin ja meidät opastettiin huoneeseen saakka. Hotellin erikoisuus on siinä, että huoneilla ei ole numeroita, vaan jonkin kuuluisan kirjailijan tai runoilijan nimi. Meidän huoneemme vaikuttajana oli liettualainen runoilija Maironis, josta emme kyllä olleet koskaan kuulleetkaan. Huone oli joka tapauksessa siisti ja persoonallinen, mikä kelpasi meille mainiosti.

Emme tässä vaiheessa viettäneet huoneessa aikaa kuin muutaman minuutin ennen kuin lähdimme kiertelemään kaupunkia. Aivan ensimmäiseksi huomiomme kiinnittyi Pyhän Annen kirkkoon. Kävimme kurkkaamassa sisälle, mutta siellä oli käynnissä täydellinen restaurointi. Jatkoimme Maironio -katua pohjoiseen ja kävelimme puiston läpi Gediminas -linnakukkulalle vievälle tielle. Mukulakivillä päällystetty tie tuotti vaikeuksia korkokengillä liikkeellä oleville naisille (jotka yleensä puhuivat venäjää) sekä kohtalaisen jyrkkyytensä vuoksi vanhemmille ihmisille. Matka ei kuitenkaan ole pitkä. Jos kunto on oikein huono, paikalle pääsee myös jonkinlaisen köysiradan avulla kukkulan pohjoispuolelta.

Näkymät kukkulalta olivat periaatteessa oikein hyvät. Käytännössä aurinko oli juuri vanhankaupungin suunnassa ja ilmassa oli vielä jonkin verran sumua. Kävimme tietysti myös Gediminas -tornissa (pieni pääsymaksu), jossa oli esillä muutama haarniska, miekka ym. näyttelykappaleita. Paras anti oli kuitenkin tornin huippu, josta näkee hyvällä säällä yli kaupungin. Näimme myös suoraan idässä olevan kolmen ristin kukkulan, jonne emme kuitenkaan vaivautuneet kiipeämään.

Laskeuduimme kukkulalta ja ohitimme Gediminaksen patsaan. Kävimme Vilnan katedraalissa, josta jäi ihan positiivinen mielikuva. Katedraali ei ole erityisen suuri katedraaliksi, mutta selkeälinjaisuus, tyylikkäät taulut ja valkoisena hohtavat pylväät (niin sisällä kuin ulkonakin) olivat vaikuttavat.

Katedraalilta jatkoimme presidentinlinnan ja Vilnan yliopiston ohi ravintolaan nimeltä Cozy. Ravintolavalinta oli spontaani ja perustui nälkään sekä siihen, että Buranan ansiosta Juhalla oli hetki, jolloin kurkkukivusta huolimatta syöminen oli siedettävää. Ravintola ei ollut ollenkaan hullumpi ja ruokakin oli maittavaa. Esimerkiksi Juha tilasi alkuruuaksi sillisekamelskan, jossa oli sillin lisäksi perunaa, kananmunaa, tomaattia sekä säilöttyä punasipulia. Ilmeisesti jonkinlainen paikallinen erikoisuus, sillä vastaavia annoksia oli muutamassa muussakin ravintolassa.

Jatkoimme jonkinlaista "puistoesplanadia" pitkin kaupungintalolle ja siitä etelään Aamunkoiton Portille. Portin kohdalla tarkastelimme lentoasemalta mukaamme nappaamaa Vilnan karttaa tarkemmin ja totesimme, että siihen ei voi juurikaan luottaa. Niin Pyhän Annen kirkko kuin Aamunkoiton porttikin oli merkitty korttelikaupalla väärään paikkaan. Mutta perille löysimme kaikesta huolimatta.

Koska seuraava päivä tulisi sisältämään bussimatkan, kävimme tarkastamassa bussiaseman sijainnin sekä tutkimassa aikatauluja. Suuntasimme siis lounaaseen ja matkalla vierailimme kauppahallissa. Kauppahalli oli melko karu, mutta silti mielenkiintoinen läpikulkupaikka. Bussiasemakin löytyi helposti, mutta emme saaneet mukaamme minkäänlaista aikataulua. Infotiskillä ollut nainen ei osannut englantia. Tulimme kuitenkin jonkinlaiseen loppupäätelmään siitä, mihin aikaan meidän pitäisi huomenna saapua asemalle.

Suuntasimme jälleen vanhaan kaupunkiin ja kävimme katsomassa munapatsasta, joka symboloi Vilnan kaupungin elvyttämistä. Kävelimme kaupungintalon ohi Vilnan vanhimmalle kadulle (Pilies) ja kävimme eräässä kahvilassa nauttimassa mm. jäätelöä. Tämän jälkeen oli hyvä levähtää hetki hotellihuoneessa, jonne ei kahvilasta ollut matkaa kuin muutama sata metriä.

Noin klo 18 lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Hotellissamme oli ilmainen langaton netti, minkä ansiosta Juha saattoi selata TripAdvisor -palvelun kautta eri ravintolavaihtoehtoja. Ensi kuitenkin kävimme pienellä iltakävelyllä, jonka aloitimme katedraalin kupeesta Gedinimo -kadulta. Otimme mm. valokuvan akateemisen draamateatterin kolmesta muusasta. Käännyimme sitten vasemmalle Vilniaus -kadulle, jossa vielä muutama kauppa oli avoinna. Emme kuitenkaan löytäneet mitään ostamisen arvoista. Eräs kehuttu ravintola sijaitsi Vilniaus -kadulla, mutta ulkoapäin katsoen se ei vaikuttanut meidän jutultamme. Niinpä jatkoimme kiertelyä. Illallakin kadut tuntuivat turvallisilta nimenomaan vanhan kaupungin ytimessä, mutta välttämättä kaikkein kapeimmille ja pimeimmille kaduille emme lähteneet seikkailemaan. Kävimme myös eräässä toisessa suositellussa ravintolassa, mutta heillä oli valitettavasti aivan täyttä. Tästä TripAdvisorin arvostelut olivat "varoittaneetkin", joten emme yllättyneet. Lopulta valitsimme aivan omasta päästämme ravintolan nimeltä Aula.

Ravintola Aula osoittautui mukavaksi ja fiksusti eri osioihin jaetuksi ravintolaksi. Tarjoilija oli mukavan asiallinen ja osasi hyvin englantia. Tilasimme alkuun juustokuorrutettuja leipätikkuja ja pääruuaksi taimenta sekä ankankoipea. Ruokajuomana oli olutta sekä valkoviiniä. Jälkiruuaksi nautimme omenapiirakasta sekä sitruunatorttua. Kaikki ruuat olivat herkullisia ja annokset sopivan runsaita - jälkiruuat jopa hieman ylimitoitettuja. Hintataso oli noin kolmanneksen siitä mitä vastaavat ruuat juomineen maksaisivat Suomessa, joten olimme erittäin tyytyväisiä.

Viileä usva alkoi jo laskeutua hämärille kaduille ja olimme niin täynnä, ettei tullut mieleenkään syödä tai edes juoda enää yhtään mitään. Niinpä päätimme mennä suoraan hotellille, jonne ei ollut matkaakaan kuin muutama sata metriä.

Matkakertomusten alkuun | Seuraava sivu