Matkakertomus: Wales

Johdanto

Tämä matkakertomus kertoo 12.7. - 20.7.2011 tekemästämme lomamatkastamme Walesiin.

Matkalle lähtijöinä meillä oli lisäkseni vaimoni Päivi sekä vajaa kuukausi sitten kaksi vuotta täyttänyt pojanvesseli, "Juniori". Wales ja nimenomaan autoloma valittiin kohtuullisen pohdinnan jälkeen matkakohteeksi sen vuoksi, että mikäli vuoden 2010 kaltainen hellekesä toistuu, haluamme viettää edes pienen osan lomastamme hieman viileämmässä. Toisaalta arvioimme Walesin myös turvalliseksi ja kaikin puolin rauhalliseksi vaihtoehdoksi pienen lapsen kannalta. Toki tämän kriteerin täyttäviä vaihtoehtoja löytyy paljon muitakin.

Emme odottaneet Walesin reissulta mitään erityisiä henkeäsalpaavia elämyksiä. Lähinnä hienoja maisemia, linnoja, ehkä muutama jännittävä luola sekä ehkä pientä rannalla touhuamista. Toivoimme toki, että sademäärä jäisi mahdollisimman vähäiseksi, sillä se haittaa vähintäänkin valokuvausta.

Vaan miten reissussa sitten loppujen lopuksi kävikään - lue alempaa lisää.

Lisää matkakuvia löydät tätä linkkiä klikkaamalla..

Tutustu myös oheiseen reissukarttaan. Reissukartta avautuu uuteen ikkunaan, joten voit matkakertomusta lukiessasi kurkata helposti missä kohdassa milloinkin liikuimme.

Matka alkaa - päivän pääkohteena Salisbury

12.7.2011, tiistai

Aamu meni pitkälti lähtövalmisteluissa ja Juniorin viihdyttämisessä. Hän selvästi aisti, että jotain erityistä oli tapahtumassa. Itse asiassa, kun reissua edeltävän viikon aikana koitimme jutella hänen kanssaan ohimennen lentämisestä ja lentokoneista, vastauksena saattoi olla "minä nukun nyt" tai vaikka "mennään junalla". Jostain kummallisesta syystä Juniori vältteli sitkeästi minkäänlaista keskustelua tulevasta lentomatkasta.

Päivin vanhemmat hakivat meidät noin 11.45 ja veivät Hki-Vantaan lentokentälle. Lentokentällä kaikki sujui odotetusti. Lentokin lähti melkein ajallaan (14.05 -> 14.15) ja mikä parasta, Juniori nukahti 5 minuuttia nousun jälkeen ja koisasi makoisat kaksi tuntia. Poika ei herännyt kohtalaisiin ilmakuoppiin Alankomaiden edustalla eikä edes itänaapureidemme tulevaisuuden toivojen pitämään huutokonserttiin. Juniorin ja isän kärsivällisyyttä koeteltiin kuitenkin siinä vaiheessa, kun kävelysiltaa ei saatu Heathrowin lentokentällä kiinni koneeseen kuin vasta 20 minuutin aherruksen jälkeen. Tuntui jotenkin käsittämättömältä, että miten tuollaisen rutiinitehtävän suorittaminen voi olla niin uskomattoman vaikeaa.

Jonotimme passintarkastukseen suurinpiirtein samat 20 minuuttia. Seuraava 20-30 minuuttia taas meni siihen, että selvittelimme murjotun Delsey -matkalaukkumme kohtaloa. Ei siinä mitään, että naarmuja ja klommoja oli tullut roppakaupalla lisää, mutta selkäsaranan vääntyminen ja pohjan halkeaminen pakottivat reklamoimaan liioitellusta voimankäytöstä laukun siirtelyssä. Tämä vaivannäkö kuitenkin tarkoitti meille myöhemmin 100 euron hyvitystä, kun ostimme uuden laukun rikkoutuneen tilalle. Toisaalta vanha laukku olisi palvellut meitä vielä monilla reissuilla, joten ei tässä missään nimessä voitolle jääty...no, tällaista sattuu.

Europcarin tiski löytyi helposti ja olimme tyytyväisiä kun tiski oli vapaa eikä enää tarvitsisi jonottaa. Asiakaspalvelija kuitenkin kertoi, että hän vuokraa autoja vain niille, joilla ei ole varausta. Meidän pitäisi kuulemma ottaa bussi 18 heidän "pääkonttorilleen". Noh, tähän siirtymään ei tuhrautunut kuin 10 minuuttia, mutta hieman jo huolestutti mitä vielä tuleman pitää. Vuokraamossa kaikki sujui lopulta hyvin ja varauksemme oli voimassa. Haluan kuitenkin muistuttaa kaikkia autonvuokraajia siitä, että esimerkiksi Europcar ei ollut itse merkinnyt vuokrauspapereihin yhtäkään autosta löytynyttä vauriokohtaa. Käytännössä autossa oli kuitenkin matkustajan puoleisessa lokasuojassa selkeä klommo ja vanteessa lohkeama. Merkitsin nämä viat vuokrauspaperiin, vaikka meidän tapauksessamme asialla ei nyt niin suurta väliä ollutkaan. Tämä siksi, että meillä oli täysvakuutus ilman minkäänlaista omavastuuta. Kun sitten ojensin nämä täyttämäni paperit Europcarin portinvartijalle, hän ei ollut lainkaan kiinnostunut katsomaan noita vikoja. Eli kun vuokraat autoa, ole erittäin tarkka kaikista ulkoisista vioista ja merkitse aivan pienimmätkin jäljet tarkastuspapereihin - etenkin jos et ota tai jos et edes kaikissa paikoissa voi valita vakuutusta ilman omavastuuta.

Saimme vuokra-autoksi automaattivaihteisen dieselillä liikkuvan farmarimallisen Vauxhall (Opel) Insignian. Ratti tietysti oikealla, kuten Briteissä kuuluukin. Insignia osoittautui pienessä tylsyydessään ihan hyväksi matkakumppaniksi, vaikka suuren koon vuoksi oli välillä pieniä haasteita pysäköinnissä ja kylien äärimmäisen ahtailla kaduilla. Toisaalta matkatavaroille oli takakontissa riittävästi tilaa, vaikka ulkomittojen puolesta mukaan olisi pitänyt mahtua paljon enemmänkin tavaraa.

Ajoimme ensimmäiseen majapaikkaamme Salisburyyn ensisijaisesti teitä M3 ja A303 pitkin, kääntyen Amesburyn kohdalta etelään. Ensimmäinen tunti vasemmanpuoleisessa liikenteessä (~4 kaistaa) ja aivan lopun kapeammaksi muuttunut tie uuden auton ratissa vaativat hieman normaalia enemmän keskittymistä, mutta jo seuraavana päivänä ajamisen perusrutiini palasi. Ainoa loppuun asti kestänyt haaste ajamisessa oli siinä, että aina ei ollut täyttä varmuutta vallitsevasta nopeusrajoituksesta. Nopeusrajoitusmerkkejä ei oltu kylvetty teiden varsille samalla innostuksella kuin Suomessa.

Veimme perillä Salisburyssa tavaramme hotellihuoneeseemme (Milford Hall Hotel) ja lähdimme kaupungille kiertelemään ja ennen kaikkea syömään. Varsinaisista nähtävyyksistä näimme mm. Salisburyn katedraalin. Kävimme syömässä mukavassa lapsiystävällisessä italialaisessa ravintolassa ja tulimme sitten kaupan kautta hotellille. Juniorilla oli edelleen virtaa, jota tyhjensimme mm. hyppyttämällä häntä sängyllä. Valitettavasti tähän päivään ei oikein mahtunut energiaa kuluttavia ulkoleikkejä, mutta kovasti kyllä päristeltiin leikkiautoilla.

Sää oli koko päivän nätti puolipilvinen ja ilman lämpötila mukavat +19.

Matkakertomusten alkuun | Seuraava sivu