Matkakertomus: Wales

Stonehengen kautta Cardiffiin

13.7.2011, keskiviikko

Sisäinen kello oli vielä hieman sekaisin, koska Juha heräsi 6.30 paikallista aikaa ja muut vartin myöhemmin. Kävimme hieman seiskan jälkeen aamupalalla, joka aloitti Juhan kohdalla englantilaisten aamiaisten maratonin: makkaraa, pekonia, sieniä, munakasta, paistettua tomaattia ja silloin tällöin papuja sekä rasvaan upotettua leipää. Viimeksi mainittu ei ollut maultaan erityisen miellyttävä lähenteli epäterveellisyydessään kulinaristista itsemurhaa. Näiden lisäksi tyypilliseen aamiaiseen kuului varsinkin muiden osalta mehua, paahtoleipää sekä hilloa + aikuisille kahvia. Juniori veti ajoittain muroja - täydellisen kuivina ilman maitoa...noh, jokainen tavallaan. Walesin reissulla oli toki ihan mukavaa se, että vain murto-osa aamiaistarpeista piti hakea itsepalveluna.

Aamupalan, pakkailujen ja pesujen jälkeen käynnistimme auton ja otimme suunnaksi legendaarisen Stonehengen. Matkaa sinne oli vain vajaat 20 kilometriä, mikä menikin hujauksessa. Perillä meiltä veloitettiin pysäköinnistä 3 puntaa, mikä tosin hyvitettiin pääsylippujen (6 puntaa * 2 aikuista) hinnoissa. Mikäli et halua maksaa Stonehengen näkemisestä mitään, koita keksiä luvallinen paikka autollesi ja katsele nähtävyyttä verkkoaidan takaa. Tällöin et tosin näe kohdetta kuin yhdestä suunnasta, etäisyyttä on vähän enemmän etkä saa mukaasi laitetta, jolla kuulet englanniksi kohteen selostuksen. Tämä vaihtoehto kannattaa, mikäli rahan säästäminen tuo sinulle oikein hyvän mielen.

Kiersimme Stonehengen kahteen kertaan, koska Juniori oli äärimmäisen kiinnostunut kävelemään selostuskaiutin korvallaan, vaikka ei tietysti ymmärrä sanaakaan englantia. Huomasimme, että paikalle kannatti tulla aikaisin, sillä toisen kierroksen puolivälissä turisteja tuotiin paikalle bussilasteittain ja palatessamme parkkipaikalle n. klo 10.30, parkkitilaa näytti olevan hyvin vähän jäljellä.

Stonehengestä vielä sen verran, että paikan historiaan kannattaa tutustua hieman etukäteen, sillä muuten vierailusta jää käteen ainoastaan "no olihan siinä kiviä kerrakseen".

Stonehengen jälkeen jatkoimme Cardiffin suuntaan. Pienen ajomatkan jälkeen Juniori sai takapenkillä jonkin postraumaattisen stressireaktion Stonehengestä, minkä manasimme hänestä pois tutin ja sen unettavan vaikutuksen avulla. Voin kertoa, että tien vasemmalla puolella on huomattavan paljon vaikeampi ajaa, kun korvia vihlova kiljunta täyttää pään. Kun autoon laskeutui rauha, matka Cardiffiin sujui leppoisasti. Hotelli (Cardiff City Centre, Premier Inn) löytyi helposti aivan kuten sen lähellä oleva maksullinen parkkipaikkakin.

Tyypilliseen tapaan, veimme kamppeet hotellihuoneeseen ja lähdimme kaupungille. Juniori tarvitsi ruokaa aivan kuten me muutkin. Sorruimme varsin helppoon ravintolaan, jossa meille tarjoiltiin kanaa, perunaa, kasviksia ja pastaa. Ruuan päälle kävelimme lenkin ympäri Cardiffin stadionin aina Cardiffin linnalle. Tässäkään kohteessa Juniorista ei kehdattu laskuttaa mitään, mutta aikuisilta perittiin pääsymaksua 11 puntaa / hlö.

Cardiffin linna ei ole aivan samanlainen kohde kuin mitä muut myöhemmin Walesin reissulla kohtaamamme linnat olivat. Cardiffin linna on pikemminkin suuri muurien ympäröimä piha-alue, jonka sisällä on pienen kukkulan päällä erillinen linna (Norman keep). Tämän lisäksi kohteeseen kuuluu mm. kellotorni sekä palatsi. Pienen lisänsä vierailuun toivat petolinnut, joita pidetään häkissä linnapihalla. Näimme myös yhden lentonäytöksen. Hienoja lintuja, mutta hieman niiden elämä vankeudessa säälitti hieman siitäkin huolimatta, että erikseen kysyttäessä niiden kouluttaja vakuutti lintujen nauttivan tällaisesta helposta elämästä - tästä todisteena ne kuulemma palaavat aina omistajansa luo. Linnan sisäpihalla oli myös muutama vanhahko tykki ja paljon tilaa Juniorille juoksennella ympäriinsä.

Kävimme kaupassa ja palasimme hetkeksi hotellille. Otimme sitten suunnaksi Cardiff bayn, eli Cardiffin satama-alueen, joka on eräänlainen kaupungin viihteen keskittymä. Tietysti kävelimme aluksi 20 min. harhaan täydelliseen umpikujaan, mutta lopulta oikea reitti löytyi paikallisen avustuksella. Juniori otti lyhyet unoset rattaissa, mikä ei loppujen lopuksi ollut kovin hyvä ajatus. Hän oli äärimmäisen sydämistynyt siitä, että joutui heräämään ruokailemaan kesken unien. Jälleen kerran, autoleikit pelastivat tilanteen. Lisäksi onnistuimme saamaan Palomies Samin kuvalla varustetun pallon huvialueen automaatista, mikä ilahduttikin paluumatkan hotellille sekä huoneessa oletetun viisiminuuttisen. Todennäköisesti vessapaperirullasta olisi irronnut iloa pidemmäksi aikaa. Palasimme hotellimme muuten junalla. Matkaan kului vain n. 5 minuuttia eikä meiltä jostain syystä veloitettu matkasta yhtään mitään.

Mukava tekemisentäyteinen puolipilvinen päivä, ei vieläkään sadetta.

Edellinen sivu | Seuraava sivu