Matkakertomus: Wien, Bratislava ja Budapest

Grinzing (Wien)

10.4.2007, tiistai

Hotel Best Western Am Parkringin aamupala oli hyvä ja monipuolinen. Jopa kuohuviiniä oli tarjolla. Lisäksi aamupala tarjoiltiin 12. kerrokseen, mikä takasi hyvät näkymät yli kaupungin.

Päivän ensimmäiselle kohteelle ei tarvinnut pitkään kävellä. Me nimittäin menimme hotellimme viereiseen kaupunginpuistoon katsomaan Johann Straussin kullattua patsasta. Huomasimme patsaan lähellä kyltin, jonka mukaan meidät saattoi nähdä www-sivulla http://www.wien.gv.at/webcam/stadtpark/. Päivin sisko näkikin meidät kuvassa muutaman minuutin viiveellä, kun kerroimme hänelle osoitteen.

Kävelimme Wienin huvipuistoon, Prateriin. Huvipuisto avautuu aamuisin kello 10, mutta käytännössä moni laitteista oli vielä kiinni. Kävelimme huvipuiston läpi sen takana olevaan puistoon ja teimme pienen kävelylenkin. Näimme samalla 'kuuluisan' 5 kilometrin suoran. Menimme sitten Praterin huvipuiston lähellä olevalle metroasemalle ja ostimme 24h liput keskustan liikennevälineisiin. Hurautimme metroilla ja raitiovaunulla itsemme Wienin luoteispuolelle, Grinzingin kylään.

Grinzing on tunnettu erityisesti paikallisesti tuotetuista viineistään. Katselimme kylän kauniita taloja ja menimme syömään Grinzinger Hof:in ravintolaan. Päiville riitti omanapiirakka paikalliseen tapaan, kun Juha puolestaan tilasi wieniläisittäin valmistetun sipulipihvin. Itävallassa annokset ovat miehekkäitä ja salaattia on turha odottaa, ellei sellaista sitten tilaa erikseen. Annos koostui siis vain pihvistä, rapeaksi kuivatusta sipulista, paistetuista perunoista ja kastikkeesta. Juomaksi tilasimme lasilliset paikallista Rieslingiä sekä Itävaltalaista Chardonneyta. Ateria juomineen oli hyvä - uskallamme siis suositella tätä paikkaa Grinzingerissä vieraileville, vaikka vieläkin parempia paikkoja voi toki olla löydettävissä. Palasimme raitiovaunulla keskustaan, yliopiston tuntumaan. Kävelimme muutamien pienempien nähtävyyksien kautta hotellille lepuuttamaan jalkojamme.

Illemmalla päätimme ottaa 24h lipuistamme kaiken irti ja ajoimme raitiovaunulla Tonava -kanavan rannalle. Vaihdoimme sitten metroon, jolla viiletimme varsinaisen Tonavajoen saarelle. Kävimme Tonavapuistossa pienellä iltakävelyllä ja palasimme sitten metrolla Praterille. Ajattelimme, että pimeällä huvipuisto voisi näyttää meille paremman puolensa. Ja toden totta, pimeässä hohtavat värivalot paransivat tunnelmaa kummasti. Ja nyt lähes kaikki laitteetkin olivat auki. Huvipuistosta löytyy varmasti jokaiselle jotakin, vauvasta vaariin. Lisätietoja: http://www.wiener-prater.at/.

Otimme lopuksi raitiovaunun keskustaan ja kävimme vielä popsimassa hieman iltapalaa ennen paluutamme hotellille. Päivä oli ollut oikein mukava ja sää suosi meitä edelleen. Ulkona pärjäsi mainiosti t-paidassa. Ravintoloita voisi kehaista vielä sen verran, että palvelu oli kaikkialla nopeaa ja erittäin ystävällistä. Myös 24h lippu julkisiin kulkuvälineisiin oli kätevä, kun lipun leimaamisesta ei tarvinnut ensimmäisen leimauksen jälkeen välittää. Hintaakin tuolla oli kohtuulliset 5 euroa. Julkisten kulkuvälineiden käytöstä huolimatta onnistuimme kävelemään päivän aikana 23 kilometriä.

Edellinen sivu | Seuraava sivu