Matkakertomus: Wien, Bratislava ja Budapest

Bratislava

12.4.2007, torstai

Heti herättyämme pakkasimme tavarat, kävimme suihkussa ja syömässä ja lähdimme kävelemään kohti Wien Mitten asemaa. Ostimme liput S-Bahniin, jolla ajoimme eteläiselle rautatieasemalle. Rautatieasemalta ostimme liput Bratislavan junaan. Kaikki meni odotettua sutjakammin, joten ylimääräinen puoli tuntia meni asemalla istuskeluun. Aseman kaupat olivat aika vaatimattomia.

Junamatka meni mukavasti ja kohtuullisen nopeasti (runsas tunti). Liput tarkistettiin niin lähtö- kuin kohdemaassakin, mutta passeista oltiin kiinnostuneita vasta Slovakian puolella. Se, että ylipäätään oli eurooppalainen passi mukana, näytti riittävän. Perillä otettiin jälleen navigaattori esille ja annoimme sen johdattaa meidät muutaman kilometrin päähän Ibis Hotellille.

Bratislavalle oli varattu vain yksi iltapäivä, ilta ja aamupäivä, joten lähdimme aika nopeasti kaupungille. Kävimme mm. Martinan kirkolla ja kipusimme Bratislavan linnalle. Linnan pihalta oli hyvät näkymät yli kaupungin, mutta harmiksemme itse linnaan ei päässyt. Tai noh, olihan linnarakennuksessa jonkinlainen museo. Palasimme jälleen takaisin kaupunkiin ja nyt oli vuorossa ruokailu. Juha heittäytyi 'rohkeaksi' ja tilasi aitoslovakialaisen annoksen, jossa possupihvien seurana tarjoiltiin 'strapackya'. Mitä tuo jälkimmäinen sitten on, sitä tarjoilijakaan ei osannut kunnolla selittää. Loppujen lopuksi kyse oli jauhoklimpeistä, joiden lähin (mutta niin kaukainen) sukulainen on pasta. Nälkä oli kova, joten lautanen tyhjeni vauhdilla. Toista kertaa en kuitenkaan halunnut moisiin palleroihin sekaantua. Päivi taas tilasi turvallisemman pastan, joka olikin ihan hyvää.

Juha oli jostain lukenut, että Bratislavassa kannattaa kokeilla paikallista vuohenjuustoa. Kävimme turisti-infosta kysymässä, mistä tuota herkkua(?) voisi saada. Saimme ohjeeksi kävellä noin 10 minuutin matkan Slovak Pubiin osoitteeseen Obchodna 62. Tilasimme yhteisen annoksen (200g 'special' vuohenjuustoa), joka tarjoiltiin sipulin, tomaatin ja marinoitujen paprikoiden kera. Tilasimme myös lasilliset paikallista rieslingiä. Yhdistelmä oli erinomainen, sillä viiniä ei olisi voinut juoda ilman voimakasta juustoa. Juusto taas oli niin tämäkkää tavaraa, ettei sitä olisi saanut alas ilman juotavaa. Kokemus ei ollut kamala eikä ylistystä kaipaavan ihana. Se vaan oli kokemus, jonka suljemme muistojemme ilmatiiviiseen arkkuun.

Kävimme muutamissa kaupoissa, mutta totesimme laatumerkkien olevan hinnoissaan myös täällä. Sen sijaan merkittömät vaatteet olivat erittäin edullisia. Laadusta on paha sanoa mitään, sillä en tiedä onko värien haaleus ja kankaan läpikuultavuus muotia. Koska emme oikeasti tarvinneet mitään, emme myöskään ostaneet mitään. Rinkkaankaan ei voi sulloa loputtomasti tavaraa. Ennen paluuta hotellille kävimme pienessä kaupassa ostamassa paikallista Coca Colaa, Kofolaa. Päivi hävisi/voitti kivi-paperi-sakset -leikissä ja sai maistaa ensimmäisenä. Vähän samanlainen elämys kuin Root Beer. Maku ei ole samanlainen, mutta yhtä vieras suomalaiselle.

Loikoiltuamme hetken lähdimme kävellen Auparkin ostoskeskukseen Tonavan toiselle puolelle. Matkaan ei mennyt kuin noin vartti suuntaansa. Ostoskeskuksesta löytyi liikkeitä joka lähtöön. Vaatteita, leluja, elektroniikkaa - ihan sitä samaa mitä Suomestakin. Ihan tyylikäs paketti ja mukava idea oli myös dinosaurus-teema. Tarkoittaa siis sitä, että osotoskeskuksen käytäville oli tuotu erilaisten dinosaurusten luurankoja ihmeteltäväksi.

Illan jo hämärtyessä kävelimme takaisin vanhaan kaupunkiin. Koitimme aluksi löytää erästä netistä bongaamaamme viinibaaria siinä kuitenkaan onnistumatta. Niinpä siirryimme suoraan ruokiin. Koska iltapäivän ruokailukokemukset olivat vähän niin ja näin, halusimme pelata varman päälle. Meksikolainen ravintola (osoitteessa Sedlárska 6) vaikutti todella suositulta ja niinpä menimme sinne. Tilattiin alkuun nachoja ja tulista salsaa (mikä oli oikeasti tulista!). Pääruuaksi Päivi otti kanansiipiä ja Juha paellaa. Jälkiruuaksi tilasimme mansikkamargaritat. Ateria oli hintansa arvoinen. Ravintola oli muutenkin viihtyisä ja kivana pienenä yksityiskohtana toimivat kynttilät, joiden valuttamat steariinit oli jätetty koristamaan pylväitä ja kaiteenreunoja. Palatessamme hotellille törmäsimme vielä kapeita katuja kierrelleeseen Ferrari-saattueeseen. Äänet olivat aika mojovat ja kiihtyvyyttäkin tuntui löytyvän. Se on sitten eri asia onko järkevää kiihdytellä iltahämärässä ihmisten keskellä.

Kävelimme päivän aikana 26,4 kilometriä. Kyllähän siinä tuli maisemia nähtyä. Kaikenkaikkiaan kiva kaupunki.

Edellinen sivu | Seuraava sivu